IRC-Galleria

Onpas vauhdikas lauantai-illan alku. Miljoona Eliotin tyokaveria juttelemassa tyohommista. Helvetin tylsaa ja kuultu kymmenia kertoja aiemminkin. Toisaalta nautin siita etta saa olla hetken ihan omissa suomenkielisissa oloissaan. Se tuo uskomattoman yksityisyyden tunteen kun kukaan muu ei ymmarra mita ma laulan, mita musiikkia ma kuuntelen, mita ma kirjotan, ja edes mita ma ajattelen. Rentouttavaa aina valilla. No jospa tassa koittais vaikka siivota hiukan ja sitten paattaa etta jaanko tanne kattelemaan juopuneita vai lahdenko vaikka kaymaan leffassa.

Yleison pyynnosta koitan aloittaa kuulumisten paivittamisen tanne. :) nyt kaikki saavat osansa "jannittavasta" elamastani. tuntuu etta ma oon universunin ainoa ihminen kella onnistuu olemaan lontoossa tylsaa. nojoo, kaikki rahat menee valttamattomyyksiin ja saastobudjetille pitais alkaa viela kovemmalla kadella. eilen olin babysittaamassa niin kylmassa talossa etta meinas itku tulla. no, £20 siita etta katoin leffan ja nukuin (muksut oli nukkumassa ku saavuin) ei oo paha.
Mita tulee rakkauteen, se kukoistaa enemman kuin koskaan. :) alloromanttinen synttariyo hotellissa teki tehtavansa, eliot on karistanut pahiskuorensa ja ollu sellanen sweetheart etta melkein pelottaa mita tapahtuu kun se tajuaa etta sen kaytos on "pretty gay".
Kotia on toisaalta ikava. tai no ei kotia, mutta ihmisia. tyttojen iltoja, tisseista juttelemista, meikkaamista tuntien ajan ja tietty kiskaa. ja vaikka tuntuu hiukan luonteeni vastaiselta myontaa, toiselle puolelle maailmaa lahteminen ei ole ihan pala kakkua. sielta kun ei kotiin kaymaan tulla ihan joka toinen viikko. inhottava tilanne etta suomeen mua ei asumaan enaa saa, mutta kun koko historia, kaikki tuttu, perhe ja kaikki ihmiset jotka tuntee mut lapikotasin on siella, sinne tulee aina kaipaamaan jossain maarin. no, jos joskus rikastun (HAHAHAHAHAHAHAHAHAH), kustannan kaikki hengailemaan sinne missa ikina olenkin. :)
Noniin, nyt tunteitteni kohde saapui kotiin, ja pitaa tayttaa viisumihakemus.
pusuja kotisuomeen.

TEHTÄVÄNANTO:
Paljastan viisi omituista tapaani/piirrettäni.
Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä(paljastamaan viisi outoa tapaansa omaan päiväkirjaansa).
Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä.
Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä. :>

1) RAKASTAN vihkoja ja paperia. Voisin hipelöidä niitä loputtomiin. Omistankin melko kunnioitettavan kokoelman vihkoja. :)

2) Kesällä pyöräillessäni tervehdin pelloilla hengailevia lehmiä iloisesti, ja juttelen niille. Saan vastaukseksi vain oudoksuvia katseita.

3) Tykkään mönjistä. Sormivärit, hyytelö, maalit; tykkään kovasti sekoitella niitä ja jos mahdollista, laittaa käteni soppaan.

4) Kun uutistenlukijat toivottavat hyvää iltaa, vastaan kohteliaasti.

5) RAKASTAN formuloita. Katson jokaisen osakilpailun, ja jos en pysty, otan nauhalle. Mielestäni kilpailut ovat kiinnostavia alusta loppuun, enkä käsitä miten jotkut pitävät niitä tylsinä.

---

stefanus

ompu

Nannu21

Hepha

^KEIMO^

Loistavaa Perttu! Sitä en vaan ymmärrä miten Tiina on voinu päihittää Antin. Anyway voin hyvillä mielin lähteä laivalle huomenna. :) hitto ku on tärkeetä sanottavaa.

Tänään opin että auditoriosta voi paeta huomaamattomasti kesken luennon ryömimällä penkkien alta. Illalla tieni vie linnan juhliin, eli pikkujouluihin Olavinlinnaan. :) Pukeudun minihameeseen. Jeah.

Kaverit piilotti lihapullan mun salaattiin kun olin puhumassa puhelimessa. Todella hauskaa. Kaks juttua mistä suutun: jos mun neulomuksiin puututaan, tai jos mulle koitetaan syöttää lihaa. Kumpikin on mulle vakava asia. Haistakaa paska. Niijoo, sitruunan viipale löytyi takin taskusta. Akateeminen maailma kouluttaa.

Nyt se kakkan sataminen on Luojan kiitos ohi. Juhlistin valoisamman ajan alkamista polkemalla stepperillä puol tuntia ja syömällä tavallista enemmän rusinoita kaurapuuron kanssa. Orientoivan harjoittelun reflektoiva essee tuli vihdoinkin valmiiksi. Tämä päivä on tavallista enemmän toivoa täynnä. :) Kyllä se varmaan tästä vielä suruksi muuttuu ku alan miettiä mitä kaikkea pitää tehdä ja ettei oo rahaa. Tiskejäkin on taas liikaa...