IRC-Galleria

Miltzu

Miltzu

Punainen jellona!

Uusimmat blogimerkinnät

Joulukuulumisia vol. 2Tiistai 27.12.2005 01:29

Kerrotaanpa loputkin joulukuulumiset.

Kävin siis kaverin vanhemmilla sukulounaalla. Oli ihan mielenkiintoista: Minä, kaveri, kaverin eronneet isä ja äiti, leppoisa mummo, puolikuuro vaari ja eno. Ketään muita en siis ollut aiemmin tavannut kuin tämän kaverin tietysti. Oli oikein mukavaa, kiitokset vaan Hannalle jos satut tätä lukemaan.

Sunnuntai-iltana "joutui" lähtemään viihteelle, kavereiden kanssa oltiin Passionissa ja Nite Trainissa. Oli kyllä harvinaisen onnistunut keikka.

Tänään maanantaina lepäilin krapulaani pois päivällä ja sitten lähdin työkaverin kanssa katsomaan Lord of Warin. Sen päälle käytiin American Dinerissa syömässä ja sen jälkeen näin vielä pari kaveria Passionissa.

Oli ehkä elämäni paras joulu. Suosittelen muillekin :)

JoulukuulumisiaSunnuntai 25.12.2005 15:21

Tänä vuonna juhlin joulua vähän erilailla kuin ennen. Aiemmin olen aina viettänyt joulun äidin / isän luona. Tänä vuonna jäin viettämään joulua yksin Tampereelle. Sain töistä joululahjaksi kinkun, ostin kaupasta lanttulaatikkoa, juustoja sekä ainekset rosolliin ja puolukkarahkaan. 3 pulloa punkkua ja pari tölkkiä glögiä kruunasivat jouluostokset. Yhtään joululahjaa en ostanut.

Perjantaina siivosin kämpän priimakuntoon ja söin ensimmäiset siivut edellisenä yönä paistetusta kinkusta. Tuli kyllä harvinaisen hyvää kinkkua, jopa parempaa kuin mitä äitin luona saisi. Lauantaina lämmitin lanttulaatikkoa ja söin kunnon joululounaan. Illalla tuli kaveri luokseni katsomaan leffoja, ensin katsottiin DVD:ltä aina niin jouluinen "Puhallettu 60 sekunnissa" ja sen jälkeen TV:n tarjonnasta puolet "Shrekistä" ja "Perhe on painajainen".

Illalla oli tarkoitus lähteä baariin mutta pullollisen punaviiniä ja sohvalla maatun illan väsyttämänä en jaksanutkaan lähteä mihinkään vaan menin nukkumaan jo ennen puolta yötä. Tänä aamuna oli tarkoitus mennä ortodoksiseen joulu-liturgiaan mutta en mä sinnekään jaksanut herätä. Kaveri soitti puoli kahdentoista aikaan ja sanoi että "hyvä ettet tullut, olisit ikävystynyt kuoliaaksi, se kesti 2,5 tuntia". Olen iloinen etten lähtenyt. Samainen kaveri tulee kolmen aikoihin hakemaan heidän sukulounaalle. Siitä tulee varmasti hauskaa, istua joululounaalla aivan ventovieraiden ihmisten kanssa. No, ei se kauheasti poikkea siitä että vietin jouluaaton kaverin kanssa jonka olin tavannut kerran aiemmin ja tuntenut ehkä kolmisen viikkoa :)

Ehkä ensi vuonna on sitten taas perinteisemmän joulun aika.

Pikkujouluista selvitty kunniallaKeskiviikko 21.12.2005 18:40

... tai ainakin melkein. Päivä päivältä alkaa tuntua työpaikan käytävillä vaeltelu luontevammalta. Enää ei tee niin usein mieli vajota maan alle kuin maanantaina, kun ihmisiin törmätessä mieleen palasi aina uusia muistoja. Ihan kaikkea en illasta vieläkään muista ja se on pelkästään hyvä asia.

Harmittaa kun yksi mukavimmista työkavereista ikinä on huomenna viimeistä päivää töissä. Saattaa tosin olla että hän palailee ensi vuonna keväällä taas maisemiin mutta toistaiseksi ainakin lähtee.

