IRC-Galleria

...nyt on sopiva aika määrittää ratsukot ja tehdä niille kilpailukalenteri. Hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty, vai mitenkähän se nyt menikään. Toiveet on aina korkealla alkukaudesta, mutta karu todellisuus tuppaa välillä lannistaa urheimmankin Ponitädin. Ponitädin mopo on suuri ja korkea ja sieltä putoaa kovaa ja korkealta. Ehkäpä siis emme juuri viitsi poukkoilla tikkuja, ellei joku kaiva meille niitä maahan. Pysymme vain kiltisti ja toivottavasti myös kauniisti aitojen sisäpuolella. Treeni tuppaa olemaan välillä vähän mitä sun tätä, mutta "onhan tässä aikaa" (sanoo Ponitäti Syyskuussa).

Poniratsukoita on ainakin mukava sparrata. Uhkaus on, että mikäli ei ne s*akutin suittet ala olla oikeasti kunnolla siellä s*akutin telineessä niin ei mennä kisoihin ja ratsukot mulkataan kohdasta Ratsastaja uusiksi. Joskin, jos ostaa Omat Suitset sille Omalle Ponille niin sitten saa pitää suittia naulas vaikka kuolaimista. Sitten Ponitäti ei piittaa, nyt piittaa.

Kilipaalukalenteria voitaas mulukata kohdasta Poniratsukot vaikkapa joku kaunis lauantai. Kutkuttavaa, niin monta ja niin hyvää poniratsastajaa. Valitettavasti Ponitäti ei tuu toimeen ilman Poniratsastajia. (Paitsi sitä joka kohtelee Ponitädin Tärkeitä Suittia huonosti.)

Ai niin, Ponitädin Superponi Mynte sai taas rusetin. Mutta siinä nyt ei juuri uutista oo. Superponi saa melkein aina rusetin, mutta nyt Superponin on aika aloittaa mammaloma. Ens vuonna se sitten kisailee kovasti, vauvaton vuosi suunnitteilla siis! Pilottiehdokkaat riviin ja sitten Ponitäti valkkaa sen joka osaa kääriä Ne Tärkiät Suittet niin ettei Ponitäti saa Separeita kun ne siellä naulassa näkee.

vaan vanha meininki.

Uuden vuoden lupauksia on tullut tehtyä liuta. Katsotaan kuinka pitää...

Lyhyesti virsi kaunis.

Ponit duuniin ja tunnit pyörimään, teretulemasti!

Niin ja sitten meille aukeilee uudet ja joskus ehkä myös päivitettävätkin kotisivut: www.ruismaentalli.fi

Varro hetki, kiittää!

voi kääk... niitä on, kääk... jo KOLME! =)

Putte on kiva. Ja Pätikkä kans.

Assin selästä ei muuten pudota -sieltä lennetään. Turvaliivi on pakko kaivaa naftaliinista, ei kestä fysiikka enää muuten. Oikein kiva Assi-heppa, oikein kiva joo.

Eilen käytiin pelkäämässä maastossa. Ressu ei oo yhtään rento maastoratsu, tai no itseasiassa se on nyt taas ollut hetken kaikkea muuta kuin ylipäätään rento ratsu. Huoh. Tuleekohan sille taas joku kausi? Noh, ei muuta kuin lisää sitä mikä pelottaa. Pelko ei lähde pois kuin pelkäämällä sanon mä. Nyt on kyllä taas sellanen fiilis, että ennemmin vaikka alitempoAssilla maastoon kuin ylitempokierrepukkijyräkuskaajaRessulla. ;) Ihan selkeästi sillä on nyt käyty aivan liian vähän maastossa! Diagnoosi suoritettu ja hoito aloitettu.

Niin pitkälle ei kyllä sillä härvelillä kannata lähteä, ettei jaksa kävellä kotiin.

