IRC-Galleria

Terve,
Viime kirjoituksesta on jo hyvinpitkä aika ja kesä on mennyt hyvin nopeasti ohi, vaikka lomaa onkin viellä ainakin puoltoista viikkoa.
Mistäköhän aloittaisin, varmaan siitä että, toukofest jutusta en enään aio kirjoittaa sillä muistini on jo siitä harventunut.

Kesätöissä olin viimeiset kolme viikkoa, työstä en aio kertoa vaikka se välillä olikin mukavaa säätää traktorilla ympäriinsä.
Mihin sitten käytinkään siitä saamani rahat.

No, kuten harva tietää tapahtuman nimeltä Assembly, jossa monta tuhatta pelaajaa ympäri eurooppaa, tulee Helsingin Hartfall areenalle isoille peli festareille (laneille).
Koska olin jo aiemmin halunnut mennä assyille ja tietokoneeni meni rikki, mistä lie syystä. Ostin kesätyö rahoilla uuden tietokoneen. Mopon tai minkä lie tavaran sijaan.
Kuitenkin saan rahani takaisin myöhemmin mutta varmaan vasta syksyllä. Mopo odottakoon.

Assyt ovat tämän viikon lopun sunnuntaihin asti ja täällä nyt olen..
näky on mahtava kun areena avautuu silmien eteen, kiehtovan kaunista kun näkee niin paljon ihmisiä ja koneita. Musiikki paukkaa ja täällä minä kirjoitan heti ekaksi tätä juttua...
No kuitenkin, täällä tulen viettämään pitkiä öitä hereillä pelaten ja jutellen toisten ihmisten kanssa. Vasten joittenkin Hörhöjen ennakko luuloja, täällä on yllättävän siisti ja rento meininki.
Nättejä tyttöjä, aikuisia ja niin monen monta érillaista ja mahtavaa tyyppiä.


Kattoo sitten mitä kirjotain täällä viellä.
Hymyillen ja pelaten, Moro

---

Summer Assembly 07
Antti Heikkinen

Moi,
Tulihan tässä pidettyä vähän pitempää taukoa kirjoituksen suhteen. Noin viikko sitten (viime torstaina) kerroin toukofest tapahtumasta ja varmaan vois jatkaa sitä, vaikka siitä saattaa tulla aika pitkä juttu.

Mihinkähän mä jäinkään (käy kattomassa). Ainiin, tapahtuma päivänä olin paikalla jo aikaseen, vaikka olin kokenut pienen ongelman herätyksessä. Bändiskaba alkoi 8.50 ja minulle sanottii että sinne kanntaisi mennä jo puol yhdeksältä. Vähän ennen puolta kun olin jo matkalla saliin jossa bändiskaba pidettäisiin juontaja parini saapui paikalle.
Jatkoimme toisen salin puolelle jonka jälkeen menimme bändeille ja tanssi ryhmille tarkoittettuun ilmoittautumis pisteeseen. Siellä oli varmaan 5 tyttöä istumassa lappujen täyttämän päydän takana. Me tervehdittiin, jätin reppuni ja sieltä saimme lapun jossa oli bändit jotka esiintyvät.
Muutamia bändi peruutuksia oli tehty joten meille oli tehty päivitetty lappunen. Skaban valvoja sanoi että tulisi aina sanomaan millon meidän pitäisi mennä juontamaan.

Koin tässä vaiheessa jo pientä jännitystä ja kävinkin kurkkaamassa viellä tyhjiä penkkejä. Meillä oli alustava suunnitelma miten tehtäisiin aloitus. Se meni kutakuinki niin että kumpikin menisi lavalle, toivottettaisiin tervettuloa tapahtumaan ja bändiskabaan ja esiteltäisiin ensimmäinen bändi. Kuullostaa helpolta, mutta se on vaan niin erillaista sitten itse lavalla.
Meidän hommana oli myös aina varmistaa että seuraava bändi oli jo valmiina ennen juontoa ja sanoa se mitä bändi haluaa meidän sanovan heistä esim mainitaanko koulu tai muuta sellaista...