Tänään voisi aloittaa jouluvalmistelut, tehdä pientä siivousta ja suunnitella kinkun paistamista ja tehdä ostoslistaa. Huomenna teen jouluostokset (rosolliaineet, sinappia, kinkunpaistomittari, punaviiniä, gölgiä) ja jatkan siivouksia ja paistan kinkun.

Näin joulun alla on mukava huomata, että paino on tippunut itsestään lukemiin joissa se ei ole käynyt sitten kevään 2000. Tästä ilosta tuskin saadaan nauttia kauhean kauaa, ottaen huomioon että yksinäistä syöjää odottaa jääkaapissa 5,8 kiloinen joulukinkku. Täytyy pitää mielessä, että pikkujoulukrapulamorkkis-dieetti on erittäin tehokas. Voi kun pikkujouluja olisi useammin kuin kerran vuodessa!

Kotona on kiva käydäTorstai 08.12.2005 22:17

Terveisiä HELLvetin kylmästä HELLsingistä. Voiko noin sanoa, helvetin kylmä? No, jos voi sanoa jäätävän kuuma voi sanoa myös helvetin kylmä. Siellä tuulee perkele.

Niin, tuli taas reissattua, tällä kertaa vaihteeksi työn merkeissä. Se on siinä mielessä mukavaa, ettei omaa rahaa mene kun tuliaisiin, mutta toisaalta raskasta siksi ettei tuliaisten ostamiseen ole ikinä aikaa kun pitää tehdä töitä. Omilla lomilla taas ei ole rahaa tehdä mitään vaikka aikaa olisikin. No, jos tekee tarpeeksi työreissuja joilla ei ole aikaa tuhlata niin ehkä jää jotain sukanvarteen niitä reissuja varten, joissa on. Toivossa on ainakin hyvä elää.

Joo, Helsinki tutuksi asteittain. Näin 24-vuotiaana on hyvä alkaa oppia liikkumaan tuolla pääkaupunkimme keskustassa. Kerran meinasin eilen eksyä kun piti lähteä Tennispalatsilta takaisin asemaa kohti mutta onneksi oppaana oli paikallinen.

Kotiuduin viiden jälkeen antoisan kolmen medium-sudokun mittaisen Pendolino-matkan jälkeen, ehdin tässä hyvin purkaa repun ja pakata sen uudestaan, huomenna pitäisi hypätä suoraan töiden jälkeen IC-junaan ja ottaa suunta kohti Imatraa! Tai no, ensin Helsinkiä ja Riihimäeltä vasta kohti Imatraa. Viikonlopun agenda: Kännissä. Siitä tulee NIIN hyvä reissu.

Pitäisi varmaan hommata joku VR:n bonuskortti, kai niillä on sellainen samanlainen systeemi kun Finskillä ja SAS:lla että saa pisteitä kilometreistä... Torstaiksi pitäisi lähteä Jyväskylään nimittäin.

Vaan on se kiva kotonakin olla joskus. Ihanaa vaan maata omalla sohvalla ja meseillä rakkaiden ihmisten kanssa ja katsella Frendejä telkkarista ja olla vaan.

Paha yskä ja yhä paheneeTiistai 29.11.2005 18:40

Kipeenä on kiva olla! Kuukauden sisään on kertynyt nyt viisi sairaslomapäivää ja yksi etätyöpäivä (= eroaa sairaslomasta sillä että läppärillä oli työsähköposti auki) kurkun takia. Ensimmäiset 4 päivää melkein kuukausi sitten ja nyt viime viikolla kaksi päivää. Viikkoon en ole nukkunut kunnolla yskän takia. Tähän asti yskä on vaivannut vain öisin, tänään olen yskinyt päivälläkin. Onneksi sain aamulla yskänlääkereseptin, toiveet on korkealla, jos se auttaisi.

Näytänkin ihan zombielta. Se johtuu yskästä (silmistä vuotaa vettä kun yskin --> ne on punaiset), väsymyksestä (joka johtuu yskästä) ja siitä, että jätin meikkipussini lauantaina kaverille eli olen liikenteessä au naturel.

