IRC-Galleria

Olen miettinyt erästä asiaa jo monia kuukausia ja nyt osaan kertoa teille mikä se asia ylipäätään on ja mikä sen vastaus on:

Sanotaan, että lehmät eivät osaa lentää.
Sanotaan, että se ei ole mahdollista.
Sanotaan, että se ei koskaan tule tapahtumaan.
Sanotaan, että lehmät kuuluvat maan pinnalle.

PERKELE ANTAKAA MULLE TARPEEKS ISO PROPELLI NII MÄ KIINNITÄN SEN LEHMÄN SELKÄÄ NII KYL SE LENTÄÄ!!!!!

Eli: Lehmät voivat tarvittaessa saada lentämään. Vinkiksi erityisesti niille joiden ystävät, tyttö/poikaystävät, tutut ovat sanoneet tekevänsä jotain vasta kunnes lehmät lentävät.

Eli kaikki nyt julkisesti nöyryyttämään heitä ja näytetään mihin LEHMÄT pystyvät!!!

Rahaa tähän tarkoitukseen voitte lähettää suoraan minulle, ilmoita vain lahjoitettava summa minulle niin kerron miten toimitaan. Nopeimmat lahjoittajat saavat lisäksi pässinpääaiheisen selkärepun!

Älä siis enää emmi vaan ota rohkeasti yhteyttä!!!

ps. Myöskin MikonApu OY:lle voi tehdä lahjoituksia. MikonApu OY/hyvätekeväisyysjärjestö auttaa lahjoitettujen rahavarojen turvin itä-Helsingin reuna-alueilla asustavia väsyneitä karhuja ja lampaita. Tee kerrankin hyvä työ ja lahjoita rahaa joko MikonApu OY/hyväntekeväisyysjärjestölle tai LehmätVoivatLentääJosNiinHaluat RY:lle.

Apurahat käyttään lyhennettöminä näihin tarkoituksiin.

Kiitos lahjoituksestasi.

Istuin pimeänä ja sateisena yönä huoneessani yksin, kunnes sain viimeinkin ajateltua muutakin kuin juttua jonka minut oli palkattu ratkaisemaan. Aloin ajatella tupakkaa, joten vedin työpöytäni laatikon auki ja silmät sirritäen katsoin sinne ja näky oli karmaiseva! vain YKSI tupakka jäljellä!! Aluksi kieltäydyin uskomaan näkemääni, mutta pulssini tihentyessä ja hengitykseni kiihtyessä en voinut muuta kuin kohdata karmaisevan tosiasian, tupakkani olivat lopussa! kiireesti soitin eräälle hämärälle ihmiselle, joka alamaailmassa tunnettiin nimellä: KAUHU-kirsi, ja pyysin häntä lähtemään mukaani suorittamaan äärimmäisen märkää ja haastavaa tehtävää. Pitkällisen suostuttelun jälkeen kauhu-kirsi, eli KK, suostui. laitoin nopeasti kulahtaneen hupparini päälleni ja otin viimeisen tupakkani mukaan, kun avasin narisevan ulkooven ja astuin tuohon pimeään ja vaaralliseen ulkomaailmaan. Sytytin tupakkani ja imin ensimmäiset savut sisääni, jotka välittömästi lämmittivät kylmää ruumistani ja saivat verenkiertoni paranemaan. lähdin kävelemään myrskyisässä säässä eteenpäin, hitaasti laahustaen kohti KK:n kanssa sovittua tapaamispaikkaa, joka sijaitsi aivan kahden Helsingin pahamaineisimman gheton rajalla. Pieniä ääniä alkoi kuulua ympärilläni, kunnes hermojeni kiristyessä huomasin äänien tulevan vain sateen osuessa maassa makaavan miehen ruumiseen, jatkoin matkaani ja yritin olla ajattelematta tehtääni joka jäi pahasti kesken ja jonka oli pakko olla huomiseksi valmis, muuten minulle ei kävisi hyvin. Vedin viimeiset henkoset viimeisestä tupakastani ja puhalsin savut ulos keuhkoistani niin rauhallisesti että ne jäivät lejailemaan sateiseen ilmaan pitkäksi aikaa. Näin kk:n tulevan ja sanaakaan sanomatta lähdimme kohti määränpäätämme, tietäen hyin, että jos tehtävämme ei onnistuisi olisimme kaulaamme myöten kusessa ja koska olimme molemmat huonoja uimareita, niin todennäköisesti olisimme hukkuneetkin sinne...ellei tämä helvetin vedenpaisumus tekisi sitä ennenmin.
Saavutimme kohteemme ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen ja kuin sanattomasta sopimuksesta kk antoi minulle rahaa, jotta voisin ostaa hänellekkin tätä yleisintä, laillista, huumetta.
Menin sisälle taloon jonka ainoa asukkaan ilme ei jättänyt mitään arvailujen varaan, hän tiesi miksi olin siellä.
''Yksi normi punainen lämä ja yksi normi sininen lämä'' sanoin hänelle hirveiden paineiden tuntuessa päässäni. asukas katsoi minua hetken ja oli jo avaamassa suutansa, kunnes kääntyi antoi minulle tavaran ja pyysi maksun. - Huokaisin helpouksesta.
sanaakaan sanomatta menin kk:n luokse ja annoin hänelle laimeamman sinisen askin ja itse kavoin jo kuumeisesti itselleni tätä nautinnollista ja tappavaa tavaraa, tärisevin käsin sain otettua yhden tupakan ja sytytin sen, kk teki samoin. Taas tuntui, että olin elossa ja kotimatkakin tuntui helpommalta kun mukana oli uusi askillinen ystäviä, jotka pitivät minut lämpimänä. Kotona aloinkin jo siirtyä tehtäväni pariin ja uskonkin että saan sen ajoissa valmiiksi.