IRC-Galleria

Höö, äiti soitti tunti sitten ja halusi tulla tänne. Ikäänkuin siis heti. Asuu tunnin ajomatkan päässä. Mikähän sillä oli? Yritän kovasti miettiä, mitä helkkaria olisin saattanut tehdä että siitä pitää ajaa tänne asti saarnaamaan...

http://artpad.art.com/?ipdnssr5z94

:DDD

Valion Vanilla-jugurtit on hyviä.

Olen ihan rahaton. Tilillä on parikymmentä senttiä ja lisää rahaa saan 16. päivä (hunajapiiras maksaa vuokran silloin). Voi horsma. Olen jo kerran, pari turvautunut säästötiliini. Tätä menoa tyhjennän sen kahdessa vuodessa. Se siitä pesämunasta/opiskelurahasta. No, onneksi tilanne on sentään tässä kuussa tällainen lähinnä siksi, että kaikkilla on synttärit ja joka hiton lehden lasku tulee lokakuun puolella. Ensi kuussa on sitten taas rahaa käytettävänä enemmän.

Opettaja tuli eilen sanomaan, että minun pitää saadakseni luovan kirjoittamisen jatkokurssin suoritettua kirjoittaa myös omaa proosaa (alunperin sovittiin kahden näin kirjoitat kirjan-opuksen pohjalta kirjoitettavasta artikkelista, joka piti lähettää lehteen). Ei niin etten olisi arvannut moista, tuli vain nolo fiilis kun en ole vähään aikaan saanut aikaiseksi mitään älykästä. Kyseli vielä miten kirja edistyy. Siinä sitä sitten pyöritteli sormiaan "siinähän se"-meiningillä ja yritti välttyä sanomasta, että edistys on 0% luokkaa. Jostain syystä aina, kun ihmiset tiedustelevat minulta, että miten kirjani edistyy, minua alkaa ahdistamaan. Toisaalta olen kovin onnellinen, että muista jaksaa kiinnostaa - onhan se eräänlainen merkki siitä, että he pitivät kirjasta - mutta toisaalta kun ei teksti luista, tulee aina sellainen olo, että toiset painostavat saamaan sen valmiiksi äkkiä. Tiedän, ettei se itse kirjoita itseään eikä kukaan muu voi kirjoittaa sitä kuin minä, mutta silti. Huolimatta Doubtfiren Aiotko kirjoittaa romaanin?-kirjan sisäistämisestä odottelen edelleen jumalaista inspiraatiota - vaikka Dianne on oikeassa siinä, että ammattikirjoittajan pitää osata kirjoittaa ilman suurta oivalluksen lampun loistetta, teksti ei silti ole yhtä hyvää, kun se on väkisin väännetty.

'nuff said. Nyt luen huomiseen kokeeseen.

Wh00t, aloitin kerrankin kokeisiin lukemisen hyvissä ajoissa ja luin muutaman kymmenen sivua maailmanuskontoja varten. Tosin ihan vahingossa. Ai miten kokeisiin voi lukea vahingossa? No, kyllä niihin voi. Olen nimittäin lukemassa sellaista opusta kuin Islamin kahdet kasvot (kirjoittaja Ishrad Manji) (tahdon lihavoinnin ja kursivoinnin ;__; ), ja törmäsin sanoihin sunnalaisuus ja siialaisuus (jotka siis ovat islamin suuntauksia), ja aloin miettimään, että kumpikos hiivatti se nyt olikaan kun oli sitä mieltä, että ainoat oikeat kalifit ovat Alin, Muhammedin serkun ja vävyn, jälkeläisiä. Joten tarkistin asian maailmanuskontojen kirjasta ja luin koko islam-osion ennen kuin löysin etsimäni. Islam kuuluu tokikin maailmanuskontojen kurssin koealueeseen, joten jotain hyötyä siitäkin lieni.

Olen kutonut varmaan reilun metrin tuota kummitytön kaulahuivia (minuun on iskenyt kutomisvimma... *hrr*). Kohta se on siis valmis. Tajusin vasta nyt katsoa käyttämäni langan pesuohjeet vyötteestä ja totesin, että käsinpestäväähän se tietysti. Näköjään kivaa ulkoasua ja helppohoitoisuutta on yksinkertaisesti mahdotonta saada samassa langassa (tuo on Novita Hippyä). Näinköhän ipanan äiti tappaa minut kun annan tuon 4-vuotiaalle joka juoksentelee ties missä ja varmasti likaa sen heti ensimmäisen tunnin aikana.

Jotenkin sellainen olo, että olen taas unohtanut jotain, mutta millään keksi mitä. Se ei ole mikään lasku tai peruutus, joka pitäisi tehdä, kouluhommia ei ole ja asuntoni siivouksen tarvetta on mahdotonta unohtaa. Ahdistavaa.

Tapasin Maijan keikan jälkeen <S Voi kun se on pieni ja nätti luonnossa.

Sain kyllä hiukan inspiroida että sain jonkun todisteen Maijan tapaamisesta. Ei ollut paperia tai kynää mukana ja kännykän kamera on hyödytön hämärässä baarissa, joten pyysin Maijaa kirjoittamaan nimmarinsa puhelimeni muistioon (siihen voi piirtää kiitos kosketusnäytön). Minulla on nyt sitten puhelimen muistiossa piirros, joka sisältää Maijan nimmarin. Wh00t.