Illalla olisi luvassa kämpän tehosiivous, isä on tulossa käymään. Mikä on tietysti kiva asia, koska isä tuo mukanaan ison kasan hirven- ja naudanlihaa \o/ Kassillisella lihaa jaksan tarinoida sen kanssa yhden illan helposti...

Päivän mietelause:
"Jättäkäämme kauniit naiset miehille, joilla ei ole mielikuvitusta" - Marlcel Proust
Oletteko koskaan huomanneet, että kun uuden ihmisen kanssa tovin keskustelee niin usein löytyy jokin yhdistävä tekijä, paikka tai henkilö? Tai tuntuuko siltä, että aina tulee tuttuja vastaan, ihan sama missä sitä liikkuu? Musta tuntuu siltä vähän turhankin usein. Tässä joitain esimerkkejä.

Taustaa: Olen kotoisin pienestä Sysmän kunnasta Lahden ja Jyväskylän puolivälistä, asukkaita alle 5000, lukiossa minun aikanani alle 90 opiskelijaa, eli ei ihan kauheasti väkeä.

* Kävin viime viikonloppuna Imatralla (asun siis Tampereella). Pois lähtiessä istuin junassa samassa vaunussa erään sysmäläisen jätkän kanssa. Tosin vain naamatuttu, nimeä en muistanut.

* Samaisella Imatran reissulla vaihdoin junaa Riihimäen rajalla ja päätin samalla soittaa kuulumisia tamperelaiselle kaverille Hannalle. Hän naureskeli, että kaikki taas matkustaa junassa, hänen kaverinsa Elsa oli myös junassa matkalla Helsingistä Jyväskylään. Todettiin että olen sitten nousemassa samaan junaan. Meni matka rattoisasti Elsan kanssa ravintolavaunussa. Matkalla omasta vaunusta ravintolavaunuun bongasin vielä yhden hyvän koulukaverin samasta junasta.

* Tällä imatralaisella kaverilla on yksi kaveri minun lisäkseni Tampereella, nimeltään Jussi. Imatran kaveri oli viikko sitten Tampereella ja istuttiin yhdessä iltaa Hannan kanssa. Hanna jatkoi siitä sokkotreffeille pojan kanssa, kenet oli tavannut netissä. Tämä poika osoittautui tietysti Jussiksi. Eihän Tampereella siis voi olla muita sinkku-poikia.

* Laitoinpa itsekin nettiin ilmoituksen joskus aikana ennen tätä (ÄLÄ KYSY). Se ehtikin siellä olla 3 päivää, kunnes kuulin aiheesta vittuilua Imatran suunnasta. Koska tämä Jussi oli sen sieltä bongannut ja heti Imatralle raportoinut. Koska netissä on vain yksi ainoa deitti-ilmoituspalsta niin tottahan niin voin käydä. Sain ilmoitukseeni vastauksen myös vanhalta chat-tutulta, joka asuu Kemissä.

* No okei, tunnustan, olen tavannut yhden ihmisen tämän deitti-ilmoituksen kautta. Kun kerroin missä asun, hän jutteli että joku hänen tuttunsa on joskus asunut samoissa taloissa, että oli ollut muuttoapuna. Kun hän sitten näki missä asunnossa asun niin totesimme, että ostinpa sitten juuri hänen kaveriltaan asuntoni. Siinä kohtaa vähän kadutti, että olin jo ehtinyt kertoa paljonko siitä maksoin. Paljon, nimittäin.

* Kun tuo chat tuli tuolla jo mainittua, niin tulipa mieleen muutaman viikon takaa tapaus kun chatissa yksi nuori mies (vakiokasvo) kertoi kirjoittelevansa Kosovosta. Huutelin hänelle että mitäs Kosovossa, broidikin on siellä. Kerroin muutaman tuntomerkin veljestä ja siinähän se tietysti istui, chat-pojan vieressä viereisellä koneella juuri sillä hetkellä. No, pääsinpä lähettämään veikalle terkkuja Kosovoon chatin kautta.

