IRC-Galleria

Tapasin Maijan keikan jälkeen <S Voi kun se on pieni ja nätti luonnossa.

Sain kyllä hiukan inspiroida että sain jonkun todisteen Maijan tapaamisesta. Ei ollut paperia tai kynää mukana ja kännykän kamera on hyödytön hämärässä baarissa, joten pyysin Maijaa kirjoittamaan nimmarinsa puhelimeni muistioon (siihen voi piirtää kiitos kosketusnäytön). Minulla on nyt sitten puhelimen muistiossa piirros, joka sisältää Maijan nimmarin. Wh00t.

Harmittaa etten halannut kun muutkin pääsi kaulailemaan kuvaa ottaessaan :< No, ensi kerralla sitten ;<

Whoa, parin tunnin päästä Vilkkarin keikka. EI kyllä ole fiilistä vielä, mutta eiköhän se siellä nouse. Osaan sentään kaikki biisit ulkoa \o/

Olen nyt uusinut lainani kolmesti. Alan uskoa, että kahden kuukauden päästä tajuan, että niitä ei voikaan enää uusia, ja niska limassa raahaan kaikki 30 opusta samana päivänä kirjastoon. Säälin selkääni jo valmiiksi. Tai sitä poloista henkilöä, joka sattuu silloin lähellä olemaan ja on tarpeeksi mukava auttaakseen.

Placebo - Running up that hill

Ei ne alkuperäisversiot aina parhaita ole, näin on näreet.

Ou jea. Huomenna juhlitaan Lumban synttäreitä. Kämppääkin siivottiin. Kuurasin vessanpöntönkin. En kyllä ymmärrä miksi kun joku kuitenkin - edes minulle piruillakseen - oksentaa sinne huomenna. Pitäisi ottaa koulukaverini Sennin politiikka käyttöön - siivoaminen vasta juhlien JÄLKEEN.

Tosin, jos täällä ei olisi vähän raivattu lattioita, ihmiset eivät olisi mahtuneet nukkumaan *ups*

Oon köyhä ja epäjärkevästi käytin osan vähistä varoistani liköörikaappini täydentämiseen. Ketuttaa jonkin verran. Mutta ajattalen sitä sijoituksena tulevaisuuteen (epäilyttävää)...

The Sims2 on ihan liian addiktoiva ja seitsemänhenkinen lestadiolaisperhe jonka äiti on koko ajan raskaana ihan liian hankalaa pitää tyytyväisenä kun isäkin lintsaa koko ajan töistä ja lastenhoitaja sytyttää uunin tuleen ja dyykkaa lattialla. Wh00t, en kai vain osaa.

Saksan maikka oli ihana, kysyi halutaanko päästä aikaisemmin ja päästikin 20 minuuttia etuajassa <S Soitettuaan meille ensin epäilyttävän kappaleen Pump ab das Bier ja mietittyään hetken biisin jälkeen olikohan se kovin hyvä valinta perjantain viimeiselle tunnille... :D

Sitä biisiä on muuten pirun hankala löytää.

1. Kaupassa on vastaleivottua leipää.
2. Joku sanoo jotain positiivista uudesta vaatteestasi
3. Saksan verbikoe, johon et muistanut lukea lainkaan, menee loistavasti.

Uu. Kaikki nämä ovat sattuneet viikon sisällä. Elämäni on siis kovin iloista, 'cause it adds up ^__^

Oli muuten erinomaisen häiritsevää huomata, että ihmiset eivät lainkaan arvosta - tai edes huomaa - pieniä asioita, jotka antavat syytä olla hyvällä tuulella. Kuinka joku voi olla arvostamatta vastaleivottua leipää? .___.

Uu. Leivästä tuli mieleeni, että voisin leipoa suklaapipareita.

Mitähän muuta minulle kuuluu? No, epäilen, että eräs henkilö on ihastunut minuun. Se ahdistaa minua, sillä en tiedä mitä helkkaria oikein tekisin. Hyviä neuvoja otetaan vastaan.

Inssi meni pipariksi. Perseestä.

Ärsyttää kun tutvo laittoi ajamaan sillä kuorma-autolla oikeasta miniraosta (puolitoista kaistaa leveyttä ja tietyömaa, joka vie yli puolet tilasta kaivureineen päivineen) ja kehtasi myöhemmin valittaa, että hänen puoleltaan oli peili lähellä osua johonkin siinä kohtaa. Jos seuraavalla yrittämällä laittaa ajamaan samasta kohtaa niin sanon kyllä, että ei käy kun korttelin voi hyvin kiertää. Niuhotusta. Jos ajolinjoissa on parantamisen varaa muutenkin niin mikäs siinä, mutta. No, onneksi määräsi sentään vain kaksi tuntia lisää, muuten olisin varmaan heittänyt ukon ulos ikkunasta...