Kello löi kymmentä vaille ja oli meidän aika mennä lavalle aloittamaan, viellä odotimme varmistusta millon meidän pitäisi mennä. Yleisöä ei ollut viellä paljoa vain yhdessä "penkki osastossa" (joita siis oli kolme) oli ehkä joku 40 ihmistä.
Varmistus tuli ja oli aika lähteä lavalle.

Määrätietoisesti mikeille päin kävellessä mietin läpi viellä kerran mitä sanoisin.
Otimme mikit käteen ja aloitin.
-Tervetuloa Toikofest 07 Bändiskaban pariin. (sainoin ton varmaan sillain yhteen ja nopeasti)
(toinen juontaja)
-Päivän Ensimmäinen bändi on....
ja näin aloitin,... jännittyneenä, mutta se on se ensimmäinen ja sitten se rupee luonnistumaan.
Juuri kuten meille sanottiin Maanantaina jolloin tutustuttiin paikkoihin.

Seuraavalla juonnolla rupes olemaan jo aikalailla homma hanskassa paitsi että aloitin
"olipas siinä hyvä bändi" yleisö otti sarkastisesti sen ja vähän tuli sillain "ei sen noin pitäny mennä" olo, pelastin siitä kuitenkin itseni. Mutta hei, virheistähän me opitaan.
Vaihoin sen sitten myöhemmin Annetaanpa viellä kerran aploodit ja tän suuntasiin.

Bändeillä kesti noin 10min esitys ja bändit tuli aina kuuden ryhmissä ja niitten välissä oli joko tauko tai tanssi esityksiä.
Aikaa kului ja me tehtiin juonnot aina vuoronperään toisen ollessa infopisteellä (olin aina kun oli mahis) tai kattelemassa esiintyvää bändiä sivusta. Välillä tuli aina muutoksia lappuun bändeistä jotka ei esiinnykkään ja ne vaan yliviivattiin.

Minusta oli mukavaa tutustua ja puhua bändien ja infopisteen tyyppien kanssa muusiikki mausta miten oli päätynyt tänne ja kaikesta siltä väliltä. Kun kävelin erään infopiste tytön kanssa takaisin infopisteelle näin hänen selässään maalarinteippulapun jossa luki "prínsessa", sanoin tietenkin että se sopi hänelle. Kysyin samalla moneen asti hänellä oli töitä tänään ja hän vastasi että menee myöhään yöhön siivotessa. Kysyin saisinko jäädä auttamaan ja lupauduinkin jäädä siivoamaan.
Infopisteelle päästyämme kysyin miksi heillä oli lappuja selissään. Vastaus oli yksinkertainen: huvin vuoksi ja sain itsekkin maalarinteipin selkään jossa luki "laskuvarjojääkäri" muilla oli kokkia tai eri armeija nimityksiä (mietin aika kauan miten toi armeija kirjoitetaan). Prinsessa sai lisänimen kenraali, mutta lappu jossa oli alokas ei tuntunut kiinnostavan ketään, miksiköhän?

Kun tuli tanssiesitysten vuoro oli meillä aikaa vaikka kuinka (joku 30min), koska siellä oli omat juontajat hoitamassa niitä. Eräässä välissä kävimme syömässä pää infopisteellä jossa juttelin "päänakkien" kanssa (nakki= tyyppi joka on mukana auttamassa tekemässä pikkuhommia) ja söin leipää ja otin valmiskaakaopurkin mukaan.

Kysyin skaban valvojalta saisinko koittaa tehdä aaltoja yleisön kanssa ja sainkin tehdä jos vain haluasin yrittää. Mukavinta juontamisessa oli ehkä ne aallot yleisön kanssa. Ekan kerran tein aaltoja yleisön kanssa ensimmäisen tanssi esitys rykelmän jälkeisessä aloituksessa.
Aloitin "hei mulle tuli sellanen hullu idea, että jos tehtäis aaltoja". Minusta se onnistui hyvin sillä se näytti hienolta ja yleisö oli mukana. Tein saman viellä toisenkin kerran myöhemmin ja yleisö oli vielläkin enemmän mukana sinä kertana. Se pisti hymyilemään.

Työt minun osalta virallisesti loppuivat bändiskaban loputtua joskus varttia vaille kolme. Vasta sen loputtua kun olin infopisteellä, kysyin kenraalin ja muittenkin nimiä ensimmäisne kerran. vaikka olimme jutelleet viimeiset 5 tuntia.

