IRC-Galleria

Mr_Heikkine

Mr_Heikkine

Muokkaa tilaustasi.
Iltaa/huomenta,
Aloitan aina juttuni keksimällä päästä, nopeasti mutta tietoisesti otsikon jonka pitäisi kuvastaa juttuani. Viime kirjoituksestani on taas vähän aikaa ja kiinnostukseni galleriaa kohtaa laskenut dramaattisesti ekasta kerrasta kun sain kuvani galleriaan, vaikken sillonkaan ollut tästä niin innoissani. Onhan tämä silti ihan mukavaa kirjoitella tänne juttuja itselleni ja niille muutamille harjaantuneille blogi tutkiskelijoille joita sillon tällön tänne harhautuu.

Mutta asiaan, koska viimekerrasta on niin mahdottoman pitkä aika, on hyvin vaikea keksiä mitä kirjoittaisin.



Joten....(aloitan helpolla)
Joulu-aatto on taas täällä. Sen merkkejä on kaikkialla, jouluiset kortit, koristeet, lahjojen hankinta, innoustuneet lapset ja mukavan "pitkä" loma jonka ainakin me koululaiset saamme, ovat kaikki merkkejä tämän mukavan ja lämpimän juhlan tulosta keskelle kylmää ja pimeää joulua.
(Aika klisee oli toi...)

Itselläni joulun tulo ei oikeastaan tunnu missään, vaikka pienenä tanssin riemuissani siitä, että erittäin vanha joulu"pukki" tulee ja antaa kaikkille lahjoja, jotka on tehty "tonttutyövoimalla" ja siirtyy nopeasti taas toisiin taloihin tekemään saman jutun. Suomessa tämä mysteerinen mies/nainen (en ole vielläkään saannut varmoja todisteita siitä, ettei tämä "mies" olisi vanha parrakas nainen, kuka tietää....)
tulee yleensä etu-ovesta ja juttelee mukavia ennen kun lähtee taas matkaan, muissa maissa hän livahtaa savupiipusta tai ikkunoista ja syö lasten jättämät piparit ja juo maitolasillisen maitoa (ei kai ole "maitolaseja" erikseen?), kammoaako hän pientä small-talkkia heidän kanssa, koska ei missään vaiheessa puhu heille? Voiko vastaus olla mys siinä että perisuomalainen "joulutyyppi" ei harrasta small-talkkia muitten kanssa, samalla tavalla kun yleensäkkään me suomalaiset.

Oma kalenterini on syöty tyhjäksi jo ennen 24. päivä. 10 vuotiaalla veljelläni valkoinen toivelista on täyttynyt toiveilla, paitsi minulla ei ole yhtään toivetta. Ei ole oikeestaan mitään tarvetta millekkään, toki uusi puhelin tai mp3 olisi ihan mukava, mutta minulle taitaa riittää tänä vuonna pelkät joka vuotiset sukulaisten antamat suklaat, kirja ja alus-vaatteet tälle vuodelle. Ainiin en voi tietenkään sanoa etten olisi mitään toivonut, sillä olen toivonut sähkö-kitaraa, tietysti kaikki varusteet mukana. Kitara ei suinkaan ollut ihan päästä keksitty juttu, sillä olen jo pitkään halunut oppia soittamaan kitaraa. Mikä olisikaan hienompaa kun osata painaa tiettyjä kieliä sopivaan aikaan ja saada aikaan ääntä ja sen kautta musiikkia.

Koska uusi luokkasormus tuntuu vasemmassa etusormessani oudolta, otan sen pois.
*ottaa pois sormuksen saman käden peukalolla ja keskisormella, toisen käden jäädessä vapaasti vaihtamaan tietokoneen soittamaa biisiä parempaan suuntaan*

Juttu jatkuu taas...
Moni on varmasti joskus katsonut sarjaa nimeltä The joulukalenteri, jota itsekkin olen joulut seurannut ja jolle olen nauranut usein, mutta enään en pelkää pahoja näsiä, joita nuorempana menin sohvatyynyn alle piiloon. Olenkohan mä ainoo joka niitä näsiä pelkäs? ei voi tietää.



Jutulle tuli taas pituutta sen verran, että jos tästä jatkan, jatkan turhaan sillä en itsekkään jaksaisi joulun jälkeen tätä lueskella maha täynä joulukinkkua ja sormet kipeinä kitaran kovista kielistä.
Toivotan teille erityisen mukavaa joulua.
Ainiin, kohta onkin taas kerran uusivuosi, mitäs mä siitä sitten kirjoittaisikaan....


Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.