IRC-Galleria

löysin sisareni ii2:sta... :___(((

I _ _ _ _ _ _ _ t
e _ _ _ _ _ _ n
_ _ i _ _ _ n

who knows the magic sentence?


kuka arvaa, saa tikkarin.
lupaan sitte antaa. tai sitten multa voi kysyy ihan mitä vaan tjn.
ei sinänsä lauseella niin suurta merkitystä.

yritän ladata koneelle pornoo,
niin herra kone on vastahakoinen :II

perse.

Kysy minulta 3 kysymystä
ja minun pitää vastata niihin
jokaiseen.
Siis aivan jokaiseen.

Laita sitten tämä omaan päiväkirjaasi,
niin saat tietää mitä muut
haluavat sinulta kysyä.

Tee tämä sisaruksestasi

1. Kumpi on sosiaalisempi? - ...mää
2. Kumpi on pitkävihaisempi? - mää
3. Kumpaa kannattaa pelätä enemmän vihaisena? - mua :_D
4. Kummalla on parempi huumorintaju? - ...sandran apinapyllyvitsit on hyvii... mut muuten mulla
5. Kumpi auttaisi hätään joutunutta mummoa? - MINÄ
6. Kumpi voisi työskennellä sirkuksessa klovnina? - ...SANDRA
7. Kumpi on eläinrakkaampi? - hihehaw. me molemmat ollaan iha yhtä rakastavii (XD)
8. Kumpi on säännöllisempi? - mää
9. Kumpi tulee paremmin toimeen vastakkaisen sukupuolen kanssa? - ...MEE OF COURSE
10. Kumpi tulee paremmin toimeen saman sukupuolen edustajien kanssa? - ah uh.. molemmat
11. Kumpi on/oli parempi koulussa? - MINÄ - AINA AINA AINA AINA AINA AINA
12. Kumpi on luotettavampi? - MINÄ
13. Kummalla on enemään pokkaa? - MULLA
14. Kumpi tuoksuu paremmalle? - MINÄ
15. Kumpi on ärsyttävämpi humalassa? - SANDRA
16. Kumpi on hiljaisempi? - MINÄ
17. Kumpi on aina oikeassa? - MINÄ
18. Kummalla on parempi kroppa? - MULLA
19. Kumpi on huolehtivaisempi? - MINÄ
20. Kumman vitsit naurattavat eniten? - mä just sanoin, että sandran apinavitsit on hyvii
22. Kummalla on siistimpi huone? - MULLA
23. Kumpi on sivistyneempi? - ---EI KUMPIKAA
24. Kumpi voisi muuttaa ruotsiin? - O_O me molemmat
25. Kumpi on kömpelömpi? - sandra tietenki
26. Kumpi on näsäviisaampi? - sandra tietenkin
27. Kumpi on itsepäisempi? - minä
28. Kummalla on raittiimmat elämätavat? - mulla
29. Kummalla on parempi ruokahalu? - mulla
30. Kummalla on enemmän kavereita? - mulla. koska sandra on kikkelipää, niin sen takii <333


rakastan sua :)

Kauan katsoin sinua syvälle silmiin,
kauan katsoin, katsoin ja ajattelin.
Kenties kerran vihille käydä saamme,
kenties kerran olet rinnallain.

Kauan katsoin sinua syvälle silmiin,
kauan katsoin, katsoin ja ajattelin.
Puutteen, murheen, yhteisen riemun jaamme,
kunnes pois häivymme unholaan.

Se menee ohi
Se menee ohi sä toivot ja huokaisen
Huokaisen yön pimennossa ihan hiljaa
Niin että kukaan kuule ei
Ollaanko yhdessä vai ei?
Voitko päättää vai pitääkö minun poistua?
Helpompi tietää yhdessä
Käsi kädessä
Kerran tai kaksi
Meno meni huolettomaksi
Kunnes se kaatui
Ja paskaksi maatui
Kokeillaanko kerran
Pienen hetken verran?
Että se kuitenkin kestäisi
Ja toiveisiimme vastaisi?
Miksi erota pitäis taas?
Jotta yhteen palaisimme vaan?
Herkät paikat ruoskittu
Suussa sanat vapautettu
Tästä ei tule mitään
Mene länteen, minä itään

Olisiko joku oikeasti nyt niin ystävällinen
ja
KERTOISI, SELITTÄISI, SELVENTÄISI, VALAISISI, PUHUISI, SAISI YMMÄRTÄMÄÄN
että
miksi...