Kolmelta alkoi parhaat palat.
Parhaat palat oli aluksi tanssinäytösten juontajien homma mutta siihen tuli jotain ja häikkää (kai) ja bändiskaban juontajat tulivat mukaan juontamaan. Me sovittiin että vaihettais pareja menin sen tyttöjuontajan kanssa johon tutustuin jo maanantaina kun tutustuttiin paikkoihin.
Meitä oli kaksi juontaja paria ja me menimme vuoron perään aina kirjoittaen lapulle nopeasti mitä seuraavaksi sanottaisiin. Parhaissa paloissa jaettiin palkintoja ja me kerrottiin keille palkinnot menee ja juonnettiin parhaat esitykset lavalle uusinta esitykseen.

Minä ja tyttöjuontaja kaverini (kaikki muut juontajat paitsi minä oli tyttöjä, mut se johon tutustuin jo maanantaina) saimme viimeisen vuoron ja lopetimme Toukofestin päivätapahtuman ihan hyvin (kai).

Jäin lupaukseni mukaan auttamaan siivouksessa yleisön lähdettyä....


Huhhuh taas tuli kirjoitettua vaikka kuinka, mutta paljon jäi viellä kertomatta esim mitä tapahtui Iltabileitä ennen tai jälkeen ja bileissä.
jätän sen taas seuraavaksi kerraksi

Ainiin, kesäloma on alkanut jo joten pitäkää erittäin mukavaa ja rentoa lomaa.

Tervee,
Mä taisin missata vuosipäivän päivällä, sillä olin tekemässä töitä Toukofest'07:ssa.

Jospa mä alotan ihan alusta,
alunperin pääsin toukofestiin snowflaken kautta, siellä olin juontajana ja sitä edeltäneessä juontaja koulutuksessa pääsin ilmoittautumaan Toukofestiin juontajaksi. Siis siellä annettiin laput jotka täytettiin jos oli hommasta kiinnostunut.
Snowflake onnistui ja satiin kehuja ja eipä aikaakaan, siis varmaan 2-3kk myöhemmin tuli soitto kouluttajalta, että kiinnostaisko hommat.
Tietekin halusin mukaan.

Vasta toukokuun lopussa (ma 28.5, se päivä jolloin tulin samana yönä kotiin ahvenanmaalta) oli ensimmäinen tutustuminen paikkaan missä juonnettaisiin.
Silloin kerrottiin, että pääsin juontamaan bändiskabaa.
Kaikille juontajille (joku 7kö? meitä oli) annettiin toukofest paidat, sanottiin kuitenkin ettei niitä voi ilmasiks antaa, joten me ostettiin ne pienellä alennuksella sitten myöhemmin (oikee hinta 7 maksoin 5e).

Tässä vaiheessa pitää kuitenkin muistaa se että toukofest on kouluviikkona, eikä meidän koulun kasit menny sinne joten jouduin lähettä luokanvalvojalle viestiä keskiviikko aamu kaheksalta. Siinä luki "Terve, mä en pääse kouluun tänään, koska oon menossa toukofestiin juontamaan"
Vastaukseksi tuli "Ok, Olet varmaan Antti." (unohin siis pistää nimeni viestiin)
Joten niin kohteliaasti kun yleensäkkin pistin takaisin "joo :D, olen minä Antti."

Viime tiistaina oli siis tavallinen koulu päivä, helpotettuna atk-luokan varauksella matikan tunnilla(cs,cs,cs,cs) ja vähän hölmöillä kysymys kisoilla enkun ja ruotsin tunneilla ja Martti Lutter elokuvalla ussan tunnilla. Kuitenkin olin pistänyt jostain syystä keskiviikon kirjat reppuun muttei me tarvittu kirjoja oikeastaan missään vaiheessa.

