IRC-Galleria

Vihdin synkistä erämaista kuului männä viikolla kummia. E-SVP se siellä mylläsi. Viestimies Mastolle Vihdin keikka oli hajottava, koskapa siirryimme suunnilleen 17 kertaa. Ensimmäinen asemapaikka oli ihan tyhmä. Pelkkää kiveä ja sammalta. Ei kunnon polkujakaan. Höh. Eikä mastokaan toiminut. Onneksi sieltä pääsi pois, jos kohta siirtyminen tapahtui yöllä. Purku onnistui äkäistä vauhtia, mikä kirvoitti rj:ltä pari kehua. "Nyt näyttää hyvältä sykkimiseltä."

Toinen asemapaikka oli hieno systeemi. Se oli teiden ja hiekkamonttujen välissä. Ei ollut mitään tiheikköjä, elikkäs kaikkialle näkysi hyvin. Sinne hyökättiinkin. Kiinteä masto lähetti kolmen jantterin iskuryhmän meitin kimppuun. Alku oli heikäläisiltä hömelö. Ajoivat suoraan miinoitukseen. Sitten ne vain juoksivat kohti meidän telttaa, ei mitenkään oikeaoppista etenemistä. Vartiomies teki hälytyksen niin myöhään, että vihollinen ehti meidän tuliasemien tasalle (Vuorio, olis ehkä kannattanu tikata niitä hörmöjä selkään!). Me telttailijat reagoitiin nopeasti. Se oli valtavaa. Saman tien kun päästiin ulos teltasta ja kamat päälle, vihollinen aloitti heti kiivaan tulituksen. Siihen me jäätiin makoilemaan teltan ympärille ja tähtäiltiin ympäriinsä. Jee. Yliluutnantin palaute ei ollut mitenkään mairittelevaa.

Viimeinen siirtyminen oli meiltä jälleen vahva suoritus. Palkinnoksi päästiin aamupäivä ottamaan elbaa. Tämä kolmas asemapaikka oli suklaa. Se sijaitsi aivan komentopaikan välittömässä läheisyydessä. Sisävessa, helmi. Masto oli hankala saada pystyyn ahtaalla mettätiellä, mutta kyllä se siitä. Aikamääreet saavutettiin. Yhteydet oli kunnossa 6 minuuttia ja koko asema ½ tuntia ennen. Ollaanko me oikeasti näin hyvejä? Kaiken kukkuraksi meitä oli yksi vähemmän kuin aiemmin Honkalan lähdettyä lomille. Uhkasivat vielä viedä Nymaninkin, mutta sitten kuskit olisivat loppuneet. Illalla tulivat alikersantit Keskus ja Kaapeli meitä katsomaan. Keskukseen kohdistui kiukkuista kyräilyä. Niitten porukka oli rötvännyt kaksi päivää ja nauraneet meille, jotka olivat tehneet kunnon työtä. Alikersantti Kaapelilla ei oikeastaan ollut mitään asiaa, ja siksi alikersantti Toinen Kaapeli kutsui hänet äkkiä pois. Se varmaan pelkäsi että me annetaan huonoja vaikutteita.

Perjantai-iltana saapui upseerikokelas Räikkä. Kiitteli ripeästä toiminnasta ja lupasi etteivät myöhemmät leirit ole enää näin rankkoja. Jäljellä onkin enää kaksi viestileiriä (Karjalan- keikka ja Loppusota) ynnä sitten kaksi hömppäleiriä (AKE ja AMMUU).

Allekirjoittaneelle jäi kaikista vaikeuksista huolimatta harjoituksesta hyvä maku suuhun, mustelmaiset polvet, rikkinäiset hanskat, naarmuiset kädet, arvokasta kokemusta, paskaset maiharit ja väsynyt olo. Välillä oli tylsää, varsinkin päivystyksessä, kun ei ollut muuta tekemistä kuin lukea edeltäjien hajoomispäiväkirjoja ja alvi-chättejä. Levottomia juttujahan ne siellä oli pistäneet, totta kai. Vartiossa oli hankala olla väsyneenä. Ei sen takia että olisi koko ajan nukahtamassa vaan että välillä tuli hallusinaatioita. Niistähän Keltomäki ja Mannerjoki aikoinaan kertoivat. Kipinää me ei parina yönä pidetty ollenskaan, joten lähivartiomiehen ainoa tehtävä oli vastata puhelimeen ja herättää muut.

Sitaatti #18: "Ai, nää on näitä," (vm Ranta rekisteröi alik Valtosen [kaapeli] lähestymisen).
Sitaatti #19: "Emmä tiiä mitä mä ottasin vai otanko mitään... Pitäiskö ottaa mehu tai 2...? Ei kumä otanki mehun ja munkin. Kaks munkkii! Ei ku emmä tiä ostanko mitään." (em. alik arpoo Sotkun jonossa)
Sitaatti #20: "Mä en uskaltanu pelaa Pinballia ku se saattaa kaataa koko koneen." (vm. Lehtinen ei luota PV:n laitteiston tasoon).