IRC-Galleria

Tänään on ollut jotenkin niiin tyhjä olo. Tai oikeastaan jo jonkin aikaa. Mulla on bestiksen tekemä maalaus yöpöydällä ja tunnistan siitä niin hyvin itseni just nyt.
Nurinkurista pyhimysmäisyyttä mustan viitan alle kätkettynä. Itse aiheutetun tuhon epätoivoista korjaamista. Torjuva ulkomaailma.
Mikä lie kuoppa osunut eteen tällä pitkällä toipumisen tiellä..

Riitelin tänään murun kanssa. Tai oikeastaan kyse ei ole pelkästään tämän päivän tapahtumista, mutta ne vaan kuohuivat yli tänään.
Joskus on niin vaikea tuntea itsensä hyväksytyksi ja arvostetuksi. Tai luotetuksi ja rakastetuksi.
Poikiakin on ikävä.

Tukan leikkuu ja värjäys piristi kummasti. Ja isän ja papan luona käynti näin isänpäivän kunniaksi.
Silti pitäisi nyt alkaa löytämään uusia keinoja tämän suon ylitykseen, koska alan kai olla aika huonossa kunnossa taas. Eikä toisaalta ihme, koska tämä syksy on ollut täynnä ikäviä ja vielä ikävämpiä asioita ja tapahtumia.
Ainakin viinasta täytyy yrittää pysytellä vähän kauempana, ettei ihan kokonaan karkaa mopo taas käsistä.

Koulunkäynnin pitäisi vähän helpottua taas, kun olin siellä keskustelussa, missä opintojen etenemistä pohdittiin. Aika paljon varmaan saan sieltäkin suunnalta kuitenkin apua ja tukea. Sitä vaan tarvitsisi niin paljon, ettei sitä ole mahdollista niin paljoa keneltäkään pyytää..

Vielä yksi tupakka ja sitten nukkumaan. Katsotaan miltä maailma näyttää huomenna. Toivottavasti edes vähän paremmalta!!