Keskiviikkona (tapahtumapäivä) Bändiskaba starttasi jo 8.50 joten minun piti herätä jo kello 7, mutta aamulla heräsin viittä toista vaille 8, vaikka minulla oli kännykkä täysillä ja sijoitettuna nerokkaasti huoneen toiseen päähän 2 penkin ohi . Onnistuin kuitenkin sammuttamaan kännykän, ottanut sen mukaan sänkyyn ja jatkanut uniani, ilman mitään muistikuvaa tapahtuneesta. Heräsin siihen että toinen juontaja soitti kännykkääni sanoen ettei hän ehkä kerkeisi bussilla hippokselle aikaseen. Puhelun hän alotti kysymällä "et kai sä enään nuku?"
vastasin nopesti "joo en tietenkään" ja rupesin pukeutumaan tavallisiin farkkuihini ja toukofest paitaani, säädin hiukset, pesin hampaat ja tein leipää mukaan autoon.



Hippokselle päästyäni siinä varttia yli 8 katselin kaikkia niitä pisteitä, joita pistettiin kuntoon ja menin kouluttajalle puhumaan, joka siis vastasi meistä juontajista. Hetken juteltua sain maalarin teipin jossa luki Juontaja. Tämän saatuani laitoin sen paitaani ja kierteli viellä hetken ympäriinsa salissa. Kouluttaja kertoi että puolen aikoihin vois lähtee menemään sinne "omalle puolelle" jossa bändiskaba ja tanssi esitykset pidetäisiin.




Tämän jutun jatkuessa viellä vaikka kuinka ja kellon ollessa nyt aika paljon (23.47) (tein nerokkaasti, kirjoitin eka vaan otsikon, sitten julkasin ja rupesin muokkaamaan sitä jotta se kellon aika pysyisi siinä ajassa kun alotin kirjoittamisen).
Kirjoitan tätä juttua huomenna eteenpäin.

Ensi Kirjoituksessa.... miten Antti reagoi saadessaan ensi kohtaamisen yleisöön?, mitä tapahtui kulisseissa? kuka on kenraali prinsessa tai kokki? Miksi Antti jäi siivoamaan ja auttamaan vaikka hommat loppuivat jo kahdelta päivällä?

kaikki tämä ja paljon paljon muuta,... ensi kirjoituksessa.
Tulossa pian.....

Terve,
Olen lähdössä perjantai yönä (noin 4 ja puolen tunnin päästä) matkalle ahvenanmaalle.

Koulusta olen poissa viikon vaikeimman päivän eli perjantain (jolloin on vain lukuaineita) ja palaan ens sunnuntai yönä/iltana. Tietysti fiilikset ovat korkealla ja pieni jännitys tuntuu nousevan päälle koko ajan.
Vaikka Ahvenanmaa on osa suomea se ei meinaa että siellä puhuttaisiin yleisesti suomea, kuten minäkin josku luulin. Miten ahkerasti sanoja "väliin jättävällä" ruotsillani puhun, kerron sitten matkan jälkeen.

Minun pitäisi olla nukkumassa jo, sillä kyyti Turkuun lähtee aikasin noin klo 3.30.
Kyllähän tässä aikaa on nukkua ja kirjoittaa tätä juttua "huimasti"...
Pakattu on ja ruotsin kirja tyynyn alla antamassa tietoa tavasta kommunikoida (otan varmaan autoon mukaan luettavaksi).

Mitä sitten tapahtuukin Ahvenanmaassa (saattaa myös jäädä sinne), kerron sitten kotona, kun tulen kotiin.

Ajattelin pistää loppuun jotain ruotsiksi, mutta oikeinkirjoitus rajoittaa joten jätän väliin.

On ollut pitkä aika siitä kun kävin viimeksi galleriassa, muuten vaan höpöttelemässä tai kirjoittamassa tänne. Vihdoin palasin tänne 45 päivän jälkeen.
Syyt miksi en ole käynyt täällä ovat simppeleitä tai ei ehkä niin..

Miettiessäni mitä kirjoittaisin tänne, mieleen tulee kaikkia niitä asiota joita olen tehnyt viimeisen puolentoista kuukauden aikana.

Esimerkiksi T.E.T:issä olin serkkujen maatilalla ja siivosin siellä..., mitäs muuta kuin merdeä, noh kyllähän sitä tuli myös ajeltua kunnon mopolla, pelattua, ja lypsettyä ja ruokittua lehmiä. Kovan työviikon jälkeen sain myös kesätyöpaikan sieltä. Vähän sen jälkeen serkuillanikin oli Tet edessä ja he tulivat tänne Muurameen tettiin. Eli tämän viikon meillä on serkut kylässä.
Siinä ne pelaa isolla koneella samalla kun minä kirjoitan kannettavalla juttua tänne virtuaali-blogiin.

