IRC-Galleria

Oletko..
1. (1 p.) nähnyt minun nauravan?
2. (3 p.) nauranut kanssani?
3. (2 p.) nähnyt minun itkevän?
4. (4 p.) itkenyt kanssani?
5. (2 p.) halannut minua?
6. (5 p.) pussannut minua?
7. (1 p.) tavannut minut?
8. (3 p.) käynyt luonani?
9. (2 p.) nähnyt sisarukseni?
10. (4 p.) ollut kanssani lomalla?
11. (5 p.) kertonut minulle salaisuuden?
12. (1 p.) riidellyt kanssani?
13. (4 p.) ollut luonani yötä?
14. (2 p.) kuullut minun laulavan?
15. (4 p.) nähnyt minun nukkuvan?
16. (2 p.) tuntenut minut kauan?
17. (2 p.) nähnyt vanhempani?
18. (3 p.) iloinnut puolestani?
19. (4 p.) itkenyt puolestani?
20. (4 p.) lohduttanut minua?
21. (3 p.) rohkaissut minua?
22. (4 p.) ollut mukanani jossakin tärkeässä jutussa?
23. (2 p.) pitänyt kivaa kanssani?
24. (3 p.) nähnyt kun syön?
25. (6 p.) sanonut että rakastat minua ja tarkoittanut sitä?

70-76 pistettä; <3

60-69 pistettä; ystävä

45-59 pistettä; kaveri

20-44 pistettä; tutustutaan paremmin!

00-19 pistettä; et tunne minua.

Aamulla heräsin suukkoihin ja halauksiin ja onnitteluihin, sitten se lähti kiireellä töihin seitsemäksi ja minä menin vessaan. WC:n ovessa, peilikaapin ovessa ja lopulta myös jääkaapin ovessa oli muistilappuja joihin oli kirjoiteltu kaikkia ihania asioita. Itku tuli, useampaan kertaan. <3
Sitten keittiön pöydällä oli suuri pehmeä paketti ja valkoinen iso lilja maljakossa. Täpisin. Siellä oli kauan kuolaamani Marimekon pitkä aamu/kylpytakki, harmaaviirullinen. Vetistelin taas.

Ei oo parempaa poikaystävää!! <3<3

EIKÄ SIINÄ VIELÄ KAIKKI!! Annas olla ku lauantai koitti...

Aamulla oli kauhea kiire siivoilla ja tehdä ruuat yms, koska Marko ilmotti jo perjantaina et ois paras tehdä kaikki valmiiksi koska lauantaina ei kerkeä. Ihmettelin vähän et no mitäs ja se paljasti että ollaan menossa vaakkuun syömään kun siellä on avajaiset. No selvä.

Ennen lähtöä alkoi sataa kaatamalla ja sama meno jatkui kun mentiin tulikukkoon ottamaan yhdet ennen botskin tuloa. Kyselin että eikös sitä voisi soittaa sinne ja perua koko varauksen, et kuka lähtee merelle tälläsellä säällä. Marko kieltäytyi soittamasta ja sanoi että eikun nyt mennään kun ollaan kert jo täällä.

Botskissa oli jännää ja ihmettelin kun Markokin täpisi, sanoi että jännittää paljon. En kysellyt enempää siinä. Mentiin rantaan ja siitä sitten juoksujalkaa sisälle ja Marko istutti mut pöytään ja sanoi että odota siinä. Suunnittelin jo mielessäni että mitä ihanaa söisin kun mies tuli takaisin ja otti kädestä ja käski tulla mukaan. Olin ihan paniikissa et ei kai nyt mitään piknikkiä tällä ilmalla?! Käveltiin rantaan ja siellä kallion takana, muistomerkin alla seisoi joukko läpimärkiä kavereita ja lauloi mulle onnea onnea!!!

