Olen menettänyt järkeni. 20 ja puoli vuotta? OLISINKIN! Mitä minä oikein ajattelin? Ei ihme, ettei se herättänyt minussa minkäänlaisia ajatuksia. Enkö enää itsekään tajua kuinka vanha olen? Olen vanha, vanha, vanha!
On tosi noloa muokata kirjoituksiaan jälkeenpäin, joten kuittaan tuon ikämokan tällä. Ok?
Miksi maailmassa on tosi pahoja ihmisiä?
Olen alkanut elää Big Brother-maailmassa kokonaisvaltaisesti. Minä ja T saamme päivätehtäviä ja lämmintä vettä tulee vain kello 21-22. Syytämme BB:tä, jos jokin menee mönkään.
En jaksa odottaa viikonloppua, siitä tulee ihan liian hauskaa ollakseen totta ja hetket valuvat ohitse ihan liian nopeasti. Elämä koostuu ohikiitävistä hetkistä. Surullisista ja onnellisista, mitättömistä ja olennaisista, mutta silti aina niin lopullisen ohikiitävistä. Tai sitten elämä saattaa koostua jostain toooosi hienosta ajatuksesta, joka tuntuu antavan vastauksen kaikkiin maailman kysymyksiin. Joku suuren suuri alkuajatus, jonka tajuttuaan voi illalla käpertyä sänkyyn peiton alle ja mutista tyytyväisenä tietävänsä jotain sellaista mitä muut eivät tiedä.
Kääks, lämmin vesi loppuu ihan kohta! Pakko mennä! Adios!
Uusimmat blogimerkinnät
- Aallokonmittaaja 07.07.
- Viimeisen käyttöpäivän lopullisuus 09.04.
- Viha ja rakkaus 05.10.
- Päiväkirjamerkintä 24.05.
- Carpe diem! 13.11.
- Esi-isien jalanjäljillä 21.04.
- Meedio 23.02.
- Ameba 21.02.
- Nuhanenän tunnustuksia Osa 1. 03.02.
- Markkinatalouden huumaa 01.01.