Snowflake jota olin mukana tekemässä alusta asti, olin juontajana siellä. Sain "kuulema" kehuja ja minua pyydettiin Toukofestiin samanlaiseen pestiin. Ei tästä tämän enempää.

Elokuvissa olen käynnyt monesti. Voitin 300-skaban ja pääsin 300-elokuvan ennakko näytökseen. Vain muutamien kaverieni ollessa sillon 15, päätin ottaa siskoni mukaan.
Muutenkin olen ollut elokuvissa katsomassa esimerkiksi Epic movien ja mr. beanin kavereitten kanssa.
Viellä tämän 45 päivän sisässä olen ollut Apulannan keikalla Lutakossa (ken on kaikkein kaunein) ja pmmp:n keikalla myös.

Me tukioppilaat toivotimme koulumme uudet seiskat tervetulleiksi. Tutustuttaen uudet luokkalaiset toisiinsa. Kirjeet jaettiin salissa jossa pidettiin puheita ja lopulta avattiin kirjeet. Siitä tuli aika nostalginen olo katsella kun he availivat niitä kirjeitä, tuskin unohdan omaa kirjettäni koskaan. Se oli ruskea ja selvästi isompi kun heidän pieni lappunen (varmaan joku A7). Vietimme heidän kanssa koulupäivän ja tutustutimme heidät toisiinsa, samoilla keinoilla kun meidätkin esiteltiin toisillemme silloin. päivän päättyessä oli teatteri esitys jossa olin mukana, nörttinä. Esitys meni mielestäni ihan hyvin.

Tekstiviestejä olen lähetellyt 750 viimeisen kahden viikon aikana, se on hyvin paljon jos miettii miten pieni minun puhelinlaskuni on ollut (aina) alle 15e. Äidillä on yllätys tulossa poistissa, toivottavasti siitä ei tule mitään suurempaa ongelmaa.

Muuta mitä on tapahtunut tässä lähiaikoina ei oikein ole mainitsemisen arvoista. Siirrytään siis nykyaikaan.

Eli, ajattelin laittaa kuvia galleriaan tämän pitkän ajan jälkeen ja päätikin pistää muutaman kuvan. En lisännyt siksi koska haluaisin kasvattaa vp:täni, mutta siksi että en itsekkään pidä kuvastani.

Ahvenanmaan matkalle lähemme äitini ja pikkuveljeni kanssa tämän viikon perjantaina ja palaamme sunnuntaina. Siellä puhutaan ruotsia, joten voin harjoitella ruotsiani (kai). Tätä varten (en) ole(-/n) harjoitellut kovasti ruotsia, vaikken osaa kirjoittaa ruotsia kunnolla sen puhuminen on varmasti helpompaa (tuskin), mutta jos en osaa sanoa jotain ruotsiksi: sanon sinnepäin sekoittaen englantia ja saksaa ja ruotsia sekaisin, nielaisen lopun jättäen kummallekkin epäselväksi mitä sanon ja eleilen etten ymmärtänyt mitä hän sanoi
tai koitan puhua englantia tai suomea, pitäisihän Suomessa osata vähäsen suomea.

Koulukin loppuu kohta, mutta (minulle) "merkittävämpi tilaisuus" on ensiviikon keskiviikko (30.5), sillä silloin on kirjoittamani päiväkirjan vuosipäivä. Ajattele, olen kirjoitellut tänne kohta vuoden. En kuitenkaan putkeen, mutta miettinyt aina välillä mistä kirjoittaisin.
Kirjoitan vuosi päivänä lisää jos mieleeni tulee asiaa jota haluasin täällä itsekseni kirjoittaa ja höpistä.

Nyt kun olen lukenut tekstini monesti läpi ja todenut että siinä ei ole yhtäkään kitjoitus virhettä. Lopetan siis tekstini tähän.