Mulla ei ollut käryäkään miten tää kaikki oli järjestetty, olin ihan äimänä, en tajunnu oikeestaan ees liikuttua, eka reaktio oli kai keskisormen näyttö. Niillä oli siellä boolia ja kaikki tuli halaamaan ja mä vaan kelailin et no nythän palaset loksahtelee paikoilleen tehokkaasti. Ilmoitin et vaikka oli kuin ihanaa ni mul oli silti nälkä ja mentiin sisälle antamaan tilaukset. Muut söi makkiksia ja nugetteja yms, mutta Marko oli tilannut minulle pihvin (you know I like my meat medium baby, you know it...). Se maksoi myös muiden ruuat. Syötiin ja naurettiin ja suunniteltiin iltaa, ja sitten 15vaille viisi lähdettiin takaisin kotiin laittautumaan.

Mul oli maailman hauskinta, ja mul on myös maailman paras poikaystävä. Se oli viikon verran soitellu mun kavereille ja keränny numeroita ja järjestelly, kaikki mun tietämättä!! Illan juhlat onnistu yli odotusten, kaikilla oli toivottavasti yhtä hauskaa ku mulla ja baarissa tanssittiin niin ettei mul oo koskaan ollu niin hiki!!

Kiitos rakas. Oot mieletön. <3<3<3

Kaksosnainen:
Kaksosnainen on pääosin ihan mukava tyyppi. Hän innostuu uusista asioista, mutta innostuksella on myös tapana lopahtaa saman tien. Ei ole harvinaista, että juuri Kaksosnaisten lompakossa on monia käyttämättömiä aerobic-kuukausikortteja. Kaksosnaisten impulsiivisuus aiheuttaa sen, etteivät he vie asioita loppuun. Kaksosnaiset ovat erittäin mukavuuden haluisia. He ovat myös lähes poikkeuksetta erittäin fiksuja, mutta samalla myös jumalattoman laiskoja. Kaksosnaisilla on taito vetää niistä naruista, joilla ihminen saadaan toimimaan tasan niin kuin hän haluaa. Kaksosnainen houkuttelee muita myöntymään asioihin, joita he eivät oikeasti halua tehdä. Usein käykin niin, että Kaksosnainen ja Kaksosmies puhuvat muut mukaan projektiinsa, ja siinä kohtaa kun hommat pitäisi alottaa, on Kaksonen jo vetäytynyt muihin puuhiin. Kaksosen levoton sielu aiheuttaa myös sen, että hän kyllästyy nopeasti ja vaihtaa ihmisiä lennosta. Kaksosnaista sanotaan myös pinnalliseksi tuuliviiriksi, jonka on vaikea sitoutua mihinkään pitkäksi aikaa

Kylläpä sisustaminen on ihanaa! Muuttaessani kotoa Aittakorpeen oli melko vaikeaa toteuttaa itseään sisustuksen kautta, kun toisen asukkaan mielestä taulut, tekstiilit ja muut sensellaiset olivat tarpeettomia, ja jonka mielestä kromi on oikein pätevä sisustuselementti jokaiseen huoneeseen. Sain tahtoani sen verran läpi ettei meille tullut lasista olohuoneen pöytää tai autonrenkaaseen upotettua sinihohtoista seinäkelloa á la RobinHood. Myös rahanpuute latisti visioitani pahanpäiväisesti, vaikka meitä oli kaksi maksajaa niin silti kaikki isot hankinnat (ja niitä riitti...) verottivat suuren palan kuukauden ruokakassasta.

Nyt on kaikki toisin. Olen saanut olla vaikuttamassa niin seinien, listojen, maton ja tv-tason väreihin, materiaaleihin ja hankintaan, niiden kasaukseen ja sommitteluun. Olen saanut omat perintöhuonekaluni esille mukinoitta, eikä ihana mies valita vaikka hänen asuntonsa kirjahyllyllä on kirjoja otsikoilla "nettideitti", "reittä pitkin" ja "avioliitto-allergia" (kyllä kyllä, olen roskaromaaninarkkari!) Uskon kuitenkin että jos häntä haittaisi tai ärsyttäisi joku asia niin saisin kuulla siitä heti. Toivon ainakin niin, sillä en haluaisi, että kyräilyn ja tukahdutetun raivon purkaus johtaisi minut joku kaunis päivä istumaan katukivetykselle roskakirjallisuuden lennellessä parvekkeelta niskaani.