Menen purkamaan suunnatonta ärsytystäni syömällä jotain hyvää ja pilaamalla jonkun the Sims2-pelini hahmon elämän täysin. Oh the joy.

Huomenna on kuorma-autoinssi. Jaiks.

Siinä mielessä ahdistavaa että kun tietää osaavansa, niin jos panikoi ja mokaa siksi se ottaa miljoonasti enemmän päähän kuin se, että ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi taitava. Ei voi syyttää kuin itseään ja sekös ottaa pannuun :/

Lomaviikkoni on kyllä ollut todellista laiskottelua. Ajotuntien lisäksi olen vain pelannut the Simsiä päivät pitkät. Ja katsonut Ihmeperhettä. Ja vaikka tämä todellakin oli suuri suunnitelmani (kirjojen lukemisen lisäksi), joten ottaa päähän kun tunnit katoavat niin haipakkaan. Ilmeisesti ihmisellä ei koskaan ole liikaa aikaa istua kotona pyjamassa ja haista pahalle.

...
Sain 88 pistettä tuosta saksanaineesta.

Iso WTF.

Enpä tiennyt, että saksan kirjoittaminen saattaisi olla näin huvittavaa :,D Hunajapiiraiseni auttoi minua (lue = teki yli puolet työstä puolestani) vääntämään saksanaineeni. Siitä tuli muuten pirun hieno. Minäpä suomennan sen teille.


1. NÄKEMIIN

"Halauisitteko kinkkua?" kysyi Mona sunnuntain aamiaispödässä vanhemmiltaan.
"Mikä sinua oikein vaivaa, Mona? Luulin, että olet vegetaristi..." vastasi hänen isänsä.
"Niin olen. Mutta... haluaisin keskustella kanssanne eräästä asiasta." sanoi Mona.
"Ei! Ethän vain ole raskaana!" huudahti Monan äiti Inge.
"Ei, ei! Se liittyy kesäsuunnitelmiini."
"Aa. Mutta isäsi ja minä ajattelimme, että kaikki on järjestyksessä - ja sinun täytyy vain löytää kesätyöpaikka."
"Muttta minulla on tarpeeksi rahaa. Olen nuori, olen kaunis, olen vapaa" Minun täytyy elää!"
"Onko hän päissään? Inge, uskotoko, että hän käyttää huumeita?"
"Isä kiltti, kuuntele. Minä haluan lähteä Interreilaamaan etelään päin. Kaikki ystäväni tulevat myös: Meike on jo keskustellut asiasta vanhempiensa kanssa."
"Ei missään tapauksessa! Tämä on hänen ideansa, eikö olekin? Poikaystäväsi. Hän tietää vaikeuksia, se on varmaa."
"Se oli minun ideani. Muut haluavat yksinkertaisesti tulla mukaan. Haluan nähdä maailmaa, isä. Ei riitä, että vain luen siitä - haluan kokea sen."
"Koe se jollain muulla tavalla, interrail on aivan liian vaarallista!"
"Mutta isä--"
"Olet liian nuori!"
"Olen 20-vuotias!"
"Ja asut silti vanhempiesi kanssa!"
"Koska sanoit minun olevan liian nuori muuttamaan omilleni!"
"Sinä olit ja olet edelleen."
"Olet mahdoton, isä! En tarvitse lupaasi, minä teen tämän matkan. Ja ainoa asia, jonka voit tehdä, on ruokkia kissani sillä välin kun olen poissa." sanoi Mona ja juoksi ulos keittiöstä.
"Hän ei kunnioita meitä enää lainkaan, Inge. Mitä oikein teemme?"
"...Varmaankin ruokimme hänen kissansa."



Hieno, eikö vain? Odotan ällää. Ja bonukseksi perään Babelfish-käännös saksankielisestä alkuperäisversiosta enkuksi, bitte.


