IRC-Galleria

Ja tämän pitäisi olla keskiviikkona 2.4. valmis...Joo ei toivoo...

Kyllä se vaan on niin hienoo ko mikään ei onnistu. Kokeilkaa elää tätä elämää niin .... Joo terve....

Tässä sitä on jo melkein koko loma mennyt ja mitään en ole tehnyt, paitsi niin ihanan ihanaa lopputyötäni. Tulen vielä pakertamaan sen kanssa seuraavan kuukauden, joten älkää ihmiset ihmetelkö jos minusta ei kuulu tai olen huonolla tuulella. En ole eläessä stressannut mistään, joten tulin äsken siihen tulokseen, että olen jättänyt sen sivuun juuri tätä lopputyötä varten. Olen nykyään siis erittäin huonolla tuulella tai sitten muuten vain saatan kuulostaan pahasti häiriintyneeltä. Se on kuitenkin (luulisin ja toivoisin ainakin) ohi menevää, joten ei kannata huolestua.

Enpä tiedä... mitä todennäköisemmin kyllä, mutta on vielä aivan liian aikaista sanoa sen enempää....

Toivo on kumma asia. Vaikka mitään muuta ei enää ole, se kummittelee sinua aina...

Se, joka tuo hymyn,
tuo ilon.
Se, joka tuo ilon,
tuo onnen.
Se, joka tuo onnen,
tuo turvan.
Se, joka tuo turvan,
tuo luottamuksen.
Se, joka tuo luottamuksen,
tuo rakkauden.

Mitä tehdä, kun tyhjiö valtaa sielun?

On kuoltava, että voi lentää.
Saapua maailman ääriin ja todeta,
että kaikki on ollut turhaa.
Ilma ja maa molemmat pettävät altani
ja syöksyn pimeyteen.
Toivon,
että toivoni pelastaisi minut,
mutta niin ei käy.
Epätoivo riuhtoo minut takaisin.
Vain sen takia,
että voisin kärsiä lisää.

Kuolen hänen sormiensa kosketuksesta....
Kuolen hänen huuliensa lämmöstä.....

Metrikin lähemmäksi niin
mä ammun sut.

Otan veitsen ja kaivan
sydämesi ulos.

Revin silmät päästäsi
pitkillä kynsilläni.

Sitten sanon: -Anteeksi,
ei ollut tarkoitus. Ei kai
vain sattunut? Olen
todella pahoillani.

Tuntuu lähinnä ei
missään...