IRC-Galleria

Oronen

Oronen

on kalsarisankari

NoniinKeskiviikko 03.11.2010 14:58

Elikkäs: noniin!

Sieltä alkaa tulla taas uusi kiva vuodenaika, nimeltään talvi. Talvella tulee toivotta vasti taas lunta, niin kuin oli viiem talvenakin. Nyt tosin eletään siirtymävaihetta, eli syksyä. Siirtyminen on kuitenkin yleensä aika hanurista.

Siirtymisen hanurista olemista kuvastaa ehkä parhaiten se, kun on matkalla johonkin hornan kuuseen 599 kilometrin päähän autolla ja joutuu käkimään paikoillaan siinä ahtaassa kopissa, jossa hyvällä tuurilla vieruskaveri on syönyt valkosipulia ja piereskelee. Tämä korostuu erinomaisesti bussissa istuttaessa.

Vaikka yleensä mielletään, että matka on perseestä, ja odotetaan perille pääsyä, voidaan tässäkin tapauksessa olla eri mieltä. Esimerkiksi, kun suomalainen perusalkoholisti (eli kuka tahansa meistä) lähtee laivamatkalle tutustumaan Ruotsiin, ei kukaan oikeasti ole kiinnostunut Tukholman kauniista maisemista tai museoista, joissa kuitenkuin joutuu menemään juosten läpi, varsinkin, kun on niin kauhea kankkunen matkalta. Risteilyt Tukholmaan osoittavatkin mielestäni Suomen olevan uskonnollisesti lähempänä Taolaisuutta, kuin yleensä luullaan. Risteilyllä itse matka on päämäärää tärkeämpi.

- itämaisen filosofian säestämänä Itämeren aalloilla keikkuva Oronen

[Ei aihetta]Torstai 15.07.2010 17:05

Noniin, rakkaat palluraiseni. Taas on aika kirjoittaa yksi pätkä paskaa tämän maailman historiaan säilyväksi toivottavasti mahdollisimman lyhyen aikaa. Oikeastaan kaikille saattaisi olla paras, jos Irc-Gallerian (huom. ei IRC!) ylläpito poistaisi minulta kokonaan mahdollisuuden luoda tähän sivustoon mitään sisältöä. Siitä on kuitenkin enemmän haittaa kuin hyötyä.

Kuten olette saattaneen huomata, te kaikki olemattomat nolla lukijaani, tuotantoni ilmestyminen on harventunut melko radikaalisti. Harvemmasta ilmestymisvälistä ei kuitenkaan ole syytä vittuuntua, koska vastaavasti sisältö on entistä paskempaa. En siis ihmettele, jos minulta esimerkiksi tämän kirjoituksen jälkeen katoaa tuo bloginkirjoitusnappi kokonaan.

Tänään ajattelin kirjoittaa yleismaailmallisesta yleispuheenaiheesta: säästä. Tai oikeammin siitä, kuinka perseestä ihmisten suhtautuminen sitä kohtaan on.

Muistellaanpa viime talvea, kun oli 30 astetta pakkasta ja kusi jäätyi jo ennen kuin se ehti edes kellastaa lumet. Silloin oli helvetin kylmä. Ihmiset valittivat, että kun nyt olisi edes vähän lämmin. Sitten tuli kevät, kuten se yllättäen joka vuosi sieltä tulee, vaikkeivat sitä ihmiset pakkasesta valittaessaan muistaan. Paskalehdet uutisoivat, että lunta on niin paljon, ettei se ole vielä juhannuksenakaan sulanut. Paskapuhetta, maa oli vihreää jo toukokuun lopulla ilman lumihippuakaan.

Sitten seuraava kammotus oli iso paha tulivuori Islannissa, joka päästeli hirvittäviä pilviä taivaalle. Sen takia meiltä jäi saamatta joku Jenkkilän kuningas tänne vierailulle ja povattiin, että tulee kylmä kesä. Ihmiset olivat kauhuissaan: Eikö tänä kesänä olekaan yhtään hellettä?

Nyt sitten kun on vähän lämpimämpää, kuin yleensä ja luonto ikään kuin yrittäisi hyvittää kaiken kylmällä perseilyn, mitä tekevät ihmiset. Valittavat. Haistakaa paska ihmiset, kun ei mikään kelpaa.

- Säästä puhuvista ihmisistä puhuva Oronen

PS. Ei lämmin luita riko...

ItsemurhaaTorstai 15.04.2010 22:46

Suomessahan itsemurhan tekeminen on melkeinpä suosittua. Moni tuntee, tai siis on tuntenut, ihmisen, joka on heittänyt lusikan nurkkaan ihan omin käsin. Ne, jotka eivät tunne ketään itsemurhaajaa, tuntevat kuitenkin jonkun ihmisen, jonka haluaisivat nitistävän itsensä. Tätä maanlaajuista ilmiötä olisi tässä kirjoituksessa tarkoitus hiukan ruotia.

Tutkimukset osoittavat, että suomalaiset miehet tekevät itsemurhan mieluiten hirttäytymällä tai ampumalla itsensä, kun taas naiset tekevät paljon siistimmin saman: ottavat jotain nappeja niin paljon, että henki menee (naisille vinkiksi voin kertoa, etteivät esimerkiksi Burana tai allergialääkkeet tapa, eivät ainakaan alle sadan napin annoksina). Joidenkin tiedetään yrittäneen päästää itsensä päiviltä myös frisbeellä.

Miesten taipumus tehdä sotkuinen ja näyttävä lähtö liittyy varmasti suomalaisen miehen täyttävään raakaan uhoon. Naapurille ja kavereille pitää näyttää, että täälläpäs kuollaan näin helvetin hienosti ja verisesti, kun teillä päin vaan nukutaan pois jossain steriilissä vanhainkodissa. Miehet ovat myös tätä joukkoa, jotka yrittävät päästä itsestään eroon heiteltävällä muovinkappaleellakin.

Naiset taas vetävät yleensä nappeja, koska ovat pehmoja, ja haluavat itsestään kauniin ruumiin.

- fribeetä kännissä heittelevä Oronen

PS. Frisbee ei ole kovin hyvä ranteiden sahaamiseen, kun on ainakion vakiona aika tylsä.

Aseita sun muitaPerjantai 22.01.2010 17:33

Tulee aivan helvetin ajankohtaisesti tämäkin kirjoitus taas liittyen hiukan etäisesti tuohon Espoon snobilähiöiden kupeessa pesivän Leppävaaran slummin ampumisiin, eli siis suomeksi "Sellon ampumavälikohtaukseen".

Myöskin aiheeni on taas kerran niinkin omaperäinen, kuin tämä kohuttu aselakien tiukentaminen. Keskustelu tästä heräsi jo, kun Jokelassa koulussa innostuttiin räiskimään kaveria. Suomessahan kuolee lehtitietojen mukaan suunnilleen 200 ihmistä vuodessa aseiden ammuksiin. Näistä suurin osa on itsemurhia. Mutta onko kukaan koskaan miettinyt, kuinka monta Suomen kansalaista kuolee vuodessa keittiöveitseen? Eikö se kannattaisi myös asettaa luvanvaraiseksi?

Yleensä aselakien tiukentamista puoltavat perustelevat kantaansa sillä, ettei aseita tarvita nyky-yhteiskunnassa mihinkään rauhan aikana. Minä taas perustelen keittiöveisten luvanvaraistamisvaatimustani aivan samalla argumentilla: ei niitä tarvita mihinkään. Kaikki ruokatarpeet ovat saatavilla kaupoista valmiiksi viipaloituna ja silputtuna. Oikeastaan vaaralliset tulipaloja aiheuttavat hellat ja uunitkin voisi kieltää, paitsi poikkeustapauksissa, koska kauppojen hyllyillä on varsin tyydyttävät valikoimat mikrossa lämmitettävää valmista einesruokaa. Ei kenenkään ole tänä päivänä pakko laittaa ruokaa kotonaan.

Samaan hengenvetoon vaadin, että kunnilla tulee olla velvollisuus pehmustaa kaikki terävät verkkoaidat, julkisten ruusupuskien piikit, asfaltilla olevat pikkukivet ja kaikki muukin, mikä voi satuttaa kansalaisia. Näin kaikki ovat turvassa, eikä kenellekään käy mitään... Paitsi kunnes joku psykopaatti keksii teroittaa lusikan!

- pehmeää pyöreää huonetta kaipaava Oronen

Orosen joulukalenteri 2009 - Luukku 24Keskiviikko 23.12.2009 18:48

Noniin, toivottavasti tätä ei olla lukemassa päivää etukäteen, vaikka tämä tänne jo ilmestyykin. Syynä etuajassa ilmestymiseen on vain se, etten viitsi tuhlata kallista jouluaattoani teidän pikku pullaposkien satujenhimon tyydyttämiseen. Mutta, tästä se viimeinen luukku nyt lähtee. Joko jännittää, kuinka käy?

Jouluaattoaamu. Joulupukki herää tupansa keittiön lattialta mattoon kääriytyneenä. Päällään hänellä on punainen jouluunivormunsa, jonka alla ei tosin ole mitään. Nuttu on auki ja sen alta näkyy hieman edellisen päivän kohtuuttoman alkoholinkäytön pöhöttämä kuudella tiukalla lihasklimpillä topattu vatsa. Pukki kömpii pystyyn ja havaitsee housujensa haisevan joko paskalta tai kuselta. Ehkä molemmilta. Nyt on tullut riipaistua kovin känni tonttumuistiin. Pirtin pöytä on täynnä tyhjiä Kossupulloja ja paistamatonta joulukinkkuakin on näemmä tullut järsittyä viime yönä, vaikka sitä piti uunissa vahtia. Nyt Pukkia vituttaa, päähän sattuu helvetisti ja suussakin maistuu paskalta, tarkemmin kissanpaskalta.

Pukki suuntaa ruokakomerolle pirtin nurkassa ja nappaa sieltä taskuunsa korkkaamattoman Koskisen korvalääkkeen, käy vaihtamassa puhtaat housut ja huojuu kahvikuppi kädessä ulos. Vittu, että pitääkin miehellä olla krapula jouluaattona, ainoana päivänä kun pitäisi tehdä töitä. Onneksi tontut ovat lastanneet ja valjastaneet reen valmiiksi, joten ei tarvitse kuin hypätä puikkoihin ja lähteä hommiin.

Huolestuneet tontut katsovat, kun edellisen illan riennoista edelleen umpijurrinen Joulupukki könyää reen kuskinpenkille ja hamuilee ohjaksia käteensä. Aluksi porotkaan eivät suostu lähtemään humalaisen isäntänsä ohjastamina lentoon, mutta kun pukki ampuu varoitukseksi yhden vanhemman, jo reen eteen kelpaamattoman poron, päättävät reen eteen valjastetut lähteä lentoon ja toivoa parasta.

Pukin lento onkin hoippuvaa, ja todennäköisesti ei onnistuisi ollenkaan ilman kokeneita poroja, jotka ovat kymmeniä vuosia lentäneet muodostelmassa ympäri maailman.

Heti, kun reki on lentänyt pois näköetäisyydeltä Korvatunturista, vääntää Joulupukki puolitoista kierrosta vasemmalle, sitten pullo huulille ja kurkkutorvi alle.Pukilla alkaa mennä taas lujaa, ja täytyisi päästä rähisemään jonkun kanssa. Kun muita ei löydy, alkaa Pukki vittuilla poroilleen. Porot eivät kuitenkaan ylpeydessään siedä vittuilua edes itseltään Joulupukilta, vaan heittävät ilmassa silmukan, jonka vuoksi Joulupukki putoaa perskännissä Kosanteripullo kourassa reestään keskelle metsää.

