IRC-Galleria

Peli päin persettä ei kestä pää enää kasassa liikaa mietittävää.... liikaa asioita... sit viel aivotärähys päälle... asiat on aivan loistavasti kyllä....



Katson tummien pilvien lipumista poispäin, huomaan tänä aamuna ei aurinko paistakkaan, mietin mistä tämä johtuu.
Pelkkää mustaa ympärilläni, ei valoa näy missään, olen yksin ajatusteni kanssa.
Itken taas haluan vain pois tästä yksinäisyydestä ja hiljaisuudesta.
Haluan teidät takaisin luokseni, kaikki kenet olen menettänyt tekemällä väärin...

Olen pahoillani <3


Entä jos itse luovutan ja lopetan hengittämisen. Valo katoaa, vajoan pimeyteen.
Kaadun polvilleni en jaksa enää nousta.
Mitä jos lasken irti köydestä, tunnen maan katoavan altani.
Herättyäni huomaan saaneeni ne valkoiset ja pehmeät siivet, ne siivet millä enkelitkin lentävät.
Ei se ollutkaan niin kivuliasta kuin luulin, katson taivaasta kostuvaa maata.
Huomaan veden ropisevan kasvavan ruohikon ylle. Ihmiset seisovat kiven edessä.
Kaikki itkevät, toiset eivät saa sanaa suustaan. Äiti, isä, veljet kaikki tutut.
En voinut tajuta että satutan heitä näin paljon. Huomaan itkeväni, sitä se vesisade siis on.
Kauniit enkelit laskevat kyyneleensä meidän päällemme...