IRC-Galleria

Kivipaadella Jere vähän nälästä heikko
istui ja hyväili luuta se veikko.
Oli kalunnut luuta jo monta kuuta, sillä naisista teki tiukkaa.
Oli niukkaa! Ei hiukkaa!
Asui Asolassa luolassa yksin se Jere,
ja naisista teki tiukkaa.

Osui tulemaan Minna saappaisaan,
sanoi Jerelle: "Kas, mitä huomaankaan?
Ihan näköhän sen on lapaluun Väiski-enon, ja se kuuluu hautuumaahan.
Juu, maahan! Luu maahan!
Ei vuosiin lie enosta kuultukkaan,
ja luulin: hän kuuluu maahan."

"Toki myönnän, luun kähvelsin,
vaan miksi panna luita maan koloihin?
Jo aikaa, sen ties, oli kuollut se mies, kun löysin tuon lapaluunsa.
Kapaluunsa! Rapaluunsa!
Kai anniksi vanhalle Jerellekin
jo liikenee lapaluunsa."

Sanoi Minna: "Se tiedä, en tuota siedä,
luvattomasti ei toki viedä
noin ilman muuta sukulaiseni luuta, siis luovuttaa luu on paras!
Sinä varas! Pidä varas!
Se on vainajan oma, se tiedä,
siis luovuttaa luu on paras!"

"KAS!" Jere huusi, "siinä herkku on uusi,
minä kourin myös sinua ja puhki hyväilen luusi!
Ilomielin haukkaa lihapalasen maukkaan, sinut hampaden saha perii.
Paha perii! Maha perii!
Olen hypistllyt vanhoja luita jo kuusi:
lihas hampaiden saha nyt perii."

Vaan kun Minna-raukkaa Jere jo haukkaa,
sen kädet tyhjinä yhteen paukkaa.
Minna karkuun luikki, sen taakse puikki ja potkaisi takamuksille.
Muks sille! Puks sille!
Johan oppii, Minna tuumi, kun paukkaa
sille potkun takamuksille.

Kuin kallion rinta on Jeren sen pinta,
sen kovetti koulussa istuksinta.
Jos potkit niin särjet sinä saappaittes kärjet, on tunnoton Jeren sen nahka.
Kuin rahka! Kuin pahka!
Se Jerestä olikin hupaisinta,
mitä tunsi varpaiden nahka.

Minna onneton kotiin päässyt on,
ja rampa on jalkansa saappaaton,
vaan huoletonna tuo Jere-konna piti luun jonka voihki se kurja.
Se nurja! Se hurja!
Yhä istuu se laella kallion,
piti luun jonka voihki se kurja!

Olipa kerran Reiska. Hän asui Hirsitiellä saunan lauteiden alla.
Tämä asumus ei kuitenkaan ollut Reiskalle mieluisin, eihän hän sentään saunatonttu ollut, pienikokoinen kylläkin. PIenikokoinen pituuskasvultaan, mutta kyllähän hänellä jotain suuren suurtakin oli..
Mutta kuitenkin, hän siis asui lauteiden alla. Mutta koska Reiska ei sietänyt kuuman kosteaa ilmaa,hän oli jo pitkään harkinnut muuttoa. Lisäksi häntä häiritsivät lauteiden välistä vilkkuvat ulokkeet aina asukkaiden käydessä saunassa.

Eräänä kauniin päivänä, kun asukkaat olivat kutsuneet saunavieraita ja ulokkeita oli näkynyt tavallista enemmän, Reiska teki päätöksensä: Hän soitti kiinteistövälittäjälle ja sai kuin saikin pari uutta asuntovaihtoehtoa. Heti aamun koittaessa hän lähti katsastamaan ensimmäistä: samaisen talouden, jonka saunassa hän tällä hetkellä asusti, keittiön ruokakomero.
Siihenpä Reiska tykäistyi, olihan siellä muroa ja rusinaa joka lähtöön, vieläpä kaunis lusikka, johon oli hyvä hinkata itseään iltaisin. Siitäkös Reiska pitikin!
Lainkaan muita vaihtoehtoja ajattelematta Reiska muutti ruokakomeroon.
Monet viikot Reiska eleli tyytyväisenä, sillä kukaan asukkaista ei juuri koskaan ottanut komerosta mitään. Asukkaat olivat niin kiintyneitä lihaisaan ruokaan,ettei heitä kauan sitten ostetut murot ja rusinat kiinnostaneet enää.

