IRC-Galleria

olen niin väsynyt, etten tajua mistään mitään. tänään c tuli töihin, enkä ole nähnyt sitä varmaan puoleen vuoteen. menin halaamaan sitä ja mua alkoi itkettää ihan hirveesti. itkin niin että silmät oli aivan punaiset. vähän hävetti, enkä pystynyt millään lopettamaan. kai mulla vaan tunteet purkautui. ehkä kaikki tämä yksinäisyys saa mut sekaisin. oon jotenkin niin yksin. oon niin yksin, että kohta katoan. en ole enää olemassa. tää on niin friikki tunne! mulla on koko ajan semmonen olo, että en oo itse tässä. että en itse kirjoita näitä sanoja ja koe näitä päiviä. ihan kuin olisin jonkun muun ruumiissa. joo-o, kuulostaa aivan alienilta, mut tulkaapa itse koklaan! minä en oo minä enää. olen niin väsynyt!!!!!!!!!! olen ihan lopussa.

aamulla kun olin kävelemässä kamalassa vesisateessa töihin päin niin eräs nainen pysäytti autonsa mun viereen. mulla oli ämppärin kuulokkeet korvissa enkä heti todellakaan tajunnut mitä se nainen puhuu. "unnskyld, vad sa du?", minä huusin sateeseen. nainen toisti kysymyksen, jonka nyt tajusin: haluanko kyytiin. halusinhan minä! juoksin autoon enempiä miettimättä, tuollainen tilaisuus tulee vain kerran elämässä. nainen sanoi, että on itse kävellyt rankkasateessa niin monta kertaa, eikä kukaan ole pysähtynyt auttamaan, että hänen oli pakko pysähtyä tiedustelemaan minne minä olen matkalla. voi miten ihana nainen se oli. kerroin että olen suomesta (ja koko muunkin elämäntarinani) ja juttelimme niitä näitä hetkisen siinä autossa. olin hänen kyydissään ehkä kaksi kilometriä. kyllä helpotti!

nyt haluan vaan suihkuun ja nukkumaan. haluan vain nukkua.