IRC-Galleria

Ilon jakaja, kakarana vakava
Aikuisuuteen, heh! Mä jatkan täältä ikuisuuteen
Naura kanssani, kauneinta taidetta suulla
Näetkö sinäkää enää mitään muuta, me jaetaan rakkautta ilman vastalahjoja
Ja ulapalle menneet, kerätää ne takasi, rakastu elämääsi
Sinähän siinä taaperrat, voi lapsiparka sun kanssasi!

Unten mailla, kaukana painajaisista
vastauksen sädekehä loistaa oivalluksen kauneutta
silmät avaavat sen toteen, pieniä elämän ihmeitä
hymyillen herättää uinuvan
aamun sävel korvan juuressa

kohti kaaosta
vaan en enää suostu
ikinä
korvaamaan elämääni toisella

tyhjän sydämen valtias
sinne seulalla täytettä
en enää
ikinä
toisen ikävää omakseni ota
saamatta mitään takaisin
paitsi petosta

kahden kauppa
mitä se on
vaihtokauppa
jossa toinen kusettaa
yritä ymmärtää
me eletään täällä yksinään
vaikka sitä ei kestä kukaan

siksi me yritetään
siksi me rakastutaan
siksi me petytään
siksi me noustaan uudestaan yrittämään

Elän luulon varassa
suhteessa
velkasuhteessa
ja korot juoksevat

Kohti konkurssia

Jalkaa toisen eteen, takana on ongelma!
Voisiko siitä selvitä ilman kohtausta?
Jo vanha lastenrallatus kertoi miten sitä ei voi kiertää,
vaan pitää mennä läpi, jotta se selviää.

Kun kaksi erilaista lasta, rakkaat toisilleen
laulavat sitä eri suuntiin, voi kulta, voi toista!
Se vain pitää kohdata, yhdessä.

Ei meidän tule pelätä moista.

http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/194845-kekkonen-suomettuminen-sofi-ja-sofismi

Kahden pelissä, ilman kolmatta näkemystä, kaikki häviävät.
Älä valitse puolta, tai kuulet vain yhdellä korvalla.

""Puolueettomuuspolitiikka olisi oikeasti rohkeinta politiikkaa. En tiedä miten EU voisi sen estää, jos sitä todella haluaisimme toteuttaa. Mutta nyt sen sijaan meilläkin pelkurimaiset poliitikot mieluummin sortuvat mukaan kahtiajakoihin, alkavat valita puolta ja vaativat kansalaisilta samaa."

Pahan olon manifesti

Mitä sitä yrittää kun pitäisi vain pyrkyrinä pyrkiä niin pitkälle, että metsä hukkuu varjoni alle, taivas varjele, mä oon Aurinko!
Valanikin valuu valeeksi suoraan sun suuhun. Niele ja unohda kaikki muu! Kohoat kanssani taivaankannelle heijastamaan valoani, vitun kuu!
Otan itselleni vuodattamasi kyyneleet, vahva kun omia ei omaa, mutta saan aikaan sinun.
Minä loin sinut, ne on minun!

Hyvän olon manifesti

Taivaanranta kaiken minulta vieneenä
Sivellin kädessä ihmettelen sen kauneutta vierestä
Kanssasi, yhdessä uuden maailman luojina
Horisontissa jo Aurinko nousee
Olkoon sen valo meidän suojana

Uniope

Viimeisessä kohtauksessa unen, siinä itseään sivusta seuraten, hän on yksi.
Aamuisin herää omaan ääneensä, se on lempein tapa herätä, hän on yksi.
Oppilas sekä opettaja, kaksi on yksi.

Kulkurin hetki

Taivaalta sataa unelmia, jotkut ei vain pysy pinnalla.
Tien päälle taas, tähänhän taisin joskus rakastuakin, jatkuvaan matkaan.

Kaikki kaunis

Kaikki kaunis elämässäni.
Kuvina, tuoksuina, tunteina, pieninä vihjeinä ja tuulen mukana.
Elämäni rakkaus.

