IRC-Galleria

Huomenna lähdetään hissiin. Se on elmerin eka kerta hississä. Se on myös tätösten eka kerta insaid, juu nou. Mitäköhän siitä tulee kun kaikki on ekakertalaisia... Elmon viilipytyn hermoilla on hyvä lähteä. Ainakin joku meistä ottaa asiat ihan pää kylmänä. Tädit käynee kuumana. Siis jos menee huonosti niin se oli sitten niitten kuumien tätien vika.

keskellä yötä on hyvä aika ulkoiluttaa hevosia. Varsinkin tuolla esjoentiellä. Jos lenkki venyy liiaksi on syytä tilata polliisiauto ja hurauttaa sillä niiden perään. Venyneen lenkin päätteeksi autokyyti kotiin myös hevosille on ihan hyvä... Ja jos joku lintsaa lenkiltä, muista tarkistaa takapiha ennen sydänkohtausta ja tienpientareita.

Lenkin päätteeksi korjaile "iltapuhteina" se pihaton aita, joka ilmeisesti vuoti kuin seula. Great!



Aktiivisen yön päätteeksi on hyvä viettää tosi aktiivinen päivä. Elmori veti muuten ysin käynnistä näyttelystä. On se aika hieno kaveri... Tosi kuvauksellinen.

Illalla vielä ratsastusvalmennusta itselle ja ponitytölle. Kisavire on hieman alavireinen, mutta korjataan se. Onhan tässä pari viikkoa vielä aikaa.

...tai ei aivan. Kyllä muutama puomi on hyvä koikkelehtia. Jos peljättää, on ponin parempi olla rohkea ja VARMA. Voi juma kun voi muuten olla hevosella väliä! Esteitä hurjasti pelkäävä Ponitäti uskaltautui koikkelehtimaan paikalliseen pikkukisaan. Tai no olihan ne ihan MESTARUUDET! Täysin hienon Tosimiehen ansioista Ponitäti on nyt myös seuran estemestari. Suuri Valkoinen oli innoissaan kuin lapsi karkkihyllyllä. Täti vetäs kuitenkin käsijarrusta joka kurvissa ja hidasteli radan läpi, joutui uusintaankin kun ei hidastellut tarpeeksi... Mutta se poni. Vitsi mikä otus!

Mynte. Siihen ei voi todeta kuin yhdellä sanalla: Paras! Mutta senhän Ponitäti jo tiesi.

Jotkut jutut on huonoja, jotkut hyviä. Yleensä joku tasapaino kuitenkin löytyy.

Elmorin kanssa kyvyt esiintyileminen meni hienosti. Elmori pääsee hissiin... eli siis HIHSiin. Elmerillä on niin hyvä perse, että se ponppi esteistä kolmossijan arvoisesti. Ponitäti on ylpeä, leikkiin osallistui alkujaan pari sataa nuorta joista 20 palkittiin loppukatselmuksessa eli Elmo kuuluu Siihen 10 % Suomen nuorisosta. Eli se ei vaan näytä hyvältä, se on!

Noh meitsi voitti. Molemmissa luokissa. Ja vielä mestaruuden. Sanottakoon kuitenkin, että hevonen oli parempi kuin ratsastaja. Ratsastaja lähinnä kenotti ja valitteli huonoja vatsalihaksia...

Ja se Mynte-poni, se oli niin kaunis, upee ja mahtava. Se on paras poni ikinä! Mynte ja Noora yhteistuumin pokkasivat myös seuramestaruuden, toisena oli Super(sporra)Niksu ja Milla ja kolmantena taas Ponitädin lempiponi: Mynte ja ratsastajana Tarina!

Jones jätettiin kotio, sekä puput, että perhoset kävi kimpassa kimppuun. ;) Ei vaan, loppui ihan kokonaan aika ja huonolla reenillä ei ainakaan tädit lähde kilpastelemaan. Ensi kerralla sitten. Nyt sihti estekisoihin. Kuka pelkää loikkia hurjia esteitä hurjalla heepolla?


(minä)

Nyt on ensi kesän kaviovauvat purkissa, toivottavasti purkki pitää. Mr Jones keskittyy nyt taas ratsastusurheiluun ja hitto vie, massakausi alkaa (tai lähinnä jatkuu)... Alfalfa (tuleekohan tuohon vielä yksi A) kaadettiin eilen. Ekaa satoa tehdään. Kaikki sormet pystyssä, että se onnistuis vielä näin pohjoisessa sen kasvatus. Lisätä pitää kyllä siementä, että pystyy kilpasille noiden rikkojen kanssa.