1. GOOD-BYE

"would they like ham?" Mona at the sun-daily breakfast table asks its parents.
"what is loosely with you, Mona? I believed that you are vegetarian."answer its father Ulrich.
"is correct. But. I have still something I must with their discuss ", say Mona.
"no! that cannot be that you are more schwanger!" Monas nut/mother Inge proclaimed.
"no, no! It concerns my summer plans."
"oh so. But your father and I thought that everything already is correct - and you must a summer work nevertheless find."
"however I have already enough money. I am young, I am beautiful, I am free! I must live!"
"is it star hailful? , you believe Inge that she uses drugs?"
"request dad, listens. I want to make a Interrail journey to the south. All my friends come also: Meike already discussed with its parents."
"absolute not! It is its idea, was not? This friend of their. It is trouble, it is for safe."
"it was my idea. Other straight wanted to come along. I would like to see the world, to dad. It is not enough, so that I read straight over it - I would like to experience it."
"Erfahrst you it in any other way, Interrail journey is too dangerous!"
"however dad"
"you is too young!"
"I am 20 years old!"
"and still you live with your parents."
"because you says that I was too young on my to even move!"
"you were and are still."
"you are impossible, dad! I do not need your permission, I this journey will make. And the only thing, which you can make, is to be drawn in my cat, during I away is." Mona says and runs away from the kitchen.
"more respect for us, Inge does not have you. Which we can do?"
"... supposed anything however do not draw in their cat."





.... Babelfish is possessed by Yoda. IT MUST BE!

Kävin uudestaan autokoululla sopimassa kuorma-autotuntini ja ajokokeen ensiviikolle. No, eipähän tarvitse miettiä mihin syyslomansa kuluttaisi, se menee ympäri kaupunkia körötellessä. Mutta sittenpä on sekin hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Plus jäähän päivisin aikaa lukea pois kaikki ne kirjastokirjan: pitää ajatella positiivisesti.

Kävin myös hakemassa varaamani hameen ja ruokaakin ehdin ostaa. Olen nyt yrittänyt ostaa kaiken mahdollisen luomuna ja joko kotimaisena tai reilun kaupan tuotteena, joten ensin piipahdin Ekolossa. Jaksan mainita tästä erikseen koskan yritän tehdä teidät kaikki kateelliseksi kun loistavalla aasinsilta-virtelmälläni hyppään siihen, mitä kokkasin: kookosriisiä ja paistettua kananmunaa. Ei kuulosta erikoiselle? Et tiedä, mitä menetät ^__^ Helppoa tehdä kuin mikä: vaaleaa riisiä keitetään vain puolet keittoajasta suolavedessä, loput kookosmaidossa. Lisätään teelusikallinen hunajaa. Pieni ripaus suolaa, pippuria ja chiliä&valkosipulikastiketta ei ole pahitteeksi, mutta ilmankin pärjää oikein hyvin. Makeutta tasapainottamaan paistetaan sitten kananmunariekaleita, jotka maustetaan suolalla. Haastan kokeilemaan jos et hyvällä usko.

Illaksi on taas ihan luvattoman paljon hommaa. Saksanaine pitäisi vääntää ja opiskella yhteiskuntaoppia huomista läksynkuulustelua varten. Yleensä en ota paineita siitä, että opettaja pitää siihen mennessä opiskellusta alueesta pienen suullisen testin, mutta tilanne ei olekaan ihan normaali - ensinnäkin opettaja on uskomattoman tiukka ja toisekseen vihaa minua.

Ok, elikkä juttuhan meni näin: oli maananta-iltapäivä jakson alussa. Opettaja suunnitteli kurssillemme opintomatkaa Helsinkiin, eduskuntaan, ja tietysti juuri Studia-messujen kanssa samalle päivälle. Kun opettaja sitten pohdiskeli, moniko ryhmästä oli menossa Studiaan ja olisiko kiinnostusta ja aikaa tarpeeksi, viittasin. Esitin, että jos eduskuntaan mennään, voisimme jättää rakennuksen kiertämisen väliin ja mennää suoraa täysistuntoa/kyselytuntia kuuntelemaan, sillä rakennuksen kiertäminen vie aikaa ja - tämä lienee avainsana - tylsää. SIitäkös opettaja pillastui. Hän pyysi lopettamaan puhumisen. Yritin vielä selvittää, että minulla ei ole mitään itse eduskuntakäyntiä kohtaan, rakennuksessa ravaaminen ei vain ole mielekästä. Ei ilmeisesti oikein tehonnut - opettaja sanoi, että: "en halua sinun lietsovan tällaista mielialaa - minä toivon, että sinä et tule tällä retkelle lainkaan." Ok, ei sitten. Opettaja on vihainen ja minä tyrmistynyt. Tällaista inhoa aiheutettuani olen suhteellisen varma, että minut laitetaan läksynkuulustelussa koville. Siksi siis pänttääminen.

Olikohan muuta? Ai niin, the Wallflower- ja Othello-mangoista oli ilmestynyt numero 5. Ostin ne tietysti heti (olen addiktoitunut) ja nyt ne tuijottavat minua syyttävästi kun kylmäkiskoisesti sysäsin ne hyllyyn enkä aloittanut lukemista ensitilassa kuten yleensä. Saas nähdä kauanko pystyn vastustamaan kiusausta.

