Usein ohitan ympäröivän maailman nopeasti, ilman sen suurempaa huomiointia sen pienimmistä yksityiskohdista. Mutta kun joskus varta vasten pysähdyn hetkeksi katsomaan jotain, oli se pilvi tai puu, huomaan pohtivani sen olemusta ja etenkin sen tarkoitusta. Pyörittelen mielessäni lajin sekä sen yksilön syntyä ja alkuperää ja lopulta koko maailman syntyä.
Kysymys kuuluukin: onko millään mitään tarkoitusta?
Jos haluamme ajatella, että kaikella on tarkoituksensa ja meitä odottaa jokin kohtalo, uskomme hyvin usein yhteen tai useampaan jumalaan. Kristillisellä maailmalla on hyvin vahva halu osoittaa toteen Jumalan olemassaolo ja osallisuus kaikkeen olevaan ja olemattomaan. Niinpä Jumalan on täytynyt aluksi luoda maailma. Raamattu kuvailee luomisen kestäneen kuusi päivää ja Jumalan levänneen seitsemäntenä. Raamattu käsittelee lajien synnyn, ja sen huipentumana ihmisen luomisen Jumalan kuvaksi. Jumalan osallistumista kaiken alkuun kutsutaan kreationismiksi, luomisopiksi. Kreationistien näkemykset menevät ajoittain niinkin pitkälle, että maapallon oletetaan olevan vain noin kuusi tuhatta vuotta vanha. Tämä perustellaan luonnollisesti Raamatun tekstien tulkinnalla.
Kapuloita rattaisiin heittävät kuitenkin tieteellisen koulukunnan jäsenet, evolutionistit, jotka uskovat kaiken tapahtuneen ilman jumalallista väliintuloa, sattumalta ja pitkän ajan kuluessa. Tieteellisen näkökannan mukaan maapallo on miljardien vuosien ikäinen, ja tämä on todistettavissa maaperästä löytyneiden kerroksien sekä niiden sisältämien fossiilien iänmäärityksen avulla. Evolutionistit uskovat myös lajien jatkuvaan mutta hitaaseen kehitykseen, evoluutioon, jonka kreationistit pääosin kieltävät: heidän mukaansa ei lajeista synny uusia lajeja, vaan kaikki lajit luotiin aikojen alussa sellaisiksi, kuin ne tänään ovat. Evoluutio kielletään pääasiassa sen vuoksi, että Raamatun Genesiksen mukaan kuolema alkoi vasta syntiinlankeemuksen jälkeen, joten lajeja ei ole voinut kuolla ennen ensimmäisen ihmisen syntyä.
Nämä kaksi koulukuntaa eivät keskusteluissa tule keskenään kovin hyvin toimeen, mutta silti on syntynyt myös eräitä, jotka pyrkivät soveltamaan molempia näkemyksiä ja perusteluita sekä sulauttamaan ne yhteen. Pääosa sulautumista hakevista näkemyksistä on syntynyt kreationismin saralla.
Young Earth -kreationismi on vakaasti sen käsityksen kannalla, että maa on todellakin varsin nuori verrattuna evolutionistiseen käsitykseen. He ottavat Raamatun seitsenpäiväisen luomiskertomuksen sananmukaisesti ja laskevat Vanhan Testamentin ja Uuden Testamentin perusteella maapallon iän olevan muutaman tuhat vuotta. Keskimääräiset ikäarviot ovat noin 6000 - 20 000 vuotta. Lajien välistä kehitystä pidetään harhaoppisena käsityksenä.
Old Earth -kreationistit ovat tieteellisen näkökannan suhteen huomattavasti avoimempia. Heidän mukaansa Jumala on luonut maailman noin 15 miljardia vuotta sitten, ja he tunnustavat mm. hiiliajoituksen toimivuuden ja paikkansapitävyyden. Big Bang oli siis Jumalan työtä.
Näiden näkemysten lisäksi on liuta muita välimuotoja, kuten Day Age -kreationistit, joiden mukaan maailman synnyn aiheuttaneet käskyt annettiin kuuden 24- tuntisen päivän sisällä, mutta näiden päivien välillä kului mittaamattomasti aikaa kun käskyjä pantiin täytäntöön.
Teistinen evolutionismi on oma lukunsa. Se kannattaa ajatusta, jonka mukaan Jumala loi maailman ja lait, ja jätti nämä sen jälkeen noudattamaan näitä lakeja, mukaan lukien evoluution lakia. Jumala olisi siis tarkoittanut, että ihminen kehittyisi ajan mukaan apinasta. Teistinen evolutionismi on melko yksin evoluution kannattajien joukossa, koska suurin osa tieteellisistä ryhmittymistä ei halua antaa Jumalalle minkäänlaista sijaa maailman luomisessa tai luonnon lajeissa. Lähimmäksi yhdistäjäksi ehkä voitaisiin laskea niin kutsuttu ID- (Intelligent Design, Älykäs Suunnittelu) liike, joka pitää epäuskottavana sitä, että kaikki maailmankaikkeudessa oleva ja biologiassa tapahtuva olisi pelkän sattuman seurausta. Tämä koetaan liian epätodennäköiseksi. Paremmaksi selitykseksi tarjotaan teoriaa, jonka mukaan jokin älyllinen asia ohjaa lajien kehitystä tiettyyn suuntaan. Se selittäisi lajien monipuolisuuden sekä sen, miksi luonnonlait tuntuvat loogisilta, vaikka evolutionismi väittää niiden perustuvan kaaokseen. Älykkään Suunnittelun puolustajat eivät missään vaiheessa nimeä mitään tiettyä jumalaa tai uskontoa, mutta eivät myöskään kiellä niiden mahdollista vaikutusta lajeihin ja maailman syntyyn. Tällä tavoin se pyrkii pitämään keskustelun mahdollisimman sujuvana ja tehokkaana eri osapuolien välillä.
Niin kauan, kun ihmisillä on eriäviä mielipiteitä, ei kukaan voi sanoa tietävänsä totuutta varmasti. Oma käsitykseni maailman synnystä on pääpuolin evolutionistinen, mutta myönnän, että silloin tällöin leikin ajatuksella älykkään suunnittelun mahdollisuudesta. Etenkin kun joudun johonkin erittäin ironiseen tilanteeseen, joka ei millään voi olla pelkkää sattuman kauppaa…
Juho Tuovila