Ratsastusurheiluun meillä mielletään myös pikkuinen leikkimielinen kilpailu -lähinnä itseään vastaan. Pikkuruiset harjoituskilpailut häämöttävät viikon päässä. Tallimme asukit starttaavat kaiken kaikkiaan 13 starttia mikäli puput ja perhoset pysyvät poissa ratsastajien kimpusta. Jopa meidän Mr Jones (joka muuten tällä hetkellä varmasti ihan matkaratsun kuntoisuusluokassa kaiken ramppaamisen jälkeen...) starttaa. Tosin tavoitteet eivät ole korkealla koska startissa on urheat tädit tosimiehen kanssa. Ponipilotti on fiksu ja reenaa vielä hetken. Ehkäpä se hetki koittaa sitten tuonnempana, yhtään ei paineita kuitenkaan kenellekään. Kisamielen on lähdettävä ihan omasta itsestään, ponitäti sitten vaan pikkuisen kannustaa. Ja jos totta puhutaan, ei ponitädillä ole mieltä eikä aikaakaan kilpailututtaa ponityttöjä kaiket viikot. Silloin tällöin on ihan hyvä kaava! Pysyy kaikkien mieli iloisena. Ja ratsastus, voi se olla kaunista myös ihan kotikentällä ilman kilpastelua paremmuusjärjestyksestä. Mutta nyt kisoihin!

suuuurella joukolla. Jospa edes se määrä korvais laadun... Ei vaan, tytöt on näppäriä, tädit välillä vähän kankeita. Periaate kuitenkin on, että se ei pelaa joka pelkää. Pelkureita ei paljon ole meidän hummailijoissa tavattu. Kisailemaan olisi halu ainaskin 9 ratsastajalla. Ongelma on ainoastaan se kun me täällä tuumitaan, että miten saadaan hummat riittämään. Siiri-hiiri, mun rakas kainalokarva, on nyt sinnun rakas kainakkohiiri. Surkiaa, mutta välttämätöntä.

Osa meidän leideistä jättää nyt kuitenkin vauvat väliin ja pikkuisen kilpastelee talvella. Ihan varmasti! Elokuun jälkeen emme enää yritä.

Olemma päättäneet, jotta osa hepoista on nyt kaupan ihan virallisestikin.

Jos kiinnostaa niin kysy toki!

Joukossa koulun käyneitä ja vasta oppivelvollisuuden piiriin tulevia lapsukaisia! Hienoja ja mahtavia ystäviä kuitenkin, kaviolaiset etsivät hyviä koteja ja mukavia ihmisiä harrastuskavereiksensa.

Koskaan en kaikista luovu, pieni karsinta silloin tällöin paikallaan.



....tai sitten joku voi laittaa mun nimellä sen voittavan lottoarvan vetämään. Sit en raaski luopua kenestäkään. ;) Nyt raaskin.

heh, kissa vei kielen. Tai pitäiskö sanoa veli ja sen veli. Tuolla se nytkin lymyää, virnuilee vain niin, että kaikki kaksi hammasta loistaa. Saapi nähdä koska se iskee ja koska iskee toinen aalto. Sanokoon kuka mitä tahansa, niin vauvat on ihania! (omat etunenässä)

Vaan tässä nämä meidän vauvat on nyt tältä erää. Just naapurin mummo kysyi, että ootatko sä uutta vauvaa. Vastasin suoraan, en, mä oon vaan lihava. ;) Ei vaan, jos ihan totta puhutaan, tämä meidän perhesuunnittelu on vetänyt meikäläisen vatsanseudun pikkuriikkisen "piloille". Ratsastaakin pitää ihan takakenossa, että pystyy näitä venyneitä vatsalihaksia käyttämään. Kyllä se siitä, ja jos ei niin sitten ei. Lapsia ei nyt lisää tule. (vannomatta tietenkin aina paras, mutta tämä on nyt tämän hetken mielipide) Meikäläinen tarttuu nyt koulukirjaan ja lätsähtää koulunpenkille. Ensin tuonne omalle tutulle Ilimajoen koululle ja sitten ken tietää minne...

...mutta nyt voi taas pistää ruksin seinään. Tää tätsy on nyt hypännyt the Hevosella, ja vielä MAASTOESTEITÄ!! (noh, lasketaan ne maahankaivetut tukit ihan maastoesteiksikin...) Tosin ponipilotti siellä varsinaisen hyppäämisen hoiti, me lähinnä uitettiin suojia -ja tätiä, vesiesteessä siis. Järjestys oli, ensin suoja, sitten täti suojan hakuun. Hyvä rasvaus pelasti saapikkaat. (uiminen oli siis vapaaehtoista, ilmalentoa ei liittynyt uimiseen.)

Ponipilottia me pikkuisen nakeltiin sitten ihan kotokentälle. Ennen ilmalentoa oli kuultavissa klassikko "se ei oo koskaan sit ennen pukitellut". Joo ei, mutta nyt on. Noh onnistumisprosentti nuorten neitien kanssa oli kuitenkin 50%. Ilmeinen salaliitto ponineitosilla kyllä oli, molemmat olivat hieman keveitä, mutta pilotti pääsääntöisesti pysyi. Toinen pisti kuitenkin paremmaksi ja pudotti pilotin. Pilotti urheasti kuitenkin kiipesi takaisin, vaikka hetki siitä väännettiin, että väsyttääkö täti ponin massalla vai tyttö vauhdilla. Tyttö voitti, niin tädin kuin poninkin. Pliisumpaa kaveria ehdittiin kuvaamaankin. Toista ei, kun piti antaa tädinkin pikkuisen sitä vauhtia...