IRC-Galleria

Toronto, päivä 15Lauantai 11.07.2009 11:28

Herätys oli tänään jo 6.45, mutta siitä selvittiin kohtuullisen nopeasti reissukuntoon. Metrolla jälleen Dundasille, josta lähti varaamamme Megabus Buffaloon, New Yorkin osavaltioon. Matka kesti parisen tuntia, jonka aikana juttelimme, nukuimme vajaan tunnin ja jännitimme, pääsemmekö rajan yli Yhdysvaltoihin. Tullimiehet pyysivät meidät suomalaisina syrjempään täyttämään lappua, jossa kyseltiin kaikki perustiedot sekä vastauksia helppoihin kysymyksiin. Täytin yhden kohdan väärään paikkaan, josta seurasi pientä sekasortoa tiukan tullivirkailijanaisen yrittäessä tulkita lappua. "This is a mess.", hän sanoi, mutta sormenjälkien ja naamakuvan oton ja kovan kuulustelun jälkeen hän päästi minut läpi. Minulla oli paljon vitamiinipuristeita mukana ja kun nostin ne pöydälle, hän ihmetteli miksi olin ottanut päivän matkalle niin paljon mukaan. Tarkemmin ajatellen, siinä on pointtia, mutta yritin selittää, että pillereitä pitää ottaa kolmesti päivässä. Onneksi täti uskoi, etten ollut mikään hämärähemmo. Käytin myös yhdessä vaiheessa sanaa "excursion", jonka nainen toisti kohtuullisen huvittuneena. :D

Buffalon terminaaliin oli rajalta vain kolmen minuutin matka ja terminaalista ulos astuttuamme huomasimme, että lämpötila oli suhteellisen korkea. Myöhemmin päivällä saimme selville, että lämpöä oli jopa 28 celsiusta. Kaupungin keskustan läpi kulkee pääkatu Main Street, jonka varrella suurin osa kaupoista sijaitsee. Kuljeskelimme pitkin päivää Main Streetin, sen sivukatujen ja sen rinnakkaiskatujen välillä. Kaupunki oli aika hiljaisen tuntuinen ja kauppoja oli suppeahkosti.

Käväisimme kaupungin ainoassa varteenotettavassa elintarvikekaupassa, joka olikin sitten kiitettävän laadukas. Pistäydyimme myös parissa vaatekaupassa, joista yritin etsiä hihatonta paitaa. Toisessa kaupassa tummaihoinen nuori kaveri tiedusteli tarkentavasti, etsinkö muskelipaitaa tai "wifebeateriä". Oli aika mielenkiintoista kuulla täälläkin käytössä sana vaimonhakkaajapaita. Buffalossa oli myös elokuvateatteri, jota emme kuitenkaan tajunneet ennen kuin kävelimme samaisen paikan ohi rinnakkaisen kadun puolelta. Keskustan alue keskittyi lähinnä Main Streetille, eikä ympäristössä juuri ollut mitään, paitsi yksi huoltoasema, jolta ostimme jäätelöt ja erikoiset energiajuomat.

Yhdessä vaiheessa kulkiessamme taas pääkatua pitkin, kuulimme kovaäänistä soitantaa eräältä aukiolta. Selvisi, että bändi oli nimeltään Unity Band ja soitteli ainakin Kool & The Gangin kappaleita. No, ainakin ne olivat ainoat, jotka tunnistin. Ladies' Night, oma suosikkini Jungle Boogie ja Celebration kajahtivat hienosti ilmoille. Ihastelimme ilmaiskonserttia jonkin aikaa, kunnes siirryimme etsimään City Hallia, jonka luulimme olevan Eliel Saarisen käsialaa. Paikan löydettyämme parin paikallisen ihmisen ohjeiden mukaan, se osoittautuikin jonkun muun suunnittelemaksi, emmekä tienneet minkä paikan Saarinen oli suunnitellut, joten se jäi katsastamatta.

Buffalossa oli tänään Festival of Food -niminen juhla, mutta emme ehtineet jäädä seuraamaan sitä, sillä meidän ollessamme paikalla juhlaa vasta järjesteltiin. Pyörimme lopulta ympäriinsä katsellen paikkoja, koska olimme käyneet ostamassa elokuvateatterista liput Brüno-elokuvan kello kuuden näytökseen ja meidän piti saada aika kulumaan. Leffa oli omasta mielestäni kolmen ja puolen tähden pätkä, vaikka Sacha Baron Cohen veikin esityksensä turhan pitkälle joissain kohdissa. Mutta räväkkyyshän on hemmon yksi voimavara elokuviansa tehdessään. Naismyyjä lippukassalla oli kaupungin ainoita rentoja, mukavia ihmisiä. Olihan niitä jonkun verran, mutta aika vähän Torontoon verrattuna, jossa ihmiset hymyilevät ja ovat sosiaalisia. Kun kävin ostamassa popcornia, myyjätär kyseli, mistä päin olemme. Kerroin, että olemme Suomesta ja hän kyseli onko siellä hyvä asua. Vastasin, että tokihan siellä, mutta ei ole ihan niin lämmin kuin täällä päässä. Vielä huomautuksena: en syönytkään reissulla aiemmin suunnittelemiani Hot Wingsejä, koska syötyämme jo kerran tänään, ei olo ollut vastaanottava.

Paluumatka alkoi leffan jälkeen, klo 20.15. Tai niin ainakin piti. Etsimme oikeaa bussia terminaalissa kahta minuuttia vaille sovitun ajan, mutta emme löytäneet. Paniikki alkoi iskeä ja kysyimme yhdeltä kuskilta, edustaako hän Megabusia. Hän sanoi, ettei bussimme ole vielä tullut paikalle. Hän osoitti kuskimme istuvan penkillä lähellämme. Tässä vaiheessa helpotti. Kuski sanoi bussin olleen edellisenä iltana tunnin, puolitoista myöhässä. Ei sitten auttanut muu kuin jäädä odottelemaan.

Bussi saapui luullakseni kymmentä, viittä vaille yhdeksän ja pääsimme aloittamaan paluumatkan. Kanadaan siirtyminen siirtyi minulta mallikkaammin kuin toiseen suuntaan, mikä oli mahtavaa. Ei edes tarvinnut tullata vitamiineja. Jounille osui tiukempi tarkistaja, joka määräsi mm. taskujen tyhjennyksen. Pääsimme lopulta molemmat jatkamaan matkaa 32 Howard Streetille (hostelli). Tämä oli jälleen toiminnantäyteinen päivä, mutta ei Buffalo kyllä vetänyt Torontolle vertoja, vaikka kiintoisa ekskursio olikin. Huomenna odottaa Mississauga ja Canada's Wonderland sekä viimeinen sukellus yöelämään. :)

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.