IRC-Galleria

Tik, tik, tik, tik, tak...
Aika kuluu ohi.
Tänään en pystynyt katsomaan edes peiliin.
Kiloja yhdessä vuorokaudessa, neljä! Niin neljä, vaikken edes syönyt juurikaan, oksentelin light-limpparia.
Kroppani on jossain tulehdustilassa, nukun, kuumeilen, yskin kuivaa yskää, päähän sattuu, herään, nukun, herään, käyn vaa-alla. Petyn.
Ikävöin jotain mennyttä missä ei ole mitään järkeä.
Yöllä kuulin juhlat naapurissa, olisin halunnut mennä mukaan vaikka yleensä en todellakaan haluaisi, en voinut, sormenikin ovat kuin nakit, tai makkarat.
Vittu kun omistaisin sinappia, söisin ne sormet.
Tyhmää tilittää tämmöistä, jollain on isompia ongelmia.
Omassa maailmassani tämä vaan on jonkinlainen kriisitila, kertoo siitä miten pahassa jamassa varmaan olen kun kudos kerää nestettä, terve kudos ei sitä noin laajassa mittakaavassa tee.
Kävelen ympyrää ja vääntelen voimattomia käsiäni tajuamatta mitä tekisin.
En näe tulevaa, mennyt on sumua ja tätä hetkeä en haluaisi elää, en ainakaan näin kamalan turvonneena, olenhan pinnallinen paska.
Kaipa flunssalla kuitenkin on tapana mennä ohi, samoin kuin nesteturvotuksella. Pyh, kamalalta se tuntuu silti.
Tahtoisin ehkä että joku keskustelisi kanssani, toisaalta en jaksaisi edes puhua, saatika että joku minut näkisi näin heikkona ja rumana.