Harmittaa etten halannut kun muutkin pääsi kaulailemaan kuvaa ottaessaan :< No, ensi kerralla sitten ;<

Whoa, parin tunnin päästä Vilkkarin keikka. EI kyllä ole fiilistä vielä, mutta eiköhän se siellä nouse. Osaan sentään kaikki biisit ulkoa \o/

Olen nyt uusinut lainani kolmesti. Alan uskoa, että kahden kuukauden päästä tajuan, että niitä ei voikaan enää uusia, ja niska limassa raahaan kaikki 30 opusta samana päivänä kirjastoon. Säälin selkääni jo valmiiksi. Tai sitä poloista henkilöä, joka sattuu silloin lähellä olemaan ja on tarpeeksi mukava auttaakseen.

Placebo - Running up that hill

Ei ne alkuperäisversiot aina parhaita ole, näin on näreet.

Ou jea. Huomenna juhlitaan Lumban synttäreitä. Kämppääkin siivottiin. Kuurasin vessanpöntönkin. En kyllä ymmärrä miksi kun joku kuitenkin - edes minulle piruillakseen - oksentaa sinne huomenna. Pitäisi ottaa koulukaverini Sennin politiikka käyttöön - siivoaminen vasta juhlien JÄLKEEN.

Tosin, jos täällä ei olisi vähän raivattu lattioita, ihmiset eivät olisi mahtuneet nukkumaan *ups*

Oon köyhä ja epäjärkevästi käytin osan vähistä varoistani liköörikaappini täydentämiseen. Ketuttaa jonkin verran. Mutta ajattalen sitä sijoituksena tulevaisuuteen (epäilyttävää)...

The Sims2 on ihan liian addiktoiva ja seitsemänhenkinen lestadiolaisperhe jonka äiti on koko ajan raskaana ihan liian hankalaa pitää tyytyväisenä kun isäkin lintsaa koko ajan töistä ja lastenhoitaja sytyttää uunin tuleen ja dyykkaa lattialla. Wh00t, en kai vain osaa.

Saksan maikka oli ihana, kysyi halutaanko päästä aikaisemmin ja päästikin 20 minuuttia etuajassa <S Soitettuaan meille ensin epäilyttävän kappaleen Pump ab das Bier ja mietittyään hetken biisin jälkeen olikohan se kovin hyvä valinta perjantain viimeiselle tunnille... :D

Sitä biisiä on muuten pirun hankala löytää.

1. Kaupassa on vastaleivottua leipää.
2. Joku sanoo jotain positiivista uudesta vaatteestasi
3. Saksan verbikoe, johon et muistanut lukea lainkaan, menee loistavasti.

Uu. Kaikki nämä ovat sattuneet viikon sisällä. Elämäni on siis kovin iloista, 'cause it adds up ^__^

Oli muuten erinomaisen häiritsevää huomata, että ihmiset eivät lainkaan arvosta - tai edes huomaa - pieniä asioita, jotka antavat syytä olla hyvällä tuulella. Kuinka joku voi olla arvostamatta vastaleivottua leipää? .___.

Uu. Leivästä tuli mieleeni, että voisin leipoa suklaapipareita.

Mitähän muuta minulle kuuluu? No, epäilen, että eräs henkilö on ihastunut minuun. Se ahdistaa minua, sillä en tiedä mitä helkkaria oikein tekisin. Hyviä neuvoja otetaan vastaan.

Inssi meni pipariksi. Perseestä.

Ärsyttää kun tutvo laittoi ajamaan sillä kuorma-autolla oikeasta miniraosta (puolitoista kaistaa leveyttä ja tietyömaa, joka vie yli puolet tilasta kaivureineen päivineen) ja kehtasi myöhemmin valittaa, että hänen puoleltaan oli peili lähellä osua johonkin siinä kohtaa. Jos seuraavalla yrittämällä laittaa ajamaan samasta kohtaa niin sanon kyllä, että ei käy kun korttelin voi hyvin kiertää. Niuhotusta. Jos ajolinjoissa on parantamisen varaa muutenkin niin mikäs siinä, mutta. No, onneksi määräsi sentään vain kaksi tuntia lisää, muuten olisin varmaan heittänyt ukon ulos ikkunasta...

Menen purkamaan suunnatonta ärsytystäni syömällä jotain hyvää ja pilaamalla jonkun the Sims2-pelini hahmon elämän täysin. Oh the joy.

Huomenna on kuorma-autoinssi. Jaiks.

Siinä mielessä ahdistavaa että kun tietää osaavansa, niin jos panikoi ja mokaa siksi se ottaa miljoonasti enemmän päähän kuin se, että ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi taitava. Ei voi syyttää kuin itseään ja sekös ottaa pannuun :/

Lomaviikkoni on kyllä ollut todellista laiskottelua. Ajotuntien lisäksi olen vain pelannut the Simsiä päivät pitkät. Ja katsonut Ihmeperhettä. Ja vaikka tämä todellakin oli suuri suunnitelmani (kirjojen lukemisen lisäksi), joten ottaa päähän kun tunnit katoavat niin haipakkaan. Ilmeisesti ihmisellä ei koskaan ole liikaa aikaa istua kotona pyjamassa ja haista pahalle.

...
Sain 88 pistettä tuosta saksanaineesta.

Iso WTF.