Olen yrittänyt kovasti kysellä ja tiedustella maksajan mielipiteitä asioista ja esineistä joita halusin ja visioin tähän unelmakotiin. Esimerkkinä olohuoneen matto; puhuimme etukäteen beigestä ja tummanruskeasta matosta, joka natsaisi seiniin ja pellavaisiin verhoihin. Äkkäsin kuitenkin kerran askon sivuja selaillessani erään uskomattoman herkullisen vihreän karvamaton. Hinta oli tähtitieteellinen mutta olin jo mielessäni sijoittanut sen kaakaonruskeiden seiniemme katveeseen divaanisohvan jalkojen alle, ja tiesin etten pystyisi enää sulattamaan beigeä mattoa tämän kaunokaisen nähtyäni.
Aloin miettimään markkinointistrategiaa, jolla saisin Markon rakastumaan mattoon yhä paljon kuin minä olin rakastunut, mutta kun otin asian puheeksi, niin hetken aikaa hintaa äimisteltyään Marko sanoi aina halunneensakin jalkapallokentän olohuoneeseen. Se oli sitten sillä selvä, ja täytyy sanoa että matto oli nappivalinta. Sillä syöminen tuntuu jokapäiväiseltä piknikiltä sen ruohonomaisen värin takia, ja varpaat kiittävät pehmeydestä.

Täytyy myöntää että olen vähän pakkomielteinen mitä tulee värien yhteensopivuuteen ja huonekalujen sommitteluun. Minusta on kamalaa jos esimerkiksi tietokonepöytä ja tv-taso ovat eri väristä puuta, että jos pähkinää niin sitten perkele pähkinää all the way. Tästä huolimatta olen nyt tyytyväinen lopputulokseen, joten perfektionismistä ei voi puhua, ainakaan vielä. Olohuoneeseen on vielä löydettävä taulut ja minulla on jo juuri ne oikeat mielessä. Harmi vaan että ne pitää tilata jenkeistä ja kehystää erikseen, kalliiksi tulee...

Päivän Jee:
<sydän>Nettiasia on nyt hoidettu.
<sydän>Enää 2,5h tj, sitten pääsen kotiin Markon luo.
<sydän>Lisäksi uusi putki.

Päivän Buu:
<itku>Tj 2,5h.
<itku>Adsl:n asennusjono 2vko, modeemi maksoi MONTA rahaa ja se kuiva mitä kotona tulee kun kerron, että otin vaan megasen netin (varsinkin kun täysnopeus olisi ollut vain 20€ enemmän kuukaudessa).

Päivän Jee:
- Kauheen vaikee sanoo, ehkäpä omar-karkit kotona ja piirakka jonka aion leipoa illalla.
Päivän Buu:
- Liisa ei pääse mun synttäreille.

Odotettavissa hyvinkin ikävä iltapäivä. Miksi oi miksi vielä pari tuntia töitä?

Sir_Ratti#blogcomments

Verinäytteen otto on kyllä vitullista paskaa (pahoittelen kielenkäyttöä)!! Mun Stockerin ihana valkoinen huppari on nyt taipeen kohdalta aivan veressä! Mä en käsitä mummoja ketkä menee verikokeisiin jotta pääsee valittamaan jostain ja juttelemaan odotushuoneessa ilmaisen vesikupposen ääressä toisten yhtälailla luulosairaiden vanhusten kanssa. Tietysti, onhan se helpotus aina huomata, että elossa ollaan kun neula lävistää ihon ja se nipistää. Minä en siitä pitänyt, en oo koskaan oikein voinu nähdä omaa vertani, mulla tulee pakottava tarve menettää tajuntani siinä vaiheessa (ältsin kiusallista aina kerran kuussa kun Martha tulee nostamaan mut vessan lattialta..).

