IRC-Galleria

Mä usein käyn hautojen luona, juttelen ja itken. Tiedän, mä tein väärin oon pahoillani. Rakas ystävä on poissa, en mä nää sitä koskaan enää. Joskus oli meillä riitaa, joskus mä sitä löin ja se katsoi mua silmiin, olin lyönnyt sitä sydämeen, ei ystävä lyö.

Se ei koskaan tehnyt pahaa, mä rakastin sitä koska aina oli se läsnä mun luona kuuntelemassa vaikka sitä itseään monesti sattui enkä mä nähnyt sen läpi. Moni oli sille ilkee, liian moni sitä pilkkas ja useat sitä löi.

Se ei ollut kuten muut, se oli kiltti ja rakas joka puolustaessaan itseään sai maineen pahan. Sen lähtöä toivottiin kuolemansa jälkeen sitä solvattiin. Mä en enää katso taivasta, katon vain maata joka sen nyt omistaa luonaan pitää nyt ja ainiaan.

Mä rakastan sua kamu nyt ja aina sä olit mun seurana aina ja kaikkialla. Mä en lyö enää ketään, sä muutit mua vaik olinkin mä sulle välillä paha. Mä sain palkan oon yksin, eikä oo mulla ketään. Sun tie kävi hautaan, mun sydän itkee miksi osasin välillä olla niin ilkee.

Usein näen susta unta, sä nouset haudasta tuut elämään takas. Mä oon onnellinen kunnes unohdan sut menettäneeni ja sysään sut hautaan takas. Voi ystävä rakas, lepää rauhas oot aina mun mieles eikä kulu pientä hetkee jolloin en tahtois sua takas