no on tämä nyt kumma! vastoinkäymiset sen kuin jatkuvat. huomasin, että mun ikkuna on haljennut. miten selitän tämän? tuhoan näköjään koko kämpän, asunto hajoaa käsiini! enkä minä oikeasti ole tehnyt yhtään mitään...vain ollut.
vetäisin teippikoneella peukkuun aika inhottavan haavan. siitä tuli suhteellisen syvä ja just sellainen, että se haittaa koko ajan. en ole koskaan aiemmin kokenut mitään näin kamalaa.
pari viimeistä päivää olen ollut surullinen. tiistai-iltana itketti niin että silmiä kirveli vielä eilenkin. seisoin suihkussa kyynelten virratessa viemäriin ja toivoin vain häviäväni, mutta tässä olen edelleen. tänään olin jo iloisempi. aurinko paistoi niin kauniisti, että murheet unohtuivat.
kiitos hei.
Uusimmat blogimerkinnät
- Aallokonmittaaja 07.07.
- Viimeisen käyttöpäivän lopullisuus 09.04.
- Viha ja rakkaus 05.10.
- Päiväkirjamerkintä 24.05.
- Carpe diem! 13.11.
- Esi-isien jalanjäljillä 21.04.
- Meedio 23.02.
- Ameba 21.02.
- Nuhanenän tunnustuksia Osa 1. 03.02.
- Markkinatalouden huumaa 01.01.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2023 (1)
- ▶ 2022 (1)
- ▶ 2021 (1)
- ▶ 2020 (1)
- ▶ 2019 (15)
- ▶ 2018 (4)
- ▶ 2017 (2)
- ▶ 2016 (1)
- ▶ 2012 (1)
- ▶ 2011 (5)
-
▼
2010 (49)
- ▶ lokakuu 2010 (1)
- ▶ syyskuu 2010 (3)
- ▶ elokuu 2010 (4)
- ▶ heinäkuu 2010 (7)
- ▶ kesäkuu 2010 (8)
- ▶ toukokuu 2010 (4)
- ▶ huhtikuu 2010 (2)
- ▶ maaliskuu 2010 (8)
- ▶ helmikuu 2010 (5)
- ▶ tammikuu 2010 (7)
- ▶ 2009 (51)
- ▶ 2008 (232)
- ▶ 2007 (381)
- ▶ 2006 (93)