Olen pyörtynyt mm. yläasteella koulussa kun sahasin tyylikkäästi vannesahalla peukaloa enkä lautaa, veri roiskahti, minä kirosin kuin merimies ja kaaduin tajuttomana lattialle. Opettaja ei ois varmaan muuten huomannu, mutta se tuli moittimaan minua k*rpä-sanan käyttämisestä julkisilla paikoilla.
Eka kerta taisi olla nuorempana, kun oltiin Lappeenrannassa serkuilla käymässä ja mulla oli jalassa ihan uudet ja vissiin ensimmäiset korkokengät mitä ikinä olin omistanut. Juoksenneltiin ympäri satamaa serkkutytön kanssa ja päätettiin oikaista yhden järkyttävän jyrkän rinteen kautta alemmalle kadulle. Koitin tulla tosi varovaisesti alas niiden kenkien kanssa, mutta onnistuin röntyämään niin, että kierin mukkelismakkelis suoraan rikkoutuneen pullon päältä, joka sitten leikkasi jalkapöytäni viiden sentin pituudelta auki. Verta tuli paljon ja mansikkajäätelöt mahassa sai kyytiä. Muistan vieläkin sen tunteen kun huomasin että se jäätelö oli vielä viileää kun se tuli kurkusta ylös.

Nykyään minua heikottaa kaikki pienimmätkin paperiviillot ja annas olla, kun viime vuoden keväällä kävin exäni kanssa makuunissa hakemassa torstai-illan rattoa, ja astuessani ulos autosta ja lyödessäni oven kiinni (kovaa!) tajusin liian myöhään et mun sormet oli vielä sisällä. No, se iskeyty kaameella voimalla mun oikean käden etusormen kynteen se ovi ja mä luulin et mä kuolen siihen kipuun. Sit vihdoin kun sain irrotettua litistyneen sormen oven tiivisteistä ja mentyä sisälle, niin uutuus-hyllyn kohdalla sanoin eksälle et "ota mitä haluat, nyt lentää laatta". Ja lensi. Makuunin kulmalle. Kaikki tämä sen takia et se mustu se kynsi, sinne tuli verta sinne alle ja se oli mun mielestä sit sietämätöntä.

Onhan tää vähän neitiä, mut puolustelen asiaa seuraavilla faktoilla: mä uskallan pitää käärmettä kädessä ja laittaa madon koukkuun kun mennään kalaan. Lisäksi mä pystyn nykyään kuuntelemaan Tonnon, Mikon ja kumppaneiden juttuja punastumatta ja nyppimään itse kulmakarvani. Oon ylpeä itsestäni, oon aika kova jätkä!

Minä en käsitä miten päivät juoksee näin nopeasti nykyään. Sunnuntaina ajattelin, että eeih, huomenna on maanantai ja koko pitkä duuniviikko edessä! Yhtäkkiä on kuitenkin jo perjantai ja yritän muistella mitä ihmettä tein esimerkiksi tiistaina? (Keskiviikon blackoutit on ymmärrettäviä...) Kun aika menee näin nopeasti, meneekö se hukkaan?

Eri asia olisi jos tekisin jotain mielekästä ja merkittävää viikolla; opiskelisin iltaisin jotain, harrastaisin jotakin joukkuelajia tai vaikkapa valokuvaisin enemmän, mutta kun tulen töistä kotiin niin ainut mahdollinen vaihtoehto on käydä jääkaapilla ja hautautua himahousuissa peittojen alle lämpimään. Nyt varsinkin kun sitä ei tarvitse tehdä yksin! Vapaa-aikani vaakakupissa kainalo on aina painavampi kuin urheilu, kielikurssi tai muu aktiviteetti.

