IRC-Galleria

Vieläkin lämmöllä hymyilen...
Hän pääsi jatkoon.
Nyt en voi muuta kuin sanoa: "tsemppiä jatkoon...ja jaksamista...ja luota ihtees".

Loppu viikko meneekin pääkkäri-huumassa ja taistossa...
ja operaation 'yo-vieras' parissa...

Mutta, on se elämä epäreiluakin.
Kun on Taikin lasiovien edessä ja näkee ihmisten ilmeitä.
Toisten katseet eivät kerro mitään, toiset kyynelehtivät ja toiset nauravat...

Muistan kuinka itse olin vain todella vakava.
Kun pääsin jatkoon loppuun asti.
En uskaltanut hymyillä tai riemuita paljoakaan.

Nyt kun ystäväni ja rakkaani hakevat tuonne, hämärästi muistan miltä pyrkiminen tuohon arvostettuun taidekorkeaan tuntui. Se oli ihanan kamalaa.

Olin kaiken kaikkiaan äärimmäisen hämmentynyt kun sain hyväksymis-paperit. Se ei tuntunut mahdolliselta. En silloinkaan vielä uskaltanut kamalasti hymyillä ja nauraa...
varmaankin siinä pelossa, että minua ei jaksettaisi kuunnella.
Muistan kuinka varovasti, iloiten huudahdin kotona: "Mut hyväksyttiin Taikkiin!"
...
Äh, olen paasannut hämmentävästä ekasta vuodesta, kaikki uutta, kaikki stressaavaa, kaikki ihan outoa...
Mutta sen sanon, että vasta nyt olen vähitellen alkanut arvostamaan oikeasti sitä mihin viime vuonna pääsykokeiden aikaan pystyin. Olen vähitellen alkanut oikeasti arvostamaan ylipäätänsä sitä, että minä, itsenäni, olen päässyt tuohon kouluun jossa minulle annetaan mahdollisuus edetä haluamaani suuntaan.

Ehkä minun pitäisi avata silmiä vähän enemmän...

apua apua...tuli pyörittyy koulut ja keskustat läpi.
mutta, jotain tuloksia sain aikaan :)

nyt...pitäisi saada hihat heilumaan. tää ois vähän niinku tärkeetä...
juhlan ja muistamisen nimissä!

kettu...olin menossa edittiluokkaan kunnes näin siellä pitkän tekstin fläppitaululla. lyhyesti: joku painanut väärää nappia, kaikki elokuvat poistettu koneilta.
että helvetti...näenköhän koskaan dokumenttia näyttelymme avajaisista :´(

noh, jouduin tyytymään pelkän työluvan hakemiseen.
(mutta onneksi törmäsin tärkeään ihmiseen, oli mukava ehtiä vaihtamaan muutama sana)

sitten sain hoidettua työasiat. nyt on sitten kaksi kesätyötä.
saa nähdä mitä tapahtuu...

rakas on luomistyössä. hämmentävää miten olenkin jännittävässä hengessä mukana...
olen vallan tempautunut :O opiskelu ja sen pariin pääsy on todella kovaa työtä.
---

minulla on ideoita vapaa-ajalle. pitäisi ihan kirjoitta ne muutamat ylös.
lähinnä ulkoilu olisi mieleen, siispä toivon hyviä säitä.

sitten minulla on lahjaideoita, pitäisi varmaan toteuttaa.

JA...mahduin mekkoon, johon en ole mahtunut varmaan...
viiteen vuoteen. OHOS.

puoli tuntia vierähtikin sitten mukavasti valokuvien parissa.
päädyin nyt sitten lopulta katsomaan niitä "keneltä-julkkikselta-näytät-tunniste-sivustoille".
suurin prosenttini taisi tulla Natalie Portmanin kanssa :/
kaikkea sitä :D

yritän harrastaa tätä kello soi 6:30 edelleen.
ei siitä mitään tule :P
MUTTA, pääsin ylös jo 9 aikoihin.

nenä tukossa, niskat jumissa, voi näitä aamuja.

nyt pitäisi laatia _hyvä_ suunnitelma päiväksi.
en nyt juuri jaksaisi unohdella asioita.

taik:issa jatkuu taiteelliset haasteet, joihin en voi olla osallisena.
mutta hengessä voin olla mukana.

en sitten taida(kaan) palauttaa...saatika tehdä loppuun (syksyn) taidehissan esseetä.
salaa minusta kuitenkin tuntuu, ettei se ole nyt päälimmäisin asia elämässäni.
en siis vähättele työn tärkeyttä, päin vastoin, mutta nyt siitä ei ole puoleen vuoteen tullut mitään... joten en enää yritäkään kiirehtiä.

ja argh, että yksi puhelu voi tuntua taas niin v.a.i.k.e.a.l.t.a!
näemmä siirtelen sitä mielessäni myöhempään ja myöhempään.

