IRC-Galleria

|Muutama tehokeinona toiminut kursivointi jäi pois, koska tämä päiväkirja on alustana niin surkea, ettei tue senlaista tarpeellista roskaa. Kaikki sulkeiden sisällä oleva teksti on leikisti kursivoitua.|

---

.






.







.

































TORNI




(Kaikessa lähdön huumassaan ja innossaan hän kuitenkin on jättänyt erinäisiä asioita huomiotta. Tornin huippu hipoo jo pian määränpäätään, ja sanoinkuvaamattoman pahat asiat ovat jo alkaneet sitä huikeaa vauhtia laskeutua alaspäin…)

I: Tavallisen oloinen mies
Hän on ihmisten huulilla tavallinen, joskin hiukan oudon täydellisyyttä hipovan oloinen mies.
Ensinnäkin, hän näyttää ihmisten silmissä tavalliselta. Hänen vartalonsa on hoikka ja pitkä sekä edelleen tyydyttävän urheilullisessa kunnossa nuoruusvuosiensa aktiivisen liikunnan ansiosta. Hänen kasvonsa ovat sopusuhtaiset, eivät pyöreät eivätkä liioin luihut. Vaaleat, siististi hänen päässään makaavat lyhyet hiukset ja hänen kalloonsa upotetut siniset silmät tekevät tavanomaisuudellaan hänen kasvoistaan eriskummallisen tavalliset sekä mitäänsanomattomat. Päällään hänellä on lähes poikkeuksetta siisti musta samettitakki ja mustat farkut, jalassaan nahkaiset kävelykengät.

Hän ei vaikuta olevan ainoastaan ulkoisilta ominaisuuksiltaan tavallinen. Hänen elämänsä on ulkoapäin tarkasteltuna tavallista. Kaksi lasta ja kaunis vaimo hänellä on, samoin kauniilla seudulla kaupungin läheisyydessä omakotitalo. Ei kuitenkaan lemmikkejä, lapset ovat allergisia.

Hän on onnellinen mies. Hänen elämänsä kulkee raiteillaan, juuri kuten hän haluaakin sen kulkevan. Hän laulaa joka päivä kävellessään metroasemalle; aina samoja lauluja, ja aina tähdistä. Hän ei välitä vastaantulevista kummastelevista ihmisistä, hän vain laulaa. Metrolla hän ajaa töihin kaupunkiin.

Hän työskentelee toimistolla aamusta myöhään iltapäivään, viitenä päivänä viikossa, joskus lauantaisinkin. Lounaansa hän nauttii joka päivä toimistoa vastapäätä olevassa lounaskahvilassa, jonka ikkunoissa on keltaiset teipit ja jossa tarjotaan kaupungit kauneimmat, mutta yhtäaikaisesti lähes mauttomimmat ja kuivimmat lounasruoat. Kuten ruoka-asioissa, yleisellä tasollakin asioiden ulkonäkö ja pinnallisin olemus on aina hämännyt häntä.

Kaiken tämän tiedon varassa tätä miestä voi siis huoletta kutsua tavalliseksi. Hän näyttää tavalliselta ja elää tavallisesti. Hänen perhe- ja työelämänsä ovat vakaalla pohjalla. Hän on onnellinen, jopa jokainen pieni yksityiskohta hänen elämässään näyttää sujuvan. Hänen autonsa toimii moitteettomasti, hän ei loukkaa itseään onnettomuuksissa, hän ei edes näe painajaisia!

Hän näyttää voivan erinomaisesti henkisen terveytensä puolesta. Työnsä ohessa hän harrastaa kaikenlaista kevyttä, mieltä ravitsevaa liikuntaa ja puuhailua yhdessä perheensä ja ystäviensä kanssa. Hän ei vaikuta edes aamuisin väsyneeltä niin henkisesti kuin fyysisestikään.

Joka tapauksessa, jokaisella ihmisellä maan päällä on salaisuuksia. Tällä tarkastelemallamme miehellä on ehkäpä salaisuuksista mielenkiintoisin - tyypillisen oloisella, normaalia elämää elävällä miehellä. Tämän miehen idyllisen omakotitalon piha näyttää yllätyksettömältä. Siellä on puutarhakeinu, hyvällä maulla valittuja ja aseteltuja kukkia ja lapsille leikkimökki. Joka tapauksessa, vaikka eivät naapureiden tai muiden henkilöiden silmät sitä näekään, sillä takapihalla seisoo kummia asioita.