*Pieneksi kyläksi tuntuu, että Sysmään ja sysmäläisiin törmäilee koko ajan. Esimerkiksi täällä Tampereella tulee kadulla vastaan usein Sysmän ajan tuttuja, yksi päivä mm. äitini seinänaapurin (paritalo) molemmat tyttäret. Hauska paritalo sinänsä, kun 4 lasta asunut tässä viime aikoina ja kaikki neljä muuttaneet Tampereelle siitä. Torstaina näin Onnelassa pikkuveljeni kaveria. Eikä telkkarikaan ole jäänyt osatta, Big Brotherin Antti A. on lukioajalta tuttu ja keväällä alkavassa Unelmakämpässä kisailee yksi lapsuusvuosien lähimpiä kavereita, Taneli.

* Tuolla aiemmin tuli mainittua tuo Hanna, niin onpa ollut jokunen hauska hetki hänen luonaan kun olen vaikkapa valokuvista bongannut omia koulukavereitani. Yksi Hannan parhaista kavereista seurustelee oman koulututtuni kanssa. Tai oikeastaan isompi yllätys oli tälle Hannan kaverille, kun hän huomasi Hannalla valokuvan, jossa oli hänen poikaystävänsä hyvä kaveri (mun exä) ja minä. Oltiinhan me sen tytön kanssa tavattu joskus näiden poikienkin kautta, mutta ei sitten osannut yhdistää. No, Tamperekin on ilmeisen pieni paikka, ei siitä mihinkään pääse.

* Viime viikolla olin Jyväskylässä työmatkalla. Valitin illalla kanavalla (n. 20-30 hengen ei-kovin-aktiivinen-joukko koulututtuja), että eivät ehtineet esitellä mulle tehdasta siellä. Yksi tyyppi kanavalta huuteli myöhemmin illalla, että "hitto kun olisin tiennyt, kyllä mä näin sut siellä ravintolassa istumassa, olisin voinut esitellä tehdasta". No kas kun ei tullut mieleen, että totta hemmetissä siellä on joku tuttu töissä.

* Joskus kuukausi takaperin vaihdoin galleriassa muutaman kommentin jonkun tamperelaisen tyypin kanssa. Seuraavana päivänä näin häntä sattumalta baarissa, sehän on selvä, koska Tampereella ei noita baareja kuitenkaan montaa ole. Olin liikenteessä parin kaverin kanssa. Eikös näistä kavereistani toinen ollut tämän galleria-tyypin lukioaikaisia koulukavereita ja vaihtoivat siinä muutaman sanasen. Myöhemmin myös kanavalta löytyi tuttu, joka tuntee tämän galleria-tyypin.

No tässä menisi loppuilta, jos nämä kaikki kertoisi. Tässä kuitenkin viimeisen kuukauden ajalta ekana mieleen tulevia. No ei, yksi vielä, parin vuoden takaa, on niin hyvä.

* Olin juuri aloittanut työni Tampereen Prismassa ja asunut kaupungissa muutaman kuukauden. Yksi työkaveri Suvi oli muuttanut Tampereelle hiljattain Pellosta. Siis Lapista, sieltä kaukaa kuitenkin. Kun hän kuuli, että olen Sysmästä hän kysyi heti tunnenko erästä Satua. Toki tunsin, Satun kanssa olimme 1-5 luokat kuin paita ja perse. Se aidoin "paraskaveri" mitä mulla on koskaan ollut. Satu ja Suvi olivat tavanneet aiemmin jossain yhtä odotettavassa paikassa kuin Suonenjoen mansikkapellolla kesätöissä. Ja mikäs siinä sitten, minä törmään Suviin Tampereella. Sitä on jaksettu ihmetellä monesti.

Ai niin, keväällä piipahdin Kiinassa työmatkalla. Pekingin lentokentältä bongasin yhden koulututun. Normipäivä siis.