Arkena väsymys työpäivän jälkeen on myös suuri syy saamattomuuteen. Kun istut ensin kahdeksan tuntia näyttöpäätteen edessä ja vastailet tekopirteästi puhelimeen tyhjänpäiväisille asiakkaille, on lähes poikkeuksetta aivan loppu kun pääset kotiin. Nyt varmaan joku fyysisen työn tekijä mutisee partaansa, että "Mitä sinä toimistorotta rankasta tiedät?", mutta KOKEILEPPA ITE! Ole nokkimisjärjestyksen viimeisenä, huonoiten palkattuna, käskyläisenä ja juoksupoikana ylpistyneille, vastuuta pakoileville ja paskahommat delegoiville myyjille, ole iloinen ja miellyttävä puhelimessa kahdeksan tuntia vaikkei oikeasti nappaisi paskaakaan, ja kaikista pahinta: Kuuntele vikaselostuksia ihmisiltä jotka huohottavat, maiskuttavat tai muuten puhuvat ällöttävästi puhelimeen! Artikulointi kunniaan!

Noinkin vähäpätöisiltä kuulostavat asiat ovat äärimmäisen väsyttäviä pitkällä aikavälillä. Perjantait ovat siksi tässä työssä aivan omaa luokkaansa. Kun kello lyö perjantaina neljä, naamalle paiskautuvan vapauden tunne on niin voimallinen, että tunnet poikkeuksetta pakottavaa tarvetta tehdä pari meksikolaista aaltoa ja tanssia pienen voitontanssin. Jälleen yksi viikko ohi tätä kuraa!! Whoopee!!

Perjantait ovat nykyään minulle koti-iltoja. Teen ruokaa tai käyn jossain syömässä hyvin, katselen telkkaria, käyn ennen puoltayötä nukkumaan ja herään lauantaihin levänneenä, pirteänä ja viinanhimoisena. Lauantait ovatkin sen takia minulle aina niitä päiviä jolloin lapasesta lähtemisen riski on suurin.
En kotona asuessani ymmärtänyt koskaan äitini kantaa myöhään nukkumisesta. Hän kävi lauantaisin viimeistään kahdeltatoista kopistelemassa ja mekkaloimassa huoneeni oven takana tahallaan, vaikka olisin tullut kaksi tuntia sitten etukenossa kotiin joltain venähtäneiltä jatkoilta. Kerran vielä seurustellessani exäni kanssa nukuimme viileässä ja pilkkopimeässä kellarihuoneessani iltapäiväneljään. Päivä meni ohi niin että hujahti, rytmi oli sekaisin vielä seuraavana päivänäkin, eikä siinä sitten kerennyt tekemään mitään suunniteltua...

Nykyään herään viikonloppuna yleensä yhdeksän jälkeen, ja käyn mekastamaan sillä seurauksella etteivät muutkaan asunnossa saa nukkua. Markon yleisimmät sanat eivät hänen herätessään ole "Huomenta, pupu", vaan "Et voi olla noin AD/HD!?". Hän yrittää tuloksetta iltaisin sopia, että nukutaanhan huomenna ainakin yhteentoista, jooko? Ei käy.
Se, että herään aikaisin ei kuitenkaan tarkoita, että nousisin ylös! Ehei, lötsin vällyjen välissä ainakin kolmeen asti, ja sitten hyvässä lykyssä laitan vähän enemmän päälle ja palaan asemiin. Ja se on ihanaa.

Loppujen lopuksi yhteenvetoni tästä kaikesta on, että ihmisillä on hyvin erilaiset käsitykset siitä, mikä on mielekästä. Saatat paheksua hedonistista elämäntyyliäni, mutta se sopii minulle enkä vaihtaisi sitä hyperaktiiviseen suorittamiseen mistään hinnasta.
Viikonloput on keksitty, jotta työn raskaan raatajat saisivat nollata viikkonsa kukin tavallaan. Tämä on minun tapani.

Kuulemma jokainen juttu pitäisi alkaa oman nimen ensimmäisellä kirjaimella...

-Olen: Multitalentti
-Haluan: Mäiskiä jotain.
-Minulla on: Mahaa
-Vihaan: Marinaa turhasta
-Rakastan: Markoa
-Kuulen: Musiikkia
-Näen: Muita ihmisiä
-Minuun koskee: Maatessani kauan käteni päällä
-Itken: Mahdollisimman harvoin
-Minä en ole: Mitenkään erikoisen viisas...
-Minä aina: Muistan ostaa juustoa.
-En ole aina: Muita ymmärtävä.