IRC-Galleria

Kemi tuli ja meni.
Seuraavan kerran sinne kissojen kanssa niin jaksaa olla pidempään.

Ahdistaa suunnattomasti huomiset vaarin hautajaiset.
Tuntuu, että jo nyt itku kolkuttelee portteja, varsinkin kun äsken selveni, että mitä ilmeisemmin "joudun" arkunkantoon ja samoin myös lapioimaan hautaa umpeen.
On se vaan hurjaa, vaikka oli loppuaikoina vieras mies minulle, mutta sukulainen ja läheinen kuitenkin.
Vaikea jotenkin tajuta, että toinen on vaan mennyt pois.
Tai ehkä hän jossain vahtii tekemisiäni pilven reunalla.
Naureskelee partaansa kun neiti säätää.
Mistäs sen tietää, onhan se tosi itsekästä miettiä että kaikki loppuis.
Eipä oo kukaa tullut kertomaan.
Samatuo, kunhan huomisesta jotenkin selviää niin kyllä tää tästä.

Jotenkin ollut vaan niin ulkopuolinen olo tän asian kanssa, että ei oo tullut ees paljon kellekään kertomaan. Hassua kun ihmiset pyytelee puhelimitse ulos tänään ja ovat vaivautuneita kun kerron, että on hautajaiset. Että vaari nukkui 3 viikkoa sitten pois.
Miten tommosta asiaa kertoo. Ei sitä nyt jotenkin ihan autoftipluu viitti heittää.
Pitäkää peukkuja huomiselle, niitä tullaan tarvitsemaan.
AHDISTAA!