Miksi mä jotenkin ajaudun kaikista kauemmas, tai sitten muhun painaudutaan liiaksi kiinni?
Mun toivo on taas mennyttä ja ystävät, joita olen pitänyt lähelläni, on menny liian kauas.
Mä voin vaan sanoa, että mun sisällä oleva viha on tosi suuri ja sitä vastaava suru.
Tää voi vaikuttaa järjettömältä, mutta jos muillakin on oikeus valittaa, niin valitanpa myös minäkin.
Musta tuntuu, että olen menettänyt liikaa ystäviä, mahdollisuuteni erääseen - jälleen kerran.
Jotenki uskoin, että päivä vois paistaa munki kohdalla, mutta auringon päälle sattumoisin tuli iso ukkospilvi ja kaikki tuntuu olevan nyt niin helvetin mustaa. Mä haluaisin, että asiat voisi joskus järjestäytyä niin, että niistä voisi olla mullekin hyötyä. Heti ku oon pari päivää poissa tällaisen "sivistyksen" keskeltä, niin asiat ehtii muuttua ihan perkeleesti. Jotkut mielestäni anteeksiantamattomat asiat selvitetään ja ollaan taas, että mitään ei olisi tapahtunut, joidenki ystävyys syvenee ja tuntuu, että entisillä suhteilla ei ole mitään väliä. Toisille taas vaan käy hyvin yhä uudestaa ja uudestaan, vaikka oliski niitä saatanan takaiskuja, ne aina paikkaantuu ja välien pohjat kestää taas ja voidaan alkaa rakentaa asioita alusta alkaen; palikka palikalta. Jotkut taas pysyy ystävinä, mutta ne löytää uusia ystäviä, jotka salaisen kavalasti kipittää sen parhaimman eteen ja se on sama, kuin puukkoo väännettäis tulehtuneessa haavassa, jonka tietää parantuvan vain, jos asiat järjestyy. Ja jos ei ole näin, se haava vaan mätii ja lopulta sun koko ruuminosa menee kuolioon ja sä menetät sen. Toisinsanoin, menetät jälleen yhden ystävän. Välillä tosiaan säälii niitä yksi- kätisiä ja jalkaisia miettien, että ne on menettäneet tosi paljon. Jos ystävyys kehittyy syväksi, niin perkele sitä nyt saa rikkoa. Se on kalliimpaa kuin monet muut asiat maailmassa... Ja jotenkin asiat tuntuu olevan nyt tosi sekaisin. Jos vois kerran katsoa aurinkoon ja sanoo "Kaikki on hyvin" niin se olis kuitenkin sen arvosta, että seuraavalla kerralla, kun tuntuu pahalta, niin voi sanoa itselleen tietäen, että kaikki järjestyy ja että voin katsoa joskus pian taas aurinkoon. Oli se sitten päivä, viikko tai kuukausi. Jopa vuosi. Odottaa innokkaana että joskus vielä tulee päivä, jolloin paistaa aurinko ja ei ole enää niin väärin olla ihminen - oma itsensä. Ja nyt on tultu sitten taas loukattua yhtä ihmistä ja tuntuu, että se ei tule puhumaan mulle hyvin pitkiin aikoihin, koska oon tällainen kusipäämulkku, joka ei ajattele muita kuin itseään ja haluaa aina vain omia etujaan. Niin niin niin niin. Jos vaan voisi joskus muistaa vähän parempi ja olla vähän parempi ihminen, että muiden ei aina tarvis kärsiä... Vaikka itsehän sitä joskus joutuukin kärsimään huomattavasti enemmän kuin toiset. Ei sillä, että olisin maailman ainoa ihminen (todellakaan) josta tuntuu pahalta, mutta mä voin sanoa suoraan. Se mikä näkyy musta päälle päin... Ei ole se, mitä mä tunnen sisällä. Mä joudun pelkäämään joka päivä, että saatan itseni naurunalaiseksi, koska en ole koskaan oppinut olemaan itsevarma, enkä koskaan ole oppinut olemaan varma mistään, mitä mä teen ja jos se on väärin, niin se on sitten helvetin väärin ja joskus tuntuu, että saa jonkun asian oikein vaan tuurin avulla. Vaikka se onki karu totuus, siihen on pakko tottua. Mä joudun joka päivä miettimään asioita, joita mun ei