IRC-Galleria

Aina silloin tällöin löytyy niitä helmiä. Tällä kertaa löysin yhden sellasen rautatieaseman Ärrän kirjatelineestä.

"Yhteensattuma? Ehdottomasti. Jotain enemmän. Kenties. Toivottavasti. Tosin milloin yhteensattuma on pelkkä yhteensattuma? Ja milloin, jos koskaan, se pitäisi tulkita joksikin muuksi? Tällaisella hetkellä? Kun olen eksyksissä ja epätoivoinen, suren lasta joka ei koskaan saanut syntyä, ja nuolen haavojani epäonnistuneen avioliiton jäljiltä? Olen huomannut, että tässä elämäntilanteessa se mikä oli ennen selvää on nyt sumuista, ja se mitä pidettiin ennen järjenvastaisena tuntuu nyt mahdolliselta.

Ihmiset näkevät kirkkaasti juuri tällaisina vaikeina aikoina. Mielen raskaus johtuu yksinomaan kaikkien uusien ajatusten painosta. Kun vaikeuksista selviytyneet ja toipuneet ihmiset omaksuvat yhtäkkiä uudet uskomuksensa varauksettomasti, muut suhtautuvat heihin kyynisesti. Miksi?

Ongelmien kanssa painivat ihmiset nimittäin etsivät vastauksia kiihkeämmin kuin ne, joiden elämä on huoletonta, ja nimenomaan nämä vastaukset auttavat heitä selviytymään."

"Oivallan yhtäkkiä miten lähellä toisiaan onni ja suru ovat. Ne nivoutuvat tiiviisti yhteen. Niiden välillä on niin hento viiva, langan kaltainen vedenjakaja, että tunteiden myllerryksessä se värisee, ja täydellisten vastakohtien raja muuttuu sumeaksi. -- Miten sota ja rauha seisovat täysin samoilla perustuksilla. Mietin synkimpinä hetkinäni, kun olen ollut ensin pelokkaimmillani, olenkin ollut rohkeimmillani joutuessani kohtaamaan vastoinkäymiset silmästä silmään.

Nämä kaikki vastakohdat rajautuvat toisiinsa, ja miten nopeasti me voimmekaan muuttua. Epätoivo voi haihtua taivaan tuuliin yhdestä ventovieraan ihmisen väläyttämästä hymystä; yksi pieni häiriötekijä voi muuttaