IRC-Galleria

Olaf

Olaf

Catch of fish is wish of cat´s.

Onnea etsimässäTorstai 11.05.2006 00:06

Lapsena siskoni Mantan kanssa keräsimme tai no etsimme valkoisia kiviä, koska uskoimme niiden tuottavan onnea. Löysimme niitä aina silloin tällöin. Aika harvoin, koska ne olivat suht "harvinaisia." Asuimme Kuivasjärvellä ja pelasimme naapureidemme kanssa jalkapalloa pitäen näitä kiviä taskuissa, jotta ne toisivat onnea. Ja me voitimmekin, koska olimme urheilullisesti lahjakkaampia, mutta pidimme voittoamme kiviemme syynä. Ne oli onnenkiviä. Piste.
Kului aikaa ja vanhempamme päättivät muuttaa. He käskivät Mantaa ja minua jättämään kivet Kuivasjärvelle. Ja niin ne sitten jäivät sinne. Niiden perään tuli itkettyä, aina viime maanantahin asti.

Maanantai:
Olimme Niinan kanssa kaljalla, kerroin suunnitelmastani, jonka aikoin toteuttaa kesällä: Lähteä Kuivasjärvelle etsimään onnenkiviä. Niina innostui ideasta, joten lähdimmekin heti.
Klo: 21:30 ja olimme pakanneet viltin, leipää ja naposteltavaa ja pari kaljaa mukaan. Ja tietenkin kamera tuli otettua myös mukaan. Seikkailimme läpi Tuiran Välivainiolle, minne pysähdyimme syömään ja valokuvaamaan vesitornia. Sitten menimme lähimmälle Nesteelle. Kello oli jo 23:00, vaikka matka oli vasta alussa. Harkitsimme kotiin lähtemistä, mutta paskat, matka jatkui autotien reunaa pitkin. Pysähdymme välillä matkan varrella olevien bussipysäkkien viereen polttamaan tupakkia, juomaan kaljaa ja tietenkin syömään popkornia.
Kului aikaa ja olimme sitten Kaionharjussa. Menimme syvemmälle Kaijonharjuun ja löysimme yliopiston, jossa olin ollut kerran töissä: esittelemässä HK:n tuotteita. (Isäni on HK:lla töissä).
Pian eteemme tuli kirkko, jossa kävin viimeksi kun 1 luokka loppui. Huih, kun siitä on aikaa. Sitten löysimme Kaijonharjun keskustan, jossa on patsasoranki. Kuvasimme senkin.
Hmmm.. Kello oli tuossa vaiheessa varmasti jo yli 24:00
Tiistai:
Valokuvasimme paljon muutakin. Ehkä tulee esille irc-galleriaan, ehkä ei.
Vaelsimme Kuivasjärvelle. Löysimme asunnon, jossa lapsuuteni vietin. Nostalgiaa.
Niinaa palelsi ja väsytti. Minua ei. Mutta pidin hänet lämpimänä ja poltin tupakkia kun hän lepäsi. Sitten menimme metsään, jossa oli kiviä. Kului aikaa ja kappas kappas, löysimme kokonaiset kolme valkoista, onnea tuottavaa kiveä. Yksi minulle, yksi Niinalle. Yhden antaisin myöhemmin Mantalle.
Klo: 02:15
Sitten menimme etsimään kumpua, jossa lapsena aina laskin pulkkamäkeä. Se löytyi. Niina otti valokuvan siitä, kun seisoin kummun vierssä. (Oletuskuvani). Sitten menimme puistoon nukkumaan/palelemaan. Söimme loput eväät. Ja tylsä osuus: kävelimme takaisin.
Kun saavuimme kotiin, kello oli 05:45. Hip hip huraa!

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.