IRC-Galleria

Nymphomaniac

Nymphomaniac

Kaikki hyvä elämässä on joko laitonta, moraalitonta tai lihottaa.

Hän vain tanssi kanssa enkeleidenTiistai 04.12.2007 21:23

Myöhemmin tuntui että aurinko oli laskenut sinä päivänä aikaisemmin kuin yleensä. Pimeys tuntui aluksi tukahduttavalta, kunnes kuu nousi ja paksut pilvet väistyivät sen edestä. Kuunvalo heijastui puhtaanvalkoisesta hangesta, eikä enää ollut niin pimeää.
Oli kylmä, pakkasta oli lähemmäs kahtakymmentäviittä astetta.
Valkeassa hangessa, erään aukion reunassa näkyivät kahdet jalanjäljet, isommat ja pienemmät. Kahdet rinnakkain… Isompien jälkien omistaja oli jatkanut matkaansa… Pienempien jälkien omistajan lysähdettyä polvilleen ja jäätyä kylmyyteen. Toinen ei tullut takaisin. Pienten jälkien omistaja oli kuitenkin noussut, kävelyt hitaasti ja raskain askelin aukion keskelle.
Jälkien omistajaa ei aluksi edes huomannut, vaikka hän istui täysin näkyvällä paikalla, mustissa vaatteissa, synkkänä pisteenä keskellä valkeutta… Hiljaa, epätoivoisen näköisenä, jäätyneet kyyneleet poskillaan, mustat hiukset silmillä ja hengityksen höyryn jäädyttyä kasvoja ympäröiviin hiuksiin, istui tyttö polviensa päällä lumihangessa. Hän oli kietonut kätensä ympärilleen, kuin halaten itseään, pitääkseen itsensä lämpimänä.
Tytön kädet olivat valkoiset ja hänen huulensa olivat muuttuneet kylmästä sinisiksi. Hän tärisi hiljaa paikallaan, uusien kyynelten virratessa kasvoille ja jäätyessä poskille. Pitkään oli tyttö jo paikoillaan istunut, hänen kehonsa oli jo lähes kokonaan turtunut kylmyyteen.
Pieni kirkas valo tuli lähemmäs häntä aukion toiselta laidalta. Niitä tuli koko ajan lisää. Tyttö nosti hitaasti katseensa valojen suuntaan ja hymyili hiljaista hymyä, ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen.
Häntä kohti tuli enkeli. Enkeli kauniissa valkoisessa mekossa. Tämän iho hohti hiljalleen valkeaa valoa, samoin siivet. Enkeli jäi seisomaan tytön eteen, ja aukion jokaiselta laidalta niitä tuli lisää. Tyttö nousi hitaasti seisomaan ja halasi ensimmäisenä hänen luokseen tullutta enkeliä, vuodattaen samalla muutaman kyyneleen tämän mekon hihalle.
Enkeli hymyili ja ojensi tytölle kätensä. Kaunis hiljainen musiikki alkoi kaikua aukiolla. Tyttö katsoi enkeliä hetken, hiljaa, tarttui sitten tämän käsiin. Enkeli otti muutaman hitaan tanssiaskeleen, kuin kysyen, että tahtoiko tyttö tanssia. Vastaamatta tyttö meni perässä, tanssien mukana. Enkeli hymyili kaunista hymyä. Osa muista enkeleistä tuli heidän luokseen, tanssien myös. Tyttö tanssi heidän kanssaan, hidasta, surullista tanssia, joka kuitenkin oli niin kaunis, että sen näkeminen olisi saanut kyyneleet kenen tahansa silmiin.
Tanssin jatkuessa, tytön mustat vaatteet alkoivat muuttua… Niistä tuli valkoiset, eikä hänellä enää ollut kylmä. Kauniit valkeat siivet ilmestyivät hänen selkäänsä. Osa enkeleistä hyppäsi äänettömästi ilmaan, jatkaen tanssiaan siellä. Yksi niistä ojensi tytölle taas kätensä ja veti hänet mukaan. Hiljalleen enkelit kohosivat ylemmäs, tyttö mukanaan. Mitä ylemmäs tämä tanssiva joukkio kohosi, sitä paremmalta tytöstä tuntui. Hän ei ollut enää surullinen. Yhdessä enkeleiden kanssa hän saapui suurelle kultaiselle portille. Enkelit menivät sisään portista sisään. Tytön empiessä, yksi enkeleistä tuli takaisin hänen luokseen ja halasi häntä, tarttui kädestä ja veti hiljaa mukanaan portista sisään.

Kylmänä pakkasaamuna aikainen koiran ulkoiluttaja kulki aukion ohi. Vapaana oleva koira juoksi jalanjälkien täyttämälle aukiolle nuuhkimaan sen keskellä makaavaa, mustiin pukeutunutta tyttöä, jonka kasvoille suloinen hymy oli jäätynyt.


Tämmöisiä ajatuksia tällä kertaa... :)

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.