Mutta eräänä hirveän kylmänä päivänä, kun Reiska oli juuri popsinut kolme ja puoli rusinaa aamiaiseksi, tapahtui joitan hirmuista: ruokakaapin ovi avautui, ja Pitkätukkainen Poika, kuten Reiska tätä asukasta kutsui, nappasi muropaketin ja kanelin komerosta. Reiska ehti juuri ja juuri piiloutua rusinapaketin taa ja katseli perin suivaantuneena ruokiensa katoamista parempiin suihin.
Kun Pitkätukkainen Poika sitten vihdoin laittoi puolityhjän muropaketin takaisin kaappii, Reiska hyökkäsi lainkaan seurauksia ajattelematta. Hän iski pienet hampaansa Pitkätukkaisen Pojan etusormeen ja puri kaikin voimin! Pitkätukkainen Poika rääkäisi korviavihlovasti ja viskasi Reiskan suoraan päin ikkunaa ja sen läpi! Reiska tömähti märälle nurmikolle lasinsirpaleiden sataessa hänen päälleen ja haavoittaen hänen pientä ruumistaan.

Kun sirpalesade taantui, ei Reiska enää jaksanut nousta. Hän vuosi hitaasti sinertävää vertaan kuolleelle nurmelle. Pitkätukkainen Poika laittoi sisällä laastarin sormeensa. Viimeinen asia minkä Reiska tajusi ennen tajuntansa piemenemistä, oli rikkinäisestä ikkunasta kantautuva Pitkätukkaisen Pojan ääni, kun tämä puhisi itsekseen raivostuneena "Saatanan rotat perkele".

Hautajaisia Reiska ei saanut, eihän hänellä ollut ystäviä. Hän oli erakko. Hänen pieni ruumiinsa hautautui ensilumen alle ja maatui routaiseen maahan. Pitkätukkainen Poika puolestaan korjasi ikunan ja unohti välikohtauksen perin nopeasti.

Monien vuosien kuluttua saunaan muutti oikea saunatonttu Jorma, joka rakasti ulokkeita lauteiden välissä, erityisesti niissä roikkumista. Siitä asti Pitkätukkainen Poika ihmetteli joka saunakerralla nivusissa tuntuvaa kihelmöintiä ja ajatteli sen johtuvan kuumuudesta, ja lopetti saunomisen. Jorma kuoli talvella kylmyyteen, eikä sen koommin yksikään pieni asukas uskaltanut tuohon taloon astua. Sen pituinen se.

Tarina omistettu Pitkätukkaiselle Pojalle, alias SpurQ`. Aamen.

Tässä kuinka se toimii:
Avaa musiikkikirjastosi (iTunes, Winamp, Media Player, yms).
Laita se sekoitukselle (Shuffle)
Paina Play.
Jokaiseen kysymykseen vastaa biisi joka soi.
Kun olet valmis siirry seuraavan kysymykseen ja klikkaa seuraava
Valmista?

---

Alkumusiikki:
Maj Karma - En tahtoisi olla täysi ääliö :D:D:DDD

Herääminen:
The Rasmus - Ufolaulu ^^'

Rakastuminen:
Apulanta - Koneeseen kadonnut

Taistelu:
Apulanta - Itkeväthän enkelitkin (?) :D

Riitantuminen:
Stam1na - Joutsen (...? :p)

Sovinto:
Machinae Supremacy - Flagcarrier

Salainen rakkaus:
System of a down - B.O.Y.B.

Elämä on okei:
Maj Karma - Ukkonen

Pettymys:
Sonata Arctica - Mary Lou (jees!)

Ajaminen:
Bleeding Through - Kill to believe

Muistot:
Sonata Arctica - The Gun

Iloinen tanssi:
Sentenced - Noose (varmaan aika ilonen joo on :D:D:D)

Unohtaminen:
Sonata Arctica - Still loving you

Pitkä yö yksin:
Scar Symmetry - Calculate the apocalypse

Viimeinen taistelu:
Maj Karma - Luovuttanut enkeli

Kuolemakohtaus:
Edguy - King of fools

Lopputekstit:
Maj Karma - Pakko


On niin onneton tää mun musatarjonta koneel et hieno leffa,jeejoo...:p :D:DDD

Vaikka kaiken kadottua ei kai enää
tarvitsisi katsoa taakseen,
niin silti sitä koko ajan vilkuilee sinne.
Taaksepäin.
Ja vaikkei siellä näykkään paljon muuta
kuin pimeää ja muistoja,
on silti pakko katsoa ja ajatella. Ja muistella.
Sillä olihan siellä joskus muutakin kuin pimeää.

Joskus kun katsoi taakseen, siellä
oli yksinäisyys ja edessä jotain kaunista.
Nyt se on kai vähän toisinpäin.
Tyhjyys hyrräilee yhä vain
pimenevän tajunnan rajoilla
ja valokuvat jäätyvät niin
ettei niistä enää erota kuka on kukin
ja millä ilmeellä.




Hassua tosiaan,että elämän kauneimmat ja tärkeimmät ajat saatiin tuhottua parilla sanalla
muutamassa sekunnissa, vaikka niiden luomiseen tarvittiin paljon pidempi aika.
Hassua miten kaikki vain katosi.
Hassua miten vaikeaa hengittäminen voi joskus olla ilman apua.



Sekin oli ilta jolloin
todellisuus kai vähän hämärtyi.
Eikä tajunnut mitä teki ja oliko se edes oikein.
Tekikö niinkuin piti.
Vähän niinkuin yksikin ilta vasta vähän aikaa sitten.

