IRC-Galleria

Kymmenen vuotta olen odottanut että joku tappaisi minut, sinä teit sen, tosin henkisesti.
Korvaushoito, metku, piri, Subutex, pamit ja viina.
Tiesi onneen ovat siunatut, olet varmaan leppoisaa seuraa kun olet pihalla, lapsesi on kuollut vuoksesi, kuten perheesi, exäsi ja minäkin.
Riidaton eroprosessi, uhkailua ja uusi, kunhan teen niin kuin sinä tahdot.
Maksan laskujasi opintolainalla, se hölmö jota oli helppo käyttää ja silti, silti rakastin aina vaan.
Rakastin sinua niin että yhä itken ja pelkään, kun kävelin koulusta Brahen korttelin ohi, kuulin musiikin, helvetin tutun, tiesin heti mistä se tulee.
Panikoin, ripuloin ja sairastan, murtunut mieleni antaa ylen kyyneleistä, rakastin, rakastin niin etten voi tajutakkaan.
Olen eloton, niin kuin sinä halusitkin.
Kun tulen ovista, olen hiljaa ja katson joka paikkaan, ettet vaan olisi lähellä, pelkään sinua enemmän kuin kuolemaa.
Kun tajuni silloin hämärtyi ja ajattelin hypätä ikkunasta, pois sinun kahleistasi, olin jo kuollut tyranniasi alle.
Tyrmäävä rakkaus musersi kaidat olkapäät alleen.
Kyyneleitten sumentaman katseen läpi kirjoitan tätä paskaa pois minusta, eli siitä joka on aina ollut mielestäni arvoton. Olen helppo kohde.
Peloissani kuin orava moottoritiellä, kuunvalossa kaupungin auetessa ympärille.
Tulin metsän siimeksestä, keräsin kävyt jotka sinä rakas veit, ruokkiaksesi uusia poikasiasi.
Turvalukkoja, kahleita ja uskomatonta hiljaista utopiaa ympärillä.
Kaupungin humua, sanoja joita kammoksun; ethän sinä voi, olethan mukava ja hyvä kuuntelija. Tekisi mieli riuhtoa, elämä pois minun rikotusta rajatilastani.
Ole hiljaa, kerrankin toivon ettet sano mitään.
Älä kerro, älä satuta enempää, hajotit taivaani, jonka rakensin pienistä siruista kun sinua lohdutin.

-Noora, varjo-