IRC-Galleria

Jeah! Sit se alko.
Seuraavat 2.5-3 vuotta oisin naimisissa työpaikkaani ja työnantajaani.
Onneksi molemmat ovat sitä vaille mukavia, että ei tässä tartte nyt valkotakkisia tilata eikä muutenkaan itkeä.
Laskeskelin just, että sen puolvuotta mä oon tuolla tarponut omaksi huvikseni ja monta kertaa oon kämppikselle nauranut, et työnantaja odottaa et minä päivänä "se hullu" tajuais olla tulematta :)
Ehei, ette musta noin helpolla pääse :)
Mä tulen vaikkei pyydettäiskään :)

Isona tällä rupeamalla musta tulee Hevosenhoitaja, mutta ajattelin kyllä jo tulevaisuutta pidemmälle ja käyn kyllä tallimestariksi tai valmentajaksi tms.

Voisin opetellakin hevoskuiskaajaksi ja Rinsessalle kuiskailla, et se näyttää ihan lehmälle ku on korvat luimussa :)
Tosin nyt sillon ollut joku mielenhärö ja se on ollut erittäin kiva ja kuuliainen ja miellyttävä.
Siis omaan itseensä verrattuna. Liekkö lääkitys osunut kohdalleen :)

Vähä on hassu fiilis, tätä on lapsesta asti haluttu ja nyt se on vain parin vuoden päässä :)

Kyllä sitä joskus aamusin miettii, et mikä vittu (suomeks sanottuna) pitää olla ihmisen päässä vialla, et lähtee aamulla ennen muita tarpomaan loskaan/räntään/pakkaseen/muuten johonkin ihme keliin.
Tallustaa tallille, heittelee vaatetta polleille niskaan, viskoo ne pihalle ja alkaa lappaa paskaa.
Jos tuntuu, että karsinoista ei tullut "paskamittari" täyteen, voi mennä pihalle jatkamaan.
Talvella etenkin patoutumia purkavaa touhua kun pistolapiolla hakkaat jäisiä kasoja ja joka kerta kun lapio osuu paskakasaan sä itse tärähdät 1.5m taaksepäin, Ne ON jäässä! :)
Kantelet vesiä todetakses, ettei kellekään maistu.
Riivit pihalta heiniä hirveessä tuulessa ja toteat että levität niitä enemmän kuin saat kasaan ....
Ähiset pyöröpaalin kimpussa, kampeat itsesi kahden 400:n kilon paalin väliin ja reväytät perselihakses.
Luistelet liukkaalla pihalla, toki kottikärryjen kanssa, jotka on TOKI täynnä paskaa.
(ei enää sen jälkeen kun kaadat ne keskelle pihaa).
Katsot kun hevoset telmivät auringonvalossa tarhoissaan.... ja otat tierasta päähän.
(yllättävän pitkälle ne lentää + ovat kovia, on kokeiltu)
Aijoo, ja aina hommien temmellyksessä sitä tasaisin väliajoin kokeilee, jotta toimiiko paimenpoika.
Vahingossa toki. Mut aina se säväyttää :)

Ja koko tämän ajan on lakki vinossa ja hullun irvistys naamalla, hymy korvasta korvaan ja heiniä ja turvetta hampaiden välissä :)

Kropassa ei ole ehjää kohtaa, pään sisus on ainoa jonne ei satu.
Jollei sit unohda pipoa kotiin milloin tuuli luo vilun päänsisälle kun korvasta sinne luikertaa :)

Pitänee joskus kirjoittaa ihan "ote hevosenhoitajan päiväkirjasta" -merkintä, kunhan osuu taas yks vitun maanantai kohdalle :)

Muistinko jo kertoa, että eräänä maanantaina onnistuin melkein riuhtasuttaa peukaloni irti, tippumaan metrisen lavan päältä kyljelleni kottikärryjen kanssa, kampeamaan tosiaan sinne kahden paalin väliin itseni ja melkein huitasemaan parin kilon hienosäätölekalla itseäni päähän.
Onneksi on vakuutukset kunnossa :)

Eikävaan, voisinhan mä tänne ikuisuudet luritella, mutta jospa nukkumaan niin voi mennä huomenna taas iloisena vihellellen vastatuuleen kuuntelemaan iloisten "asiakkaiden" hörinää ja rouskutusta.
On ne vaan ihania <3