Pukki mätkähtää maahan selälleen, mutta kuten kunnon alkoholistilla, viinaa ei mene tippaa enempää maahan koko putoamisen aikana. Koska Joulupukki on jumalten sukua, ei hänelle käy kuinkaan pudotuksessa. Myös poroille kävi pieni kämmi siinä, kun pudottivat Pukin, nimittäin porot eivät lennä, jos Joulupukki ei niin halua. Niinpä porot tekivät hätälaskun muutaman sadan metrin päähän Pukin putoamispaikasta, mutta niillä ei ollut suojanaan jumaluutta, joten niistä tuli jauhelihaa. Joulupukki meni pudonneen rekensä luo, maalasti kasvonsa poronverellä ja päätti lähteä kostamaan kristittyjen Jumalalle kaiken sen vääryyden, minkä tämä on tehnyt Jeesuksen siittämisestä lähtien.

Pukki nappaa rekensä kainaloon ja loikkaa yhdessä hujauksessa Taivaaseen, missä Jumala asuu. Taivaan porteilla Joulupukki ensimmäiseksi kuristaa Pietarin ja menee tämän avaimilla sisään. Taivaassa on väkeä kuin pipoa, ja kaikki laulavat virsiä, seurustelevat ja pitävät hauskaa. Kaikki ovat selvin päin, mikä puistattaa Joulupukkia. Hän kaappaa otteeseensa ensimmäisen armahdetun sielun, joka vastaan tulee, ja kaataa tämän kurkkuun väkisin aimo kulauksen Kossua. Tämän seurauksena armahdetusta tuleekin langennut, ja Saatana saapuu Taivaan portille hakemaan tätä sielua. Portin ollessa auki, tulee Saatana kuitenkin Taivaaseen sisälle toisin kuin koskaan ennen. Joulupukki tietää Saatanan olevan katkera Jumalalle siitä, että Saatanasta oli tehty pahis tähän palettiin, joten Joulupukin ei ollut vaikea suostutella Saatanaa avukseen Jumalan kukistamisessa.

Niinpä nuo kaksi, Helvetin kuningas Lucifer ja Korvatunturin ja Suomen hengellinen valtias Joulupukki, jälkimmäinen vahvassa nousuhumalassa, taivaltavat pitkin Taivasta etsien Jumalaa. Lopulta Jumalan hallintosalin oven löydettyään he koputtavat oveen. Ovi avautuu ja sisällä on Jumala. Tämä on jo valmiiksi tappionsa myöntäneenä ja maansa myyneenä. Hän on näet lähettänyt kaikki enkelinsä julistamaan joulun ilosanomaa ympäri maailman, koska jouluna hänen ainoa vihollisensa, Joulupukin piti olla myös työn touhussa. Nyt Joulupukki on kuitenkin Taivaassa Saatana kumppaninaan, joten Jumalla ei ole mitään mahdollisuutta. Yhdessä Saatanan kanssa Joulupukki pilkkoo Jumalan elävältä ja Jumalan palaset syötetään suomalaisille jumalille, jotta heistä tulee uudelleen mahtavia ja he voivat ottaa Suomen uudelleen haltuunsa.

Lapset jäävät jurrisen Joulupukin kostoretken vuoksi ilman lahjoja, ja he itkevät ympäri maailman, vaikka saavatkin vanhempiensa ostamat tavarat. Vanhemmat eivät vain ymmärrä, ettei joululahjojen rakkaus piile tavaroissa, vaan se on paljon enemmän.

- helvetin hyvää joulua toivottaa Oronen

PS.

Orosen joulukalenteri 2009 - Luukku 23Keskiviikko 23.12.2009 18:13

Hulinaa, vilinää, kulkusten kilinää,
Yletöntä hoppua, aika meinaa loppua.
Vilahtaa nurkassa tontun tossu ja Pukilla partaan Kossu.
Älä aja kännissä rekeä, siinä voi itsensä särkeä.
Äkkiä on pukki pöhnässä, tuvassa kinkku sinappisessa töhnässä.

