on taas jotenkin tosi omituinen olo
en tiedä mistä se johtuu, mutta jostain taas
joskus tosissaan tuntuu olevansa vaan kaiken ulkopuolella, eikä kukaan huomaa
mutta sitten olenkin taas keskellä ja kaikki nauraa ja on kivaa
joskus taas on hetkiä milloin voisi tehdä mitän vain saadaksee edellisen takaisin
joskus taas sellaisia, milloin tekisi mieli huutaa ja karjua kaikki paha pois
ehkä sitä huonoa on vain liikaa ja sitä ei saa pois millään
kaikki mitä teet tuntuu turhalta ja pahalta
miksi kaikki on sellaista?
miksi tehdä jotain, jos joutuu tekemään sen uudelleen?
mitä järkeä tehdä jotain saavuttaakseen jotain, kun se saavutuksen makea suola kestää vain hetken ja tuntuukin vain hetken hyvältä
alkaa vaatia itseltään enemmän kuin tavallisesti eikä osaa kontroilloida enää ollenkaan sitä mitä haluaa oikeasti'
mitä jos me kaikki vain olemme jotain Luomakunnan nukkeja ja joku vain ohjaa meitä ajattelematta seurauksia kaikesta siitä mitä meille tehdään
me yritämme kaikki parhaamme minä mukaanlukien
haluan saada kaikki iloisiksi vaikka tiedän sen olevan mahdotonta
kaikki on mahdollista mutta on olemassa asioita
mitkä eivät vain voi olla mahdollisia
tahtoisin olla osa jotain sellaista mihin ihminen ei kuulu
tahtoisin antaa vanhemmilleni aiheen olla kerrankin ylpeitä minusta
mutta kerran kun saan sen
haluan kokoajan vain lisää ja lisää ja lisää
ja unohdan että minun ei t a r v i t s e olla mitään sellaista mitä en ole
en ole koskaan tahtonut minkäänlaista OIKEAA kipua kenellekään, enkä koskaan mitään pahaa
olen oikeasti hyvin kiltti ihminen enkä halua ketään satuttaa tahalteni, mutta välillä vain käy niin
toivon että ihmiset voisivat ymmärtää minua sellaisena kuin olen eivätkä toivoisi, että alana muokkauta heidän mieltymyksiensä mukaan ja kuitenkin se vain tapahtuu
minulle on jo käynyt osaksi näin, ja mitä enemmän niin käy, huomaan, että en tunne itseäni enää ollenkaan.
haluan olla se mitä olen
haluan olla oikeutettu ihminen jolla saa luvan olla oma mielipiteensä eikä vain pidä teeskennellä että pitää jostain mistä ei oikeasti pidä
joskus on myös hetkiä jolloin vain tekisi mieli luovuttaa ja antaa periksi
tekisi mieli vain upota ja olla rauhassa
nukkua maailman ääriin
olla ikuisesti yksinään ja rauhassa
eihän silloin ketään rinnalleen tarvitse
kuitenkin voisi olla joskus jotain mitä voisi kaivata ja jotain mistä unelmoida
ja kyllä minulla onkin jotain sellaista mutta tunnen nekin turhaksi
joskus paistan kuin naantalin aurinko rakastaen kaikkia
mutta huomenna voin olla maailman synkin ja ärsyttävin sielu
kunnes taas palaudun
olen ihmisenä valitettavana ohjattava mutta kokemukset ja muistot kovettavat
ne todellakin tekevät sen
minä tiedän
pidä itsestäsi kiini.