välttämättä tarvitsisi miettiä, mutta on vaan pakko, että ei jätä niitä asioita taakseen, koska ne on asioita, jotka tarvis polkee aina vaan polvitaipeisiin, jopa niin alas, että ne saa tallottua kengän alle... Joka päivä kattoo sivusta, kuinka muut osaa sanoa vastaan, jos tarvii. Ok, en ole kuitenkaan ihan niin surkea, että kaikkeen alistuisin, mutta koska mä en ole oppinut sellaiseksi, kuin moni muu, kuten kukaan muu, niin tietenkin asiat on eri tavalla. On vaan jotenkin niin epäreilua, että toinen saa enemmän ja toinen taas vähemmän ja samalla ei ollenkaan. Miksi pitää kokoajan aina teeskennellä olevansa jotain, mitä ei ole? Miksi pitäisi olla joku toinen? Miksi ei voisi olla oma itsensä ja saada juuri sellaisena KUIN ON hyväksyntä. Okei, tää on ehkä vähän haikeaa ja surumielistä, mutta pakko mun on jonnekin saada tämä purattua, koska muuten tuun hulluksi. Mä en kestä välillä mun perhettä, koska kokoajan tuntuu, että mä joudun tekemään kaiken aina kaikkien eteen, vaikka mulle nimenomaan valitetaankin siitä, etten tee melkein mitään. ne ei tiedäkään, mitä joudun tekee. Ne ei yksinkertaisesti muista sitä... Seuraavana päivänä... Jos vaan voisi lentää jonnekin kauas pois, missä ei oo murheita, olis vaan iloo ja kaikkee mukavaa. Mä en nimittäin jaksa enää pitkään tällasta, että joudun aina kantaa kaikkien muiden paskat mun omassa selässä ja yksi asia, mitä inhoan nykyään... Ja oon siis aina inhonnut, mutta sitä tuntuu tapahtuvan niin helvetin usein tänä päivänä. Jos sanon jotain, sillä ei ole väliä, vaan jatketaan jostain ihan toisesta jutusta... Mua_ei_kuunnella_tarpeeksi_._com ja jos mä mietin, että se olen aina minä, joka joutuu aina suurimmaksi osaksi kuuntelemaan ja auttamaan muita ja okei, onhan se ihanaa auttaa tosia, ku tietää, että ne saa siitä hyvän mielen, niin kuin ihan itsekin siitä saa, mutta se, että siitä ei kuulu kiitosta, ei tunnu kovnkaan mukavalta. Jos saisi edes pienen kiitoksen, niin seki riittäisi, mutta ei. Pitää vaan aina olla tuppisuuna ja sanoa, että olipas mukavaa kuin asiat järjestyvät. Toisaalta, mä keskistän voimiani ihan hirveästi muiden auttamiseen, mutta itseni en sitten välillä ollenkaan miettien, että kaikki on hyvin. Mutta kun se haaveajattelun silta sortuu, niin onki edessä ihan toiset maisemat. Joskus vaan tuntuu, että ei jaksa enää kaikkea samaa ja vanhaa, mitä on jo ollu ja kokenu. Joskus ei vaan jaksa. Joskus ei vaan jaksa mennä sitä samaa paskaa tietä eteenpäin mitä on kulkenu koko saatana pienen elämänsä, mitä sitä nyt onkin kertynyt. Joskus vaan haluaisi yksinkertaisesti kadota, koska ei vaan jaksa...
Nyt voin sanoo, että mieliala on aika alhaalla ja sen varmaan huomaa.
Jos oot lukenu koko tekstin,
Kiitän.

nyt tahdon vain heittäytyä lattialle
maan alle
olla pimeässä loukossa
olla yksin
jos saan hetken olla rauhassa, kiitän ja kumarran
ja taas voin matkaani jatkaa
olisiko se liikaa pyydetty
en jaksaisi eteenpäin juuri nyt
anna olla
anna vaan olla
unohtaa voin kai sut
vaikken tahtois
kaipaan liikaa ollakseni tosissani
kaipaan liian vähän ollakseni välittämättä
kaipaan liikaa, samalla en yhtään

noni.
sinne meni.

nyt on jotenkin tosi menetetty olo ku täytti sen paskan kaavakkeen, mist saan rahat takas ja sillee...
mutta joo.
annan olla.
koska joo.


mua taas väsyttää + ja pitäis tehä mulkkuläksyt. :__/
JOO, MUUTAN ASENTEENI IHAN JUST ÄITI.