Joku vielä puuhaa pajassa, ehtiiköhän ajoissa.
Odotus lasten palkitaan, kun käy Pukki matkaan.
Upeat lahjat Villelle ja Liisalle, mutta miksi haisee Joulupukki viinalle?
Lastattu on kohta reki, levolle pääsee Korvatunturin väki.
Uskaltaako Pukki ajaa, vaikka on pullo jo melkoisesti vajaa?
Aattona jonkun on mentävä, ja pukin rekeä lennettävä!

- runoilun Arnold Schwarzenegger, Oronen

PS. Jos joku ei tajunnut, niin rivien ekat kirjaimet kannattaa lukea.

PPS. Fuck you!
- Arnold Schwarzenegger

Orosen joulukalenteri 2009 - Luukku 22Keskiviikko 23.12.2009 18:03

Raksu oli tonttujen yhteinen lemmikki Korvatunturilla. Sillä oli aina ollut hyvä joulu, jonka aikana siltä ei ollut puuttunut mitään. Raksu oli kuitenkin yksinäinen, koska oli koko Korvatunturin ainoa koira, eikä porojen kanssa voinut keskustella järkevästi, ne kun olivat niin ylpeitä kun pääsevät vetämään rekeä.

Raksu päätti karata. Se käveli ovessa olevasta luukustaan ulos, aivan tavallisesti, kuten aina muulloinkin mennessään ulos jaloittelemaan ja paskomaan pitkin nurkkia. Tällä kertaa Raksu ei kuitenkaan mennyt pukin huussin nurkalle kuselle, vaan alkoi ulos päästyään juosta kohti metsän reunaa. Metsästä se oli haistanut useita kertoja toisten koirien hajua ja oli kuullut niiden ulvovan. Sitä oli kuitenkin aina kielletty menemästä metsään. Nyt saivat kiellot unohtua.

Metsässä olikin yllättävän pimeää, mutta onneksi koiralla on hyvä hajuaisti. Raksu alkoi haistella maata ja ilmaa löytääkseen koirat, jotka metsässä kulkivat. Pian se saikin vainun ja lähti kohti hajua. Hajusta päätellen koiria oli ainakin kymmenen.

Raksu oli niin haltioissaan seuraamansa jäljen tuomista mahdollisuuksista, ettei huomannut kahta kiiltävää silmää ja riviä teräviä hampaita pusikossa vasemmalla puolellaan. Kohta hampaita ja silmiä oli metsikössä Raksun ympärilla niin paljon, ettei tämä voinut olla huomaamatta niitä. Se pysähtyi. Metsästä lähti yksi suuri hahmo lähestymään Raksua. Se haisi koiralta, mutta oli paljon suurempi, eikä sitä oltu harjattu pitkään aikaan. Koira tuli aivan Raksun eteen, ja tämä katsoi parhaaksi nöyrtyä ylivoiman ja uusien ystäviensä edessä.

Sudet alkoivat ulvoa yhteen ääneen, mistä Raksu ymmärsi, ettei häntä tapettaisikaan. Ehkä. Ainakaan saman tien. Raksua lähdettiin viemään susien luolalle, mihin ei ollut kovinkaan pitkä matka, missä lauman johtaja tutki tarkkaan Raksua, minkä jälkeen nuolaisi tämän kuonoa hyväksymisen merkiksi. Raksu päätti olla koskaan menemättä takaisin Korvatunturin tonttukylään.

Koska Raksukin oli kastettu tontuksi, oli hänelläkin valta ehdottaa Joulupukille lahjoja. Susilaumalleen hän päättikin lahjaksi ihmisiä, jotka tulisivat pesemään ja harjaamaan koko lauman turkit.

- pesua ja harjaa kaipaava Oronen

Orosen joulukalenteri 2009 - Luukku 21Keskiviikko 23.12.2009 17:49

Järvet alkoivat jäätyä Suomen maassa, ja joululomiaan viettävät ihmisetkin sen huomasivat. Ja minkä ihmiset huomaavat, ja menevät tekemään, sen tekemisen taas tontut huomaavat, ja menevät tekemään perässä. Siis jos heitä huvittaa. Tätä tonttua huvitti.

Heikki-tonttu veti luistimet jalkaan, ja pujahti järven jäälle muiden ihmisten sekaan. Siellä oli aivan tavallisia perheitä, lapsia yksinään, pariskuntia, yksinäisiä ihmisiä, kaikkia. Jopa yksi alkoholisti hoippui rantaa kohti märkänä. Olikohan ollut pilkkimässä. Heikki kuitenkin näki juopon horjuvan järven rannalla olevaan kantiiniin pilkkimään, joten tällä tuskin olisi mitään hätää hetkeen aikaan.

Heikki pujahti hokkarit jalassa erään melko pieneltä näyttävän tytön luo, joka näytti jopa liian nuorelta tullakseen yksin järvelle luistelemaan. Heikki tuli tytön viereen ja kysyi:
- Mitäs tyttö haluaisi joululahjaksi?
"Karkkia, paljon karkkia" kuului vastaus.
- Minkälaista karkkia haluaisit, sedällä on kaikenlaista, enkä voi tietää, mitä haluat, jos et kerro?
Tässä kohtaa olivat tytön vanhemmat tulleet paikalle ja olivat kuuloetäisyydellä. Ensin Heikki kuuli takaansa raivostuneen naisen kiljaisun, minkä jälkeen niskassa tuntui melko miehekäs nyrkinisku. Sitten meni taju.

Kun Heikki heräsi, hän oli alasti järven jäällä, eikä ketään ollut enää luistelemassa. Hän kömpi ylös viluissaan ja kiitti onneaan, etteivät tontut voineet paleltua saati kuolla kylmään. Heikki lähti hytisten kävelemään kohti rannan kantiinia, missä toivoi pääsevänsä lämpimään. Kahvio oli jo kuitenkin suljettu, minkä vuoksi Heikki lähti etsimään takaovea, jos joku sattuisi vielä olemaan paikalla. Takaovi löytyikin, ja se oli murrettu. Uteliaana Heikki meni ovesta sisälle ja laittoi valot päälle takahuoneeseen. Siellä oli kioskin myyjä, nuori nainen, joka todennäköisesti rahoitti opiskeluaan tekemällä joululomalla töitä kahvilassa. Tämän lisäksi sisällä oli Heikin päivällä näkemä juoppo. Nyt mies oli tosin melko selvin päin, ja hänellä oli kädessään sorkkarauta. Mies uhkasi lyödä myyjää, jos tämä ei antaisi kassaa. Tyttö selitti hädissään, että kassa oli viety pankkiin jo aikaisemmin, mutta juoppo ei uskonut.

Viluinen tonttu Heikki oli kuitenkin tilanteen tasalla, ja potkaisi viinan ja kusen katkuiselta ukolta polven sijoiltaan, minkä jälkeen juoppo lensikin kaaressa hankeen. Sorkkarautaa Heikki ei miehelle antanut takaisin.

Loppuillan ja yön aikana Heikin ei tarvinnutkaan enää palella, siitä piti talon hyvä palvelu huolen.

- Kännissäkin kahvia juonut Oronen

PS. Taas tämä meni panojutuiksi

Orosen joulukalenteri 2009 - Luukku 20Tiistai 22.12.2009 15:57

Viimeinen adventtisunnuntai, ja uskovainen harras kansa suunnisti kohti kirkkoa. Kansa luuli juhlivansa Jeesuksen syntymää, ja sekös tonttuja sapetti. Joukko tonttuja päätti sabotoida adventtijumalanpalveluksen kirjoittamalla kansan rakastaman virren, Nyt sytytämme kynttilän, viimeisen säkeistön. Uusi versio menee näin:

Jeesuksen kaapu kärähtää,
sen munat vilahtaa.
On Jessen penis mitätön,
ei kelpaa naisille.

- ehkä kirkonkiroukseen tästä jouluksi joutuva Oronen

PS. Voitte vaikka tuota sitten joulupöydässä hoilata, jos teillä on perheessä sellainen perinne.