Nyt kun olen täyttänyt 15 ymmärrän senkin, ettei se nyt näin aluksi
ole vaikuttanu mitenkään arkeeni, muutakuin siihen että kartutin pankkitiliä tätien ja mummon avulla.

Miten itse olen synttäreitäni viettänyt, on kuin se olisi vain tavallinen arki-päivä, en ole mitenkään juhlistanut sitä mitenkään erikoisesti ja olenkin kuluttanut päiväni ihan hissukseen.
Koulussakin sain onnitteluja muutamilta ja kerran jopa laulettiin (ja laura oli niin mukava ja sain halin siltä <---- (pyynnöstä muokattu eli PM)).
Ihan mukavaahan tämä on, iskä mietti (vain) hetken mitä hommasi lahjaksi ja päätyi ostamaan paketin jäätelöä ja pullon limsaa.
Limsaa nauttiessa jäätelö maistuu erillaiselta... ei siitä enempää.


Osa jo 15 täyttäneistä (pojista) viettivät päivän vetäen pitkää rinkiä mopollansa ympäriinsä ja olivat onnessaan siitä että mopo korttii on jo ulottuvilla. Minulle se mopo-kortti ei ole ollut niin tärkeä.
Vaikka tietysti mopolla ympäriinsä "cruisaus" on mukavaa (ja mukavaa), ei se minulle niiin tärkeää ole. Kyllä minä olen tähänkin asti selvinnyt pyörällä ja bussilla ilman suurempia ongelmia. Ei se ole se etten halua mopoa. Se on vaan se, etten ole kiintynyt siihen ideaan etten miettisi (muuta) kuin miten saan mopostani kaiken tehon irti ja miten nopeasti pääsen kouluun tai minne olenkaan menossa. Mopo on minulle vain kulkuväline, kevari on sitten eri asia, vai onko?

Osa selittää mitä aikoo mopoonsa pistää, asiota kuten: uusi tehoputki, uusi sylinteri, sytytystulppa, kaasutin, vaihtaa ketjut, iCat:in kipinänvahvistimen, Nopeusvaijerin vaihtaa , jäykemmät kytkin jouset ja virittää ottamalla kurit pois.

Siihen kerran hyppäsin keskustelun keskelle kysymällä,
Hei kannattaako minun ostaa sellaista vähän käytettyä I.Hq:n Xd mallia, siis sitä pienempää kuin kolme mallia ja jos mä pistäisin siihen Wh:n takapeilit, lm.ao:n kaasuttimen, Lo.L jarrut,
wNB:n kytkin jouset, Wtj:n ketjut, wtF:n kipinänvahvistimen ja rolF:in etulampun. Taidan kuitenkin pitää pöntön vakiona, koska muuten se näytää liian viriltä, mutta vaihtaisin vanhan istuimen camper:in istuimeen ja ajattelin sitten virittää ottamalla estot pois...

on se mukavaa joskus saada toiselle sellainen "mitä?!!" ilme.
(liian tosissaan ei asioita pidä ottaa...)


Kellon lähestyessä 9 lähden pihalle koiran kanssa ja kävelenkin varmaan tunnin ympäriinsä, kuunnellen musiikkia ja miettien sitä mikä ekana päähän tulee.

tässä kun mieleeni ei ole tullut mitään suurempaa juttua, niin päätin kirjoittaa viime äikän esseeni tänne,....


Tehtävänä oli kirjoittaa satu annetuista asioista, joten kaikki kirjoittivat yhden asian ja yhden henkilön ja ne pistettiin pipoon....
minulle sattui (peräpukama)pate ja veitsenterävä vessapaperirulla, eli ihan ok sadun asiat...

Kirjotin,
Olipa kerran Patrik, jota Pateksi kutsutaan. Hänellä oli ongelma, jota monella hänen ikäisellään miehellä ei ollut. Pate yritti elää tavallista elämää, syöden, nukkuen, käyden töissä, harrastaa pyöräilyä tai uintia, mutta hänen esteenään oli veitsenterävä vessapaperi. Se saattaa kuulostaa oudolta, mutta Patelle se oli päivittäinen kipu.