Näkyjä

Maailmanlaki kiiltää kaljuna, häikäisten sinne pyrkivän.
Huipulle päässeet katselevat alas maailmaan sokeain silmin.
Sen juurella kaiku tuhansien vuosien takaa kierrättää sanomaa, ympäröivän metsän vastatessa takaisin, samalla sävelellä. ♪
Kun sen kuulee, ei voi kuin nauraa. Kannon päällä, sen huipulla.

Platonismi

Silmäni auki, silmäni kiinni on luolan varjot tanssimassa silti, kuten ennenkin.
Kahlittuna, on maailmani tässä, niin nyt kuin huomennakin.
Mädäntyneen lihan löyhkä syyttää minua,
verinen veitsi yhä kädessäni huudan tuskasta.
Kunpa olisin uskaltanut uskoa sinua, kun pyysit kanssasi vapauteen.
Seuranani vain varjot tanssimassa ilman minua hamaan tulevaisuuteen.

Kadotetun teon takaa-ajo

virtuoosit virtuaalisina, maan raossa olevat kollektiivisessa manalassa, kaukana siitä luvatusta hyvinvoinnin ja vapauden satamasta.
Länsimaassa, pois jäätiin sielun kehityksestä. Korvattiin se rakentamalla paratiisin illuusio materiasta ja katsoo muu maailma katkerana.
Länsimaassa, seisoo ihmiset ruuhkassa ankeena, ajanpuutteesta kärsien, suorittamisen kalvamat.
Maailma näyttäytyy lännessä haikeena, pikkulapsille tulevaisuutta tarjottu taiteena. Edessäsi ei enää peltoa ja metsää, vaan betonista tehty maisema.
Syö ajatuksia.
Informaation hyöky päässäni, vastaukset valmiina, kaikki on nyt mun käsissäni.

Runoilijapoika

Hän luo maailman sydämellään,
jolle luottaa sydämensä.

Ikuisuuden salaisuus

Kasautuvat ajatukset hetken tielle
Sen hetken, jota etsitään aina
Hymy näkyy silmistä, jos tarkkaan katsot
Hetkessä ohitse, ellet itse toisin päätä
Minä päätin
Ja nyt loistan, joka hetki

♥

Arpa soi oikeuden rikollisille.

Rangaistuksen uhalla, väärän tiedon varassa vanhat ketut sitä kannattavat.

Kansalaistottelemattomuus, eturintamassa pienet vihreät miehet.

Sadonkorjuu on ilon juhla itselle ja ystäville,
rahat on poissa pelistä. Taistele rikollisuutta ja väärää tietoa vastaan.

50 000 käyttötarkoitusta, patentoimaton ja rahat jäädytetty korporaatioilta.

Keskisormea heille, ylensyöneille ja ahneille äpärille.

Viherpeukalon kannanotto ja toiminta, tänään on juhlat.

Spark it up indo' !

Menetyksen pelko ajaa turvautumaan valheisiin.
Se juurensa juottaa rakkaudesta, kuihduttaen sen.
Häpeä hänen, joka luulee niillä maaliviivan ylittävänsä.
Omatunto soimaa ja ennen pitkää kaikki on julki.
Voi sitä iskua kasvoille! Pelko vihaa paljastumista.
Ja huutaa pää punaisena armoa, syyttäen toista.
Taikka käärien itsesäälissä, martyyrina, anoen anteeksiantoa.

Kauan jano onkaan kestänyt, onko toisen sydän jo tyhjänä?
Ja hänen pelkoa täynnä.
Onko toivoa kummallakaan jäljellä?

Anteeksianto voi olla kirous itselle.
Ja toiselle suttuinen paperi, puhtaus on heistä jo kaikonnut.

Pelko heidän sisintään juo, kärsimysten viini virtaa tapojen takaa.
Toisiinsa kietoutuneina, erillään he elävät.