PPS. Ihan itse sitten keksin sanat ja luovutan tekijänoikeudet Joulupukille

Orosen joulukalenteri 2009 - Luukku 19Tiistai 22.12.2009 15:43

Perjantai-päivä, ja viimeisetkinihmiset aloittelevat joululomiaan. Autoja menee kaikilla hiukankin isommilla teillä joka suuntaan. Tontuilla on tällaisten päivien varalle oma liikennepartio, jonka erityistehtävä on jakaa joulurauhaa jokaisen tielläliikkujan sydämeen, jotta liikenne sujuisi ja jokainen pääsisi perille turvallisesti viettämään joulua.

Nyt oli juuri sellainen päivä, että ihmiset valtavina virtoina alkoivat liikkua sukulaisten luo, ja tontuilla oli täysi työ pitää homma hanskassa. Jokaisella liikennepartion tontulla on käytössään oma udehko Volvo tai BMW, jolla he pystyvät saavuttamaan pahimmatkin joulurauhan rikkojat.

Eetu oli tonttu, joka oli ensimmäistä talveaan liikennepartiossa. Hänet oli kuitenkin resurssipulan vuoksi laitettu saman tien vajaalla koulutuksella yksin Volvon rattiin ja annettu ohjeeksi vain, että jakaa ihmisille joulumieltä, jotta nämä eivät hölmöilisi liikenteessä.

Eetu teki työtä käskettyä, ja meni suurille valtateille päivystämään. Pian hän huomasikin aivan selvästi joulumieltä kaipaavan kuljettajan, joka kärkkyi jatkuvasti ohituspaikkoja ja ohitteli ja kaahasi Eetun mielestä kaistapäänä. Niinpä Eetu ajoi aivan tämä Mercedes-Benz- merkkisen auton perään ja vilkutti ensimmäiseksi pitkiä valojaan kuljettajalle. Kun kuljettaja katsoi tuohtuneena taustapeiliin, heilutteli Eetu ikkunasta tonttulakkiaan muistutukseksi joulurauhasta. Viesti ei kuitenkaan mennyt perille, vaan Mersu lähti uuteen uhkarohkeaan ohitukseen.

Eetu ei kuitenkaan suostunut nielemään tappiota ensimmäisen tapauksensa kohdalta, vaan antoi Volvonsa viedä myös itsensä edellä ajavan ohi. Seuraavaksi Eetu päätti ottaa kovat keinot käyttöön, jotka toimisivat varmasti. Hän ohitti samalla kaistanvaihdolla myös kyrpä otsassa kruisailevan mesemiehen, ja jäi tämän eteen. Eetu ajatteli, että joulun väri, punainen, toisi joulumieltä tuon tuittuuntuneen kansalaisen ajatuksiin. Niinpä Eetu alkoi vuorotellen jarruttaa ja kiihdyttää Mersun edellä, jotta tämän kuljettaja näkisi iloisen punaiset jarruvalot aina tuon tuostakin tuikkimassa, kuin iloinen valosarja Jakomäkeläisellä parvekkeella.

Tätä tekniikkaa Eetu ei kuitenkaan ehtinyt soveltaa kovin pitkään, kun Mercedes lähti ohittamaan häntä aivan liian pienessä välissä. Eetu ei kuitenkaan halunnut päästää Mersua menemään, vaan painoi itsekin kaasua. Oli aivan selvää, ettei Mese kiihtyisi riittävän nopeasti, jotta ohitus onnistuisi. Vastaan tuli Scanian rekka täydessä tukkilastissa ja Mersu oli yhä vastaantulijoiden kaistalla. Kuljettaja mulkoili herkeämättä Eetuun katsomatta ollenkaan eteen. Eetu näytti kuljettajalle vuorotellen tonttulakkiaan ja osoitti vihaisesti sormella eleen, jota ei voinut tulkita muuten, kuin käskyksi mennä takaisin perään. Viittomakielinen käskytys ei kuitenkaan toiminut, ja kohta oli ilma täynnä saksalaista peltiä ja muovia, ja johonkin metsänlaitaan laskeutui myös konepellistä irronnut johtotähti.

- toyotamiehenä leppoisasti ajeleva Oronen