IRC-Galleria

Lastentarhanopettaja auttoi päiväkodin poikaa
panemaan saappaat jalkaansa.
Opettaja kiskoi minkä jaksoi samalla kun poika työnsi jalkaa
saappaaseen, mutta helppoa se ei totisesti ollut.

Kun toinenkin saapas vihdoin oli jalassa,
opettajalla oli jo ihan hiki.

Ei ihme, että hän melkein voihkaisi kun poika ilmoitti:
-Ne on väärässä jalassa. Valitettavasti poika oli oikeassa.

Saappaiden riisuminen ei ollut yhtään sen helpompaa
kuin niiden jalkaan vetäminen. Opettaja onnistui vaivoin
pysyttelemään tyynenä kun hän toistamiseen kiskoi ahtaat
saappaat paikoilleen.

Siinä samassa poika huomautti: -Ei nää ole mun saappaat.

Opettaja puri jo kieltään
jottei karjuisi pojalle:
-Mikset sinä sanonut mitään!
Kun hän oli kiskonut hankalat saappaat uudelleen pois, poika selitti:
-Nää on mun veljen saappaat. Äiti käski mun panna ne tänään jalkaan.

Opettaja ei enää tiennyt itkeäkö vai nauraa.
Hän kumartui taas kerran punnertamaan saappaita pojan
jalkaan. -Huh huh, valmista tuli, vihdoinkin.
-Missäs sinun käsineesi sitten ovat? opettaja kysyi pojalta.
-Äiti pani ne aamulla saappaiden sisään.