(Sen huippu siintää jo niin korkealla, että sitä ei näkisi, vaikka torni olisikin ylipäätään edes näkyvissä. Mies rakentaa näkymätöntä tornia avaruuteen.)

- - - - - - -

II: Kirje
(Noin maanantain ja tiistain välisenä yönä 17–18.9.2016)

Tervehdys,
minä pelkään Volmarin puolesta. Vaikka toisaalta, kuinka hän olisi voinutkaan kieltäytyä, kun hän sai käsiinsä tarjouksen rakennusurakasta? Hän on aina ollut kiinnostunut ja valmis kokeilemaan kaikenlaista uutta ja mukavalta kuulostavaa. Itse tarjous tuli hänelle täysin yllättäen, sillä hänhän työskentelee toimistolla. Ei hänellä ollut minkäänlaista osaamista rakennusalan suhteen. Eräänä aamuna herätessään tavanomaisen iloiseen uuteen päivään hän vain löysi jääkaappinsa ovesta kehotuksen ilmaantua kaupungin satamaan. Papereissa oli lyhyesti selostettu, mitä Volmar saisi tornin rakentamista vastaan palkaksi.

Tämä seikka sai hänet unohtamaan tykkänään tarjouksen alkuperän sekä sen salaperäisen jääkaapin oveen päätymisen ihmettelyn ja kiirehtimään suoraa päätä satamaan lyömään sopimuksen lukkoon. Jostain syystä hän tunsi tekevänsä oikein, kaikista hämäristä epäkohdista huolimatta. Hän kykeni sulkemaan kaiken epäilyttävän oloisen pois silmistään. Hänen onnistui antaa mielensä sivuuttaa nopeasti myös kaikkein eriskummallisin seikka, joka hänen silmiinsä osui satamassa – fyysisesti epäinhimillinen, groteski, todella hankalasti ylipäätään kuvailtavissa oleva tapa, jolla sopimusta tekemässä ollut, pitkä ja roteva mies vääntäytyi takaisin auton penkille heidän erotessaan.

Nyt tornin huippu hipoo jo pian määränpäätään, ja niin tulee pian Volmarin aika kerätä tavaransa maan kamaralta ja kadota. Palkaksi tornista hän nimittäin saa asuinpaikan jostain aivan muualta kuin maasta. Näinä aikoina maa käy vuosi vuodelta ahdistavammaksi asuinpaikaksi ja todellakin, nykyistä elinympäristöämme katsellessa on täysin ymmärrettävää, että Volmar ilahtui todella saadessaan mahdollisuuden muuttaa jonnekin erittäin kauas näinä epävarmoina aikoina. Hänen ajatuksensa upposivat päivä päivältä, lopulta lähes täysin tornin rakennukseen. Hän on kuitenkin onnistunut säilyttämään elämänsä muiden ihmisten, jopa oman perheensä silmissä täysin normaalina aikaavievästä puuhastelustaan huolimatta. Hän on henkisesti vahva ihminen ja kulissien ylläpitämiseen erittäin kykeneväinen.

Joka tapauksessa – Volmar on näinä kuukausina saava työnsä valmiiksi ja niin myös vastaanottava palkkansa. Hän ja hänen perheensä on katoava maailmasta, jossa muu ihmiskunta tulee vielä pyristelemään viimeisiä vuosikymmeniään. He tulevat kiipeämään tornin huipulle ja sieltä heille on järjestetty kuljetus tulevalle asuinplaneetalleen.

Mitä varten hän tornin rakensi ja keille tarkalleen, sitä ei Volmarille ole koskaan kerrottu. Eikä mitä luultavimmin tulla kertomaankaan. Mihin hän tulee muuttamaan, sitäkään ei ole paljastettu. Tärkeintä kuitenkin, että hän pääsee kauas pois tältä hiipuvan ihmisrodun kuolevalta planeetalta.

Rakkaudella,
Minä itse, Volmar

(P.S. Näen varsin epätavallisia ja kummallisia unia öisin. Niissä esiintyy aina samoja, ylimaallisia ja fysiikan lakeja rikkovia muotoja ja olentoja… Ne tuntuvat olevan joka yö lähempänä ja kuulen niiden äänen jo hereillä päivänvalossakin. Alan olla jo huolestunut mieleni puolesta, sillä se ei tule kestämään tämänlaista rienausta loputtomiin.)