Hän oli yrittänyt puhua ongelmastaan jo pitkään. Hän oli kerran käynyt päivystys klinikalla, josta hänet ohjattiin terveyskeskukseen, josta hänet ohjattiin sairaalaan. Mutta mitään ongelmaa heistä ei Patella ollut, kun Pate oli huutanut lääkärille, että hänellä oli iso ongelma vessapaperin kanssa. Hän suositteli Patelle terapeuttia, jonka lääkäri oli tavannut jo ala-asteella, kun hän oli itse suuttunut kun oli kaatunut pyörällään hänen päälleen. Hän oli kuitenkin ystävystynyt tämän kanssa ja myöhemmin lääkäri oli aina ohjannut kaikki potilaansa hänelle, vaikka heillä olisi ollut vain kuumetta tai jalka murtunut.

Pate ei pitänyt ajatuksesta, että hän saisi terapeutin hänen avukseen. Hän ajatteli hoitaa ongelmassa jollain toisella tavalla, esimerkiksi ostamalla vielä pehmeämpää paperia, pehmeämpää kuin pehmein Suomessa saatava paperi, joten hän livisti tohtorin huoneesta, kun tohtori muisteli pyörällään kaatumistaan”. Se oli minun sadas kaatuminen, pidin kirjaa” hän höpisi itsekseen kun Pate livahti ulos.

Pate ei kuitenkaan halunnut lopettaa ongelman ratkaisua. Se oli häntä jo nuoresta iästä vaivannut. Hän päätti yrittää tapaa, jolla hän oli menettänyt viimeisenkin tyttöystävänsä, jättämällä pyyhkimättä. Aluksi se vaikutti toimivan, sillä hän ei vielä haissut, mutta muutaman viikon päästä, kun hänen koiransakin oli karannut, naapurit valittaneet ja posti miehienkin lopetettua postin tuonnin talon edustassa sijaitsevaan postilaatikkoon, heidän vain heittäessä postin vauhdissa autosta pihaan, Pate säpsähti. Edes pitkät suihkut eivät auttaneet pitämään hajua poissa, eivät edes ilmanraikastimet.

Hän päätti muuttaa metsään ja asua siellä koko elämänsä loppuun asti, mutta tajusi tämän idean mahdottomuuden istuessaan ensimmäistä sateista tuntia metsässä ja kuullessaan kaukana metsän reunalla metsää kaatavista metsäkoneista. Hän päätti palata kotiinsa. Pate oli jo miettinyt muuttamista Tiibetin vuoristoihin tai kaukaisiin luostareihin, mutta hän luopui siitäkin ideasta, koska ajatteli, ettei häntä huolittaisi sinne.

Pate päätti lopulta luovuttaa, hän pyyhkisi taas takapuolensa veitsenterävältä tuntuvalla paperilla ja valittelisi internetin juttupalstoilla ongelmaansa kirjoittaen pitkiä selityksiä, eikä varmaan sielläkään kukaan ottaisi häntä tosissaan ja useimmiten vastaus olisi vain lyhyesti ja auttamattomasti pelkkä ”LOL”.

Kaikki ei kuitenkaan ollut tuhoon tuomittu Paten kohdalla.
Hän tapasi kerran Internetissä tyypin joka oli kommentoinut ensimmäisenä ihmisenä Patelle positiivisesti tai oikeastaan kannustavasti nimimerkillä KeiJJo ThE KeiJJu:
” heh, tuollaista ei joka päivä kuule, älä välitä noista muist kommenteista. Koita ettiä joku keino tost sun ongelmasta. koita vaik jotain parempaa aamupalaa esim. jotaki myslii. Se kuulemma auttaa jos on ongelmia P*skan kanssa ja hei veikkaan että olet allerginen tolle maidolle, siis sul ei oo laktoosi intoleranssia, kuten ne lääkäritkin sano tai mitään vilja-allergiaa, vaan sul o varmaan maitoallergia. Silloin tulee just tuollaisia ongelmii, arastaa ja silleen…”

Sen luettuaan Pate oli vähän ihmeissään ja yllättynyt. Hän nousi tyynesti koneen ääreltä, käveli jääkaapille ja kaatoi kaikki maidot pois viemäriin pieni virne naamallaan. Sen pituinen se.