Mutta se aiempi,
se ainakin oli väärin tehty
mitä silloin päätettiin.
Sen takia kai muutkin
illat ovat niin väärän
tuntuisia, että tuntee
olevansa likainen.


Niin paljon sanottavaa kaikille
Mutta sanoja ei taida olla keksitty tarpeeksi.
Sellasia mitkä kertoisivat asiani oikein.
Niinkuin varmasti huomaa
näistäkin merkinnöistä.
Samaa asiaa kerta toisensa jälkeen, ei uusia ajatuksia eikä lauseita.
Samat vanhat asiat..

Miten ne voivatkin vaivata pientä päätä pitkään pitkään pidempään muuttumatta mihinkään?
Miten sitä ei tunne iltaisin jaksavansa vaikka lähes jokainen päivä menee hyvin?

Vielä yksi asia sulle, sitten tää olkoon ohi
Vielä yksi asia sulle, sitten tää olkoon ohi

Muistatko matkamme?
Pysähdyimme uimaan
Auto levis kai Luvialle
Menimme alasti liftaamaan



Sano miksen mä voi saada sua?
Sano miksen mä voi saada sua?
Vaikka mä tarjoilen, mun koko hulluuden
Sano miksen mä voi saada sua?
Sano miksen mä voi saada sua?
Seisoisin sateessa,vaikka vuoden venaten



Vielä yksi asia sulle sitten tää olkoon ohi

Sitäkään en saanut sanotuksi
Sillä surin sitä kaikkea
Mitä meillä aina ennen oli
Ennen olit enkelini



Sano miksen mä voi saada sua?
Sano miksen mä voi saada sua?
Vaikka mä tarjoilen, mun koko hulluuden
Sano miksen mä voi saada sua?
Sano miksen mä voi saada sua?
Seisoisin sateessa,vaikka vuoden venaten



Rakkaus on julma vitsi
Mä haluun pudota ja pudota
Ja katsoa ottaako kukaan kii

"Me olimme vapaita ja sekaisin kuin Sid ja Nancy"

Joulupäivä. Mahaan koskee.. Isä ei ole vielä asentanut digiboxia huoneeseeni. Sain joululahjaksi.
Pikkusisko sai isomman tv:n kuin minulla. Röyhkeyden huippu!


Anteeksi eilisestä.


"Knok knok knok.
Liittymän ilmaiset tekstiviestit
ovat loppuneet. Seuraavien
viestien lähetys maksaa 0,09 €"



"Turha kultani pelätä on, pelätä ikävää
Turha sellaista pelätä on,pelätä elämää"

Mutta pelottaa silti?!




"Ei sun kannata,ei kai kannata
pitää päällä vilkkua jos oot jo ojassa"

"No okei kyllä mä sua
rakastan ja haluan sun
kanssa perheen ja 10
lasta ja koiran ja osta
lapsi kuule nalle ittelles
ja mene hoitoon"

Here we are, now lay the burden down
We're coming to the end of our road
Sorrowful yet glorious somehow
To be humming this one last ode

So calm and still ... it wasn't all that bad, or was it now?
Fulfilled ... it doesn't only hurt to end it now
The funeral


The memories beneath the dust of years
They seem like those of someone deceased
There's no more to be done, or hoped or feared
Just waiting for the final release

So calm and thrilled ... it wasn't all that bad, or was it now?
Still, it doesn't only hurt to end it now


Is life over, this life's over?
Or has it only just begun?
It grows colder, starts to moulder ...
Coming apart yet still not done
Forever one

Ostin pari päivää sitten sentencedin the funeral albumin..
Mahtava.Upea.Kaikinpuolin hieno levy.

Sentenced on niin lumoavaa.


HUOH.


Tylsää.Sunnuntai.
Vielä viikko koulua,eikä millään jaksaisi,eikä edes haluaisi.
Sentään lomalla voi vain nukkua..



SInuun ei vaan saa yhteyttä.
Mahdan vaikuttaa häiriintyneeltä kun vain yritän ja yritän..
Vastaisit nyt.
Edes minun mielenrauhani tähden



Perkele.

:'(((

Think of your lifetime as one day
It's fading away, shadows are growing long
Think of existence as a flame, and death as rain
Storm clouds there right along

At life's eve our flames will cease
Eternally, unavoidably
Eventually all paths will lead to the cemetery


We are but falling leaves in the air, hovering down
Unware we are spinning around
Scattered fragments of time, like blinks of an eye
We are
That's all we are


Think of your lifetime as one year
Look, autumn is here
Getting colder ... the winter's impending
Your conculusion's drawing near - certain, austere
Yes, only the circle's unending

At life's eve our flames will cease
Eternally, unavoidably
Eventually all paths will lead to the cemetery
To the prios deceased


We are but falling leaves in the air, hovering down
Unware we will hit the ground
Scattered fragments of time, like blinks of an eye
We are



Just when we realize that we are alive
We die