Joskus oikeasti tuntuu siltä, että yhtään mitään ei voi tehdä ilman, että hetken päästä puoli Suomea tietäisi siitä. Tiedä sitten auttaako ulkomaille muuttokaan, pitää kokeilla...
Puolitoista tehokasta työtuntia takana. Kaksi työmeiliä kirjoitettu, päivän Ilta-Sanomat, Iltalehti ja ircquotes luettu, galleriaa selattu tovi ja purkillinen raejuustoakin meni kurkusta alas jossain välissä. Pöydällä lepää aivan käsittämättömän jännä, mielenkiintoinen ja mukaansatempaava kirja nimeltään "E-Suppy Chain" (by Charles M. Poirier & Michael J. Bauer) josta pitäisi olla referaatti tehtynä, öö... viime viikolla... Mutta ehei, tämä neiti kuuntelee musiikkia ja miettii mille sivulle seuraavaksi surffaisi.

Mietin tuossa yksi päivä, että pitäisköhän mennä ehdottaa pomolle sellaista diiliä, että jospa alkaisin tehdä oikeasti sen 7,5 tuntia päivässä töitä niin se voisi maksaa mulle 3-kertaista palkkaa, koska tekisin sitten 3 kertaa enemmän töitä mitä tällä hetkellä teen tällä nykyisellä (sääli)palkalla :) Koska siinä on se pieni riski että saisin palkankorotuksen sijasta potkut niin täytyy vielä vähän hioa sitä suunnitelmaa.

Vaan eipä se ole minun vikani että täällä on turhauttavaa istua. Minkäs sille mahtaa että koko muu osasto on tyyppiä "hierotaan tätä asiaa vielä kolme viikkoa, istutaan neljä pitkää palaveria joissa puhutaan ihan muista asioista, jotka ei kosketa kuin kahta läsnäolijoista, ja tullaan sitten vasta siihen tulokseen mihin olisi voitu päätyä puolen tunnin keskustelujen jälkeen". Firmalla menee taloudellisesti saakelin hyvin ja siinä mielessä joskus huvittaa että mitenköhän hyvin meillä oikeasti menisi jos täällä tehtäisiin ihan kunnolla töitä. Eikä vaan hierottaisi ja hierottaisi... Mullakin on kasa kehitysprokkiksia pöydällä, mutta en voi oikein tehdä niille mitään kun "analysoidaan tätä nyt vaikka jollain porukalla kahden viikon päästä ja katsotaan sitten mitä tehdään seuraavaksi".

Istutaan nyt sitten tässä se kaksi viikkoa odottamassa sitä analyysisessiota missä ei kuitenkaan lopulta päädytä muuta kuin sopimaan että pidetään taas sessio ensi kuussa ja että sitä ennen voitaisiin soittaa porukalla Robertille Ranskaan ja kysyä siltä kuulumisia, ei sillä että Robert tähän projektiin liittyisi mutta kivahan sille on videokonffipuhelu soittaa. Sen jälkeen voidaan taas yhdessä puoli tuntia solvata ranskalaisia ja miksei kaikkia muitakin kollegoita jotka eivät työskentele tässä kerroksessa. Ja ehkä vähän myös niitä samassa kerroksessa työskenteleviä, jotka eivät satu olemaan paikalla.

Eilisen konkreettisin aikaansaannos oli kaksi auki väännettyä klemmaria. No, eipähän liikaa vastuu paina, voihan sitä siitäkin 17 euron tuntipalkkaa nostaa.

Pitäisköhän alkaa etsiä uutta työpaikkaa?
Meneehän se perjantai näinkin! Päädyin viettämään koko illan himassa yksin, kone sylissä istunu vaan sohvalla, pupeltanu kaikkea outoa karppiruokaa (kylmää grillimakkaraa ja raejuustoa..), juonu konjakkia ja kuunnellu outoa musiikkia. Hirveesti oli ensin suunnitelmia mut mites kävikään, kaikki meni jotenkin vituiksi.

Muutenkin ollu hassu päivä tänään. Tai hassu on väärä sana. Paska voisi paremmin kuvata tätä päivää... Onnistuin taas tyhmyyttäni tai suurella suullani (kuvainnollisesti, ei se fyysisesti niin suuri ole) loukkaamaan tärkeää ihmistä ja ei vaan pysty käsittää miten onnistun aina tekemään jotain sellaista. Tärkeä ihminen, jos luet tätä (tiedän ettet lue mutta kirjoitan kuitenkin) niin olen pahoillani. Pahoillani siitä että valehtelin ja siitä mistä valehtelin. Varsinkin tuosta ensimmäisestä. Sitä et olisi ansainnut. Olen pelkuri.