Minua on väsyttänyt koko päivän johtuen siitä, etten meinannut saada yöllä unta. Pyörin sängyssä monta tuntia, mikä on minulle aika pirun harvinaista - normaalisti nukun missä vain, millaisissa oloissa tahansa. Aamulla sitten oli kärttyinen olo kun kello soi. Jotenkin tuntuu epäreilulta, että täysin minusta riippumattomista joudun sietämään koulupäivän väsyneenä. Toisaalta, koska olin niin tiltissä, onnistuin piristämään n. 40 ihmisen päivää; dyykkasin kesken erään äidinkielenopettajan tunninpitoa luokkaan pyytämään koettani kun en havainnut, etteivät pulpeteissa istuvat nuorukaiset suinkaan ole kurssitovereitani. Kun opettaja sitten ystävällisesti sanoi minulle, että tunti on kesken, räpäytin silmiäni, sanoin "aijaa" ja käännyin kannoillani ja suoraa luokasta ulos. Oppilaat remahtivat nauruun. Harmi kyllä loppupäiväni ei ollut yhtä mieluisa (osaan nimittäin toki nauraa itselleni), vaan lakitiedon tunti oli uskomattoman piinallinen - jostain syystä opettaja tuntui olevan minulle vihainen jostain (ilmeisesti viimeviikon poissaoloistani) ja ei antanut minun vastata - hän sanoi kyllä nimeni, mutta olin päästänyt vasta kaksi sanaa suustani, hän päätteli etten tiedä vastausta ja pyysi Ixionia puhumaan. Ja jälleen kerran räpäyttelin silmiäni.

Mutta jottei jäätäisi negatiiviselle mielelle, tänään on sattunut monia mukaviakin asioita - sain tietää, että molemmista äidinkielenkursseista on odoitettavissa yhdeksikkö ja neuropsykologiasta tuli sentään kahdeksainen. Lisäksi kävin autokoululla tiedustelemassa kuorma-autokorttini laitaa, ja minulla on vielä 27. päivään asti aikaa mennä ajokokeeseen (asia on vaivannut minua kuukausia, en ole vain saanut sitä hoidetuksi). Käydessäni autokoulussa huomasin myös, että The Body Shop:issa oli alennuksessa huulipunapaletteja, joista ostin yhden hunajapiiraiselleni piristykseksi. Niin ikään alennus oli the Backstreetillä - kaikki oli puoleen hintaan tai allekin, sillä liike lopettaa. Vaikka hieman harmittaakin kun niinkin erikoinen kauppa katoaa ennen kuin kunnolla ehti edes paikoilleen asettua, on myönnettävä, että vaatteet olivat moneen makuun luultavasti liian erikoisia - ja sitäkin useammalle kukkarolle liian kalliita. Nyt eräs hauska hame oli vain 29,50 alennuksen vuoksi ja varasin sen. Huomenna se on minun <3

Mutta nyt katsomaan viimeisiä hetkiä Bondista, pesulle, sänkyyn lukemaan ja -toivottavasti - heti sen jälkeen simahtamaan. Hyviä öitä :)

Uskomatonta kyllä, sain Ovidius-esseeni valmiiksi 14 minuuttia ennen viimeisen palautuspäivän loppumista (lue: noin puoli tuntia sitten, siis). En yksinkertaisesti saanut aloitettua kirjoittamista ennen kuin aikaraja oli jo uhkaavan lähellä. Mistähän sekin oikein johtuu, että ei saa mitään tehdyksi ennen kuin paine alkaa puskemaan höyryä ulos korvista...

Huomenna (eli myöhemmin tänään) on viimeisen pakollisen äidinkielenkurssin kokeenpalautus. Jaiks. Olisi hiukan liian hyvää ollakseen totta jos olisin onnistunut puristamaan siellä yhtä hyvän suorituksen kuin toisella samassa jaksossa olleella äidinkielenkurssilla (josta sain yhdeksäisen), varsinkin kun toteutin samanlaista deadline-hipomista myös siellä. Masennun -___- No, ehkä toivon vain parasta ja pelkään pahinta. Kuten myös neuropsykologiankurssini suhteen. *huokaus* Jos toinen kahdesta esseestä menee hyvin ja toinen käsittelee aihetta josta itse tietää tuskin mitään, niin täydellinen mokaaminen on sentään mahdotonta. Mutta haaveeni kiitettävästä voin varmaan heittää roskikseen.

Nyt tuutimaan että jaksaa aamulla nousta (ja että hunajapiiras ei esittele teräsnaisen ominaisuuksiaan tappamalla minua sängystä käsin; naputtelemisen pitänee häntä valveilla). Ja ne.