IRC-Galleria

Huomaa kyllä, että Pampas nationaldagia on juhlittu aika rankasti, kun ambulansseja vilisi ohi koko yön pillit päällä. Miksi lapset eivät osaa olla kiltisti?

Sinne mennään lossilla. Kuvitelkaa, LOSSILLA! Olen ihan innoissani. Ja me mennään lilluttelemaan badtunnaan, eli kylpytynnyriin, ja voi että siitä tulee hauskaa!

Menisipä vaan työpäivä nyt äkkiä niin päästäisiin itse asiaan.

Mun torstai oli ehkä maailman paras. Sain ystävän luokseni kylään. Hanna tuli junalla ja kun nähtiin niin me halattiin ja sydän heitti kuperkeikkaa: ei oltu nähty niin pitkään aikaan!

Kotona me sitten tehtiin suklaapiirakka - se sellainen, johon tulee tomusokerikuorrutus päälle.

Äh, nyt en enää osaa kirjoittaa mitään.

Kiitos, Hanna, kun kävit ♥

Eilen oli minun onnenpäivä: löysin maasta vitosen. Menin Arnold´siin donitsille, kun en voinut palauttaa rahaa omistajalleen. Siinä ei nimittäin lukenut nimeä.

Minä olisin Etelä-Ruotsissa, siellä missä kirsikkapuutkin kasvavat. Siellä olisi ihan samanlaista kuin Astrid Lindgrenin kirjoissa ja Lotta-kirjoissa. Minä istuisin omenapuun alla lukemassa ja avoinna olevasta ikkunasta kantautuisi Turid Lundqvistin esittämänä Den gamla vanliga historien. Ei olisi kiire minnekään. Se olisi kaunis kesäpäivä. Lämmin tuuli hyväilisi ihoa ja taivaalla olisi kaksi pilveä ja aurinko.

Kiroilin niin paljon.

Aamulla olin tosi onnellinen köllötellessäni sängyssä vielä kahdentoista jälkeen. Ajattelin, että tämän ikäinen mummeli on moiseen toimintaan oikeutettu.

Sitten kuului vain kilahdus ja olinkin jo huonolla tuulella.

En vaan tajua tätä elämää. Siitä tämä kaikki johtuu.

Sain äiskältä tekstarin. Se oli täynnä sydämiä. Äiti ei ollutkaan unohtanut lastansa nälkää näkevää. Ajattelin, että voisin soittaa äitille. Etsin numeroa soitettujen listalta. Olin soittanut äitille viimeksi 16. helmikuuta! Ja äiti mulle kaks viikkoa sitten. Huoh.

Ai niin, vaimo pyysi mua treffeille tänään. Kohta lähden kohti kaupunkia!

Kummitädin kevätmasennus

Huoh.

Paska päivä. Mulla on huono olo ja paha mieli.

Olisin halunnut kirjoitella teille hauskoja juttuja mun maailman mukavimmasta viikonlopusta, mutta en tiedä jaksanko. Pohjaton väsymys painaa.

Kiroilin äsken koko matkan koulusta kotiin. Ensin veetä, sitten peetä ja lopuksi ässää. Jos tiedätte sen litanian.

Eilen palasin tosiaan kotiin Kurikasta. Ärsytti tosi paljon: miksi mun on oltava täällä yksin? "Eikö susta kukaan pidä huolta siellä?" kysyi Meri huolestuneena. Ei pidä, ei.

P.s. Päätin eilen lopettaa Hannun rakastamisen. Ei sellaista yksipuolista kaukorakkautta kukaan kovin pitkään kestä.

Tuo laulu soi radiossa juuri kun minä täytin 22.

Minä olen tänään tosi onnellinen ja saunanpuhdas.