IRC-Galleria

ElokuvakriitikkoPerjantai 14.12.2007 02:30

Hookahei huusi intiaani kun sukupuuttoon kuoli.

Ihan jokainen meistä tietää että elokuvakriitikot ovat tyystin hakoteillä.

Alunperin ihmisten viihdyttämiseen luotu taidemuoto on heille parhaimmillaan kun se on vailla järkeä;
Ylipitkä, puuduttavan hidastempoinen ja 20-luvulta.

Varmasti kaikesta löytyy taiteellinen näkökulma.
Siitä meillä on todisteena liuta museoita ja kulttuurikeskuksia joissa esitellään täysin paskaa nykytaidetta jota osaisi pieni lapsikin tehdä, jos ei nyt oteta lukuun viime aikojen eläinrääkkäysvideoita.

Taiteena sekin läpi meni.

Kiusallinen tilanne syntyy siitä, kun meikäläinen työpäivän jälkeen askeltaa himaan ja istahtaa television ääreen.
Siinä tilassa ihminen rekisteröi asioita hyvin valikoivasti.
Henkilökohtaisesti pidän älyttömästä väkivallasta, tisseistä, tai näiden kahden yhdistelmästä.

Aivan tasan joka ikinen muukin ihminen pitää.

Aivan omaa sorttiaan ovat taiteellisen näkökulman joka asiaan omaavat kriitikot.
Heille edellämainittu rentoutumismuoto, ts. elokuvien katseleminen pelkästään viihdemielessä, on suuri kauhistus.
Mikään kun ei voi olla yksiulotteista tai vain "älyttömän hauskaa".

Uuno Turhapuro.
1 tähti.

Mies ja alaston ase.
1 tähti.

Commando
1 tähti.

Ja sitä rataa.
KUN taas

Brutovialaisen Emil wsrcsrccsrcsrcwquiseviczxkin ohjaama "Srzni ovrtsarcht"
vuodelta 19 haista vittu

5 tähteä!!

"Ohjaaja tavoittaa mykkäelokuvan keinoin katsojan sisältä osan joka ei koskaan kasva aikuiseksi.
Hän luotsaa sädehtivällä kerronnalla ja filmillisellä kielellään näyttelijäkaartin läpi elokuvan kuin irrationaaliset hahmot kaukana ajan ja paikan tuolla puolen, ja kuitenkin niin kovin pelottavan lähellä."

Kuka helvetti kostuu moisesta hapatuksesta yhtikäs mitään?

On päivänselvää että elokuvia voi ja pitää arvostella joissakin järkevissä raameissa.
Joutoviihde on aivan oma kategoriansa, ja ymmärrettävästi ei suuresta käyttöarvostaan huolimatta kirvoita ilon kiljahduksia kriitikoiden hymyyn taipumattomilta huulilta.

Selityksiä on vaikka kuinka paljon.

Halusittepa tai ette, asetelma on kuitenkin koruttomuudessaan seuraava:

Kuka tahansa maamme johtavista elokuvakriitikoista antaa 5 tähteä=
99% todennäköisyydellä täyttä paskaa.

Yllämainitut herrat antavat YHDEN tähden=
Loistoviihdettä.

Eli näillä mennään.
En muista yhdenkään lapsuuteni suosikkielokuvan saaneen koskaan enempää kuin kolme tähteä.
Yleensä yhden, kaksi.

Itse en suostu kirveelläkään potemaan huonoa omaatuntoa että nautin suuresti tusinaelokuvien ennalta-arvattavasta, materialistisesta ja kaupallisesta maailmasta.

Päähän koskee aivan saatanasti jos pitää ajatella mitään monimutkaisempaa kuin julmettu ihmisten tappaminen, hyvännäköiset kurvipimut, tai piirretyt.

Arvostelumielessä voi vilkaista joskus jonkun ylistetyn spektaakkelin, mutta jos ei vauhtia ja tilanteita piisaa tarpeeksi tikapuuhermostolleni, käytän virtanappulaa.
Sori vaan.

Tämä on vapaa demokratia.
Minun ei tarvitse teeskennellä pitäväni tyhjänpäiväisistä taide-elokuvista jonkun ulkopuolisen mieliksi.
Kaveripiirini on yhtä sivistymätön kuin minäkin.
Vielä vähemmän haluan puukottaa selkään roskaviihdettä joka viikosta toiseen tekee urheasti elämästä elämisen arvoista.

Minulle voi aivan rauhassa hehkuttaa jotakin "rakkautta ja anarkiaa" -rainaa.
Voin minä siitä teidän mieliksenne keksiä jotakin analysoitavaa.
Lyön loittonevan hiusrajani vetoa että saisin analyysini vielä kuullostamaan hyvin järkeenkäyvältä ja hienolta.
Valetta se olisi silti alusta loppuun.

Sitten pitäisi kiireen vilkkaa puhdistautua Freddy vs. Jason:illa tai jollakin muulla oikeasti katsomisen arvoisella "yhen tähen" pätkällä.

Terveisin Peter Von Cunt.



Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.