IRC-Galleria

Kerroit minulle limetinvärisiä satuja voidakseksi rakastuttaa minut maailmaasi, josta en koskaan voisi paeta takaisin todellisuuteen. Auringonjumalan alla, paljastit minulle kaikki salaisuutesi, jonka muistit vielä tänä päivänäkin, mutta unohdukseen jääneet jäivät unholaan. Tässä varjossa, minä kuuntelin sinun satujasi, joissa kyyhkyt valloittivat maailman kauneudellaan, rauhallaan. Meistä oli tehty muurhaisia, jotka edustavat murhetta, painovoimaa, rajallista näköä.

Eivät sateet meistä koskaan huolehtineet, vielä vähemmän meistä piti ensisuudelman nähneet valkoiset pisteet taivaalla. Ei ole väliä, kuinka pitkään tai kauan, minä tulen olemaan ikuisesti sylissäsi, puremassa huuliasi, katsomassa siristeleviä, melankolisia silmiäsi. Toivoin niin.

Lohikäärmeet hävisivät aina kyyhkysille sinun värillisissä saduissasi, etkä koskaan kertonut minulle, mihin niiden voimat olivat kadonneet maailmassasi. Kuiskuttelit salaisuuksiasi, mutta et koskaan kertoneet paljaimpia asioitasi, koska ne olisivat pukeneet vaatteita yllesi. Tahdoit olla aivan alasti, käpertyneenä oman kehoni lähelle. Et antanut minun pukea sinua kauneimpiin kimoneihin, mitkä olin sinulle löytänyt, et halunnut. Ja siltikin kuuntelin satujasi prinsessoista, jotka saivat prinsessansa.

Sarvikuonot olivat ystäviämme, paljastit. He olivat aivan samanlaisia kuin me kaksi, tulleet väärään paikkaan, aikaan, mutta löytäneet oikean ihmisen, puolikkaan. Et pitänyt kirahveista, mielestäsi ne olivat valehtelevia, teeskenteleviä oliota. Ja siltikin menit ja rakastuit kirahvin luonteeseen, olemukseen. Se, ettei se näytä siltä, ei tarkoittaisi, etteikö se olisi sitä.

Meillä kahdella ei pitänyt olla onnellista loppua. Sanoit, ettei meille tulisi olemaan minkäänlaista loppua. Ja sanoiksi ne jäivät sinun löytäessä toisen, jolle kertoa hedelmänvärisiä tarinoitasi. Saduissasi piilee harmaa valo.

Myönsit olevasi kirahvi, niin monien vuosien jälkeen.

---

Tykkään kirjoittaa tekotaiteellisia tekstejä. :D