Voi kun joku tulisi ja kertoisi mikä on se suunta johon otan seuraavan askeleen elämässäni. Mä oon jo aikoja sitten pudonnut kartalta. Yhtenä päivänä oon hirveen onnellinen ja seuraavana tuntuu ettei elämässä oo mitään sisältöä. Tänään puhkun kunnianhimoa kun huomenna menen töihin surffailemaan netissä kun työnteko ei kiinnosta. Järjen tasolla on hienoa olla sinkku ja viilettää menemään oman tahtonsa mukaan, tunnetasolla sinkkuus on perseestä ja olis vaan niin ihanaa kun olis oma kainalo mihin käpertyä. Pitäisköhän kirjottaa tästä biisi? Jos nyt ottaisin sen askeleen elämässäni et alkaisin niitä unelmia toteuttaa niin kun joskus uhkasin... Tosin yks biisi tästä aiheesta niin kaikki tärkeä olis sanottu ja sit olisin ihan "one hit wonder".

Keikkaa pukkaaTorstai 03.11.2005 20:41

Olis taas keikkoja kalenteri täynnä, sekä omia että muiden. Tai no ei ihan täynnä vielä mutta riittävästi taas :) Kunnon rundi tuossa parin viikon päästä kun ensin keikka perjantaina Raumalla ja perään lauantaina Imatralla. Suomi tutuksi -meininki jos molempiin nyt sit jaksaa lähteä. Jälkimmäiseen nyt ainakin olis tarkoitus. Rauman keikalla olis luvassa hillitön 15 minuutin setti, kyllä sellasta varten kannattaa lähtee Tampereelta Raumalle... Imatralla pääsis tekee outoja juttuja, soitellaan Imatra Big Bandin kanssa yhdessä.

2.12. soittelee Sonata Arctica Pakkahuoneella ja sinne on jo lippu hommattu, tänään kuulin et jopa seuraavana päivänä olis CMX samassa paikassa.

Aloitin maanantaina ala-karppaamisen taas, hienosti etenee! Eilinen oli raskas päivä kun nukutti ja masensi mutta tänään on mennyt jo paremmin. Ja niin kuin ennenkin, heti ekojen päivien jälkeen tuntuu olossa ja näkyy vaa'assa, vaikkei painon pudotus nyt ensisijainen tavoite olekaan.

Kohta treeneihin, vissii pakko alkaa käydä aktiivisesti kun noita pikkujoulukeikkoja tuntuis olevan...

Nukkumaan menemisen vaikeusKeskiviikko 02.11.2005 02:47

Mikähän siinä on, että nukkumaan meneminen on niin vaikeeta? Vaikka tietää, että kun kello soi aamulla seitsemältä on taas ylösnousu yhtä helvettiä ja sitä kiroaa itseään iltapäivään asti siitä että tuli taas valvottua. Ja tässä sitä taas seistään koneen ääressä ja poppi raikaa, vailla MITÄÄN järkisyytä valvomiselle. Jopa hampaat pesty jo, mikä on iso askel lähemmäksi nukkumista, kun sekin muuri jo ylitetty. Mutta ei, ei pääse nukkumaan. Sitten ihmettelee kun päivällä ei saa töissä mitään aikaan ja mikään ei huvita.

Ja pelkästään nettiä siitä ei voi syyttää, koska vähemmän-nettiriippuvaisina-aikakausina saman aiheuttaa TV tai aikakauslehdet tai kirjat. Liekö joku lapsuuden trauma kun silloin pakotettiin aikaisin nukkumaan ja tuli aina sadateltua iskälle ja äipälle et "sit kun mä oon iso niin mä valvon ainaski ihan koko yön". Tai sitten möröt sängyn alla vaan pelottaa ihan liikaa, että niiden kanssa voisi mennä vapaaehtoisesti samaan huoneeseen ennen kun on ihan pakko?