MUTTA, aurinko paistaa ja minä tunnen elämän hyvänä ja pahana <3

Olen tänään käyttänyt HKL:llää viikon edestä...
henkeni edestä.

Huomenna täytyy soittaa kesätyöpaikkaan ja kysyä voinko suplia itseni toiseenkin proggikseen.
Toivottavasti homma onnistuu.
Tajusin oikeastaan vasta tänään, että se 'taidepedagogiikka' kuukauden edestä olisi todella tärkeää.

Oli hurjat kauppareissut.
Oli hurjat tunteiden meritaistelut.
Oli hurjaa.

Tänään myös rohkaistuin hetkeksi.
Kun olin ylittänyt itseni, jäin kauas jalkoihin ja toinen minä kiiruhti ylittämään toista estettä.
Pääsin kuin pääsinkin, ainakin jossain määrin, sen esteen tuolle puolen.
Kauniin hetken näin paljon asioita sydämmellä. Tajusin siis sulkea silmäni.

Tunsin ja tiesin myös vahvasti tietoisena, mikä on tärkeää.
...

Orava kiipesi sammaloituneelle kivelle ja katsahti ujosti hymähtäen yläpuolelleen.
"Tiedätkös, olet minulle kovin tärkeä...Rakastan aamuja kun sumu ei ole vielä hälvennyt ja varikset kaartelevat kasvimaiden yllä. Sitä myös kun saan ihastella auringonnousua selkäsi päällä." Orava paijasi hetken ajatuksissaan pörröistä häntäänsä, ennen kuin jatkoi taas.
"Olen pieni olento, mutta sinun kanssasi tunnen itseni suuremmaksi ja rohkeammaksi. Kun laukkaat mäen rinnettä ylöspäin ja pidän sarvistasi kiinni, tunnen itseni maailman valtiaaksi. Se on hienoa se."
Orava vakavoitui mutta hymyili edelleen. Hän hyppäsi korkean olennon selkään ja tarrautui pienillä käpälillään tämän vasemmanpuoleiseen sarveen. Sitten hän kuiskasi lähelle korvaa:
"Olet hieno. Sen tiedän että seikkailuni jaan sinun kanssa"

Yritin tyylikästä 6:30 heräämistä.
Joo, ei.

Tein epätyylikkään ylösnousemisen sitten kymmenen pintaan :P

Tänään on kahden läheisen ihmisen tärkeä päivä. Oikeastaan yksi tärkeä viikko alkoi.
Olen hengessä mukana (sillä todella tiedän miltä tuntuu ja mitä meno on).
Pidän lippuja/ peukkuja/ mieltä korkealla.

Taide (missä muodossa tahansa, miten tahansa, milloin tahansa) on vaikea homma.
Koskaan ei tiedä mihin joutuu tai mitä saa...

...
Viikko lakitukseen (ei enää minun). Yhtä ja toista pitäisi tehdä.
Gah, ja täällä väiteltiin aiheesta: pitääkö tulosta/ poisjäämisestä ilmoittaa, vai pitääkö ilmoittaa molemmissa tapauksissa :P Joo-o, perheemme tulee aina vähän jälkijunassa.

Jeppis, mutta nyt pitää mennä tekemään uudelle tytölle ja tämän perheelle onnittelukortti.
Se on jännä miten on turtunut siihen ajatukseen, että ei ole muita vaihtoehtoja kuin itse-tehty kortti :/ Siiis, se ei ole paha asia, mutta kuitenkin :)

Ja...sitten koetetaan epävarmoin ottein leikellä täällä hiuksia.
Saapa nähdä, tuleeko siitä mitään :P

hyvin, kaikesta huolimatta :)

perjantaina etkoiltiin isommalla porukalla.
oli tarkoitus mennä katsomaan Lordia, mutta aika painoi ja päädyttiin Mamaan ja syömään.
törmättiin sitten taas kavereihin.

ilta sisälsi mielenkiintoisia ja sykähdyttäviä käännekohtia, draamaa ja komiikkaa. *

lauantai piti sisällään, yllätys yllätys, lööbaa :D ja kotikutoista valokuvausta, joka oli loppujen lopuksi liiankin naurujen arvoista ;D *virne ja naurahdus*
joo-o, pittee siirtää kuvat koneelle.

sunnuntaina herättiin aikaisin, koska minun piti lähteä sinne kaapelille.
sitten katseltiin vielä grimmin veljeksiä.

kiitos.

...kävin tänään Kaapelilla "työhönotto-haastiksessa".
Lähinnä juteltiin tulevasta projektista.
Saan se _jos_ voin tehdä kompromisseja kesätyöni kanssa.