---

Onhan noi aika hyvät sanat, jos vertaa Villen saamiin, Dildo ja noita......
ps. korjasin kirjotus virheet tosta niitä oli...(paljon)

Ei tämä nyt ehkä mailman oudoin tapahtuma ole, mutta meillä se on (harvinainen)...

Tänään, kun tulin koulusta, pistin pyörän paikalleen avasin oven, pistin avaimen roikkumaan, kengät jätin eteiseen ja takin tiputin lattialle huomattuani että äitini oli ottanut lakanat pois sängystäni....
Viellä ei kuitenkaan tapahttunut sitä outoa tapahtumaa mitä niin oudoksun,
muistaessani että minun täytyi soitaa Voionmaan koulun rehtorille ja JJKn valmentajalle Snowflakesta. kävin keittiössä jossa äiti oli pistänyt pinaatti keittoa valmistumaan, tai no oikeastaan vain sulamaan kattilaan.
Kysyessäni, mitä muuta hän tekisi, hän sanoi Hod-dogeja...
Kuitenkaan vieläkään ei tapahtunut sitä oudon outoa juttua...

Outoa ei ollut sekään että Matti istuikin pitkästä aikaan telkarin ääressä pelaamassa pleikarilla tietokoneen sijasta.

Oudointa oli se, että äiti halusi meidät syömään pöydän ääreen " niin kuin oikea perhe" hänen sanojaan lainaten.
Emme melkein koskaan syö yhdessä... käymme usein vain hakemassa valmista ruokaa
tai ite tehtyä ruokaa sohvalle telkkarin ääreen tai tietokone pöydälle hitaasti syötäväksi tai sitten haemme satunnaisin ajoin tuokaa jääkaapista kun on nälkä.

Muille tämä saatta olla arkipäivää mutta meille se on hyvin harvinainen juttu...

En minä sitä että se olisi väärin tai se olisi muilla vain tavallinen ruokatapa, mutta meillä Heikkisillä, sitä voin ihmetellä aika pitkään....

On ollut mukava viikonloppu ja nyt kun ajattelee että on viikko lomaa, on se aika mukava tunne. En ole varma kutsuuko tätä lomaa moni nimellä talviloma vai tuntemallani hihtoloma nimellä, mutta yhteistä niillä päivillä on aika paljon...

Tänään meidän piti lähteä matkalle Suomussalmelle, se olisi ollut sellaisen 500km matka, mutta vältin sen olemalla aamulla vähän kipeä.

Vaikka tänään vältyinkin Suomussalmelle lähdön olemalla kipeä, mietin sitä millaista siellä olisi ollut, tietysti mummoni pottumaito on vähän erillaisempi mutta silti hyvä ruoka ja puutyöt eivät olisi kiinnostaneet niin hirveästi olisihan se ollut mukavaa nähdä "joitain" sukulaisia ja viettää aikaa siellä.
koska vältyin suomussalmelle lähdöstä sain vain toisen lipun huomenna leivonmäelle katsomaan pappaa ja serkuille pelaamaan.
Eihän kumpikaan ole paha vaihtoehto ja hiihtoloma viikkohan alkoi juuri "nyt" keski-suomessa (tunti puol sitten) kun lapissa vasta ensi viikolla.

pidäthän mukavan talvi- tai hiihtoloman, ihan kumpana vaan sitä pidät.

Kaikilla meistä on varmasti joku paikka missä mietiskellä rauhassa ja olla vain, oli se sitten kotona sängyllä, sohvalla tai pihalla, missä liekin se on yleensä mukava tapa olla rauhassa.

Minulla se on yleensä iltaöisin pihalla koiran kanssa. Se on jotenkin mukavaa vain olla ihan rauhassa tähtien alla, kuunnella musiikkia ja vain kävellä rauhassa.
Mukavinta siinä on ehkä se että, voi ajatella kaikkea mitä yleensä ei kerkeä ajatella.
En yleensä ajattele paljoa miten elämä etenee ympärillä tai pohdi miten jatkan tämän jutun kirjoittamista tästä eteen päin tai mitä mieltä olen muista oikeasti.

Se on minun paikkani pohtimiselle, paikka jonne voin mennä tai joudun mennä jos minun pitää käyttää Justusta pihalla. Onko sinulla omaa paikkaa jossa voit ajatella rauhassa?