IRC-Galleria

Patho38

Patho38

Past will catch you

Selaa blogimerkintöjä

Blogi

- Vanhemmat »

Lihava kärpänenLauantai 30.04.2011 11:10

Kaikki mitä näet,
vainajat toisessa silmässä,
toisessa vain kuoleman varjo.
Kolmas vasemmalta,
ylin kerros,
siellä ruma ihminen,
siellä sinun pelkosi.
Ole vain hiljaa,
katso minua,
sano minun haaveeni kuolleen.
Siellä missä vasara
murskaa kalloja,
vainajien kanssa minä juhlin,
en tietenkään helvetissä
vaan omassa painajaisessa.
Aamuyö, itsensä läpi lyö,
rumat kasvot minua tuijottaa,
lihavia kärpäsiä
ja morfiinia.

LuotiLauantai 18.12.2010 21:35

Veri valuu rinnastani,
tyhjyys mikä enää minut valtaa,
hiljaisina aamuyön tunteina
mutta kuolin jo vuosia aiemmin.
Jokainen joka löytää
kasvonsa, tulee näkemään
valheista tehdyn kirjan.
Hiljaisuus mikä kaduilla vaeltaa,
paikassa missä makaan
luoti rinnassani.
Poltin kaikki muistoni,
kävelin seinän taakse
mutta en enää tullut takaisin.
Nyt veri valuu kuolleesta rinnastani,
ja makaan vasten seinää,
hiljaa vajoan pois,
enkä tule takaisin.

Tämä on omistettu ikäiselleni ihmiselle joka ampui itsensä.

7 Viimeinen osaPerjantai 17.12.2010 23:35

Raunioina savuaa maa. Turhat filosofiat, turhat lauseet.
Siellä missä katson peiliin,
näen juopuneet, verestävät silmät ja turvonneet,
kärsineet kasvot.
Kaikki on vain usvaa, missä ei ole enää
todellisuutta, kaikki on hiiltynyttä
ja kuollutta.
Siellä missä veitsi lankeaa
ystävän niskaan, vain valheiden ansiosta.
Siellä missä uni ei ole enää unta,
siellä jonain päivänä me kuolemme haaveissasi.

[Ei aihetta]Lauantai 10.07.2010 03:17

Löydän vain yhteyksiä yhdentekeväisyyden
ja totaalisen menettämisen väliltä.
Kuinka silti tajuan yhä käveleväni,
autiokaupungissa missä vain
kaikki harhaa.
Kaikki yöhön kadonneet,
vain varjoina enää,
luotani pois ja enää kädet kylmät kuin rautaa.
Pimeinä tunteina aamuyön,
vain savukkeet ja kofeiini,
nikotiini ja hiiltynyt puutarha,
missä todellinen kotini,
elämän joessa joka kaunis virta,
nyt vain enää verinen joki.
Raunioituneissa kasvoissa,
missä silti tunteet nähdä voi,
minä näen vain rauniokaupungin,
kuten oma helvettini jossa vain liekit palavat,
kunnes hiiltyvät ja enää tuhka mikä savuaa.
Siellä tietenkin, kirkkaissa valoissa,
nauravissa kasvoissa,
vain loppua odotan,
kun nyt jo enää mikä joskus elävää,
vain hiiltynyt ranko,
se mikä joskus oikeaa, enää näky vain.
Niiden hammasrattaiden,
koneiden varjoissa,
sanani viimeiset lausun,
kunnes enää kuten kaikki palanut maa.

En ymmärrä mutta miksi pitäisi?Lauantai 24.01.2009 06:18

- Vanhemmat »