Yksi asia on missä myönnän oikeasti olevani vähän jäljessä... Paperihommat. Kuka oikeasti pystyy koko ajan pysymään sykkeellä? Ehkäpä se, jonka arkistointisysteemi on pikkasen tehokkaampi ja apulaiset vähän vanhempia...

Nyt olen kuitenkin päättänyt tsempata näiden omien hevosten paperit ajan tasalle. Tallissa on totta vieköön 4 (siis NELJÄ! herramunjee...) ponia, jotka on ajat sitten lunastettu omaksi, mutta omistajanvaihdokset roikkuu. Nooh, sinänsä kuitit on kyllä tallessa eli hätäpäivää ei oo, ei tuu.

Kisoissa oltiin eilen. Kyllä se poni on vaan hyvä! Luksusta oikeasti hypätä ponilla, jonka voi tuoda ihan miten vaan esteelle ja se selvittää kyllä. Täti sai taas rusetin. Punaisen rusetin. Poni sai "palkinnoksi" vielä iltasella uudet popot alle. Kyllä piikkarit jalassa kehtaa kuleksia.

Pirusta puhuu niin sarvet näkyy.

Assista ei ehkä tule isona estehevosta. Mielikuvaharjoittelu on sen verran vahvaa, että Assi hyppää jo ihan mielikuvaesteitä... Ja käyttäytyy mielikuvituksekkaasti mielikuvaloikan jälkeen. Ponitäti katsoi paremmaksi poistua kyydistä kolmannen mullikoikkaloikan jälkeen. Ponitäti vs. ponit 0-1.

Lastaustongelmainen tallipaikkalainen luuli tulevansa lastatuksi. Väisti vaaraa Ponitädin päälle... Ponitäti pyörähti täyden kiepin kuralätäkössä. Ponitäti vs. ponit 0-2.

Ponitäti on nykyään kovasti kirjava. Mustankirjava.

Onnen on nyt kuitenkin määrä kääntyä. Ponitäti ja Tosiponi Mr. Jones ovat nyt ilmoittautuneet estevalmennukseen!

Varsat on aika koheloita luonnostaan. Meillä on mennyt varsojen lukumäärään nähden hienosti, mutta välillä sattuu ja tapahtuu... Yleensä se sattuu ja tapahtuu sijoittuu ilta-aikaan ja nimenomaan lauantain ja sunnuntain välille. Nyt se onneton kohelo oli Nipa, joka mystisesti sulloi kinttunsa pienimpään mahdolliseen rakoon ja jäi jumiin. Riuhtomiseen haettiin lääkkeeksi isäntä ja onneton Nipa pääsi päivystyksen asiakkaaksi. Kovasti me yritettiin tiirailla sitä vuohista, mutta varsan ikä ja vamman sijainti eivät oikein olleet positiivisesti tutkimuksiin vaikuttavia seikkoja eli piipaa-auto paikalle (tai kovasti se kyllä näytti tavalliselta tila-autolta se lääkärin pirssi). Noh ei kummempia. Se kinttu ei ole katki, poikki eikä murskana, mutta tulipahan ajelutettua eläinlääkäriä 200 eukon edestä taas. Rauhoitetun Nipsun vamma oli samanlainen kuin meidän Jonesilla kesällä eli eläinlääkäri oli vikatikki. Mutta saivatpahan penisiliinit kotikuljetuksen... ;)

Assi sai kuitenkin toisen vapaapäivän putkeen, kun Ponitädin piti päivystää eläinlääkäriä. Assi sinänsä menee ihan ok, ja täti on rohkeasti keikkunut kyydissä. Amattiapu sinänsä on korvaamatonta! Saas nähdä onko täti seuraava kohelo, kun Ashleyn kyytiin kiipeilee tänään...

oli tosi huono juttu. HYIHYIHYIHYIHYI... ja niin köyhä.

Ja koska jotain pelimerkkejä jäi vielä kukkaroon täytyi tietty käydä vielä ylöjärven hööksillä.

Huomenna pitäis mennä kisoihin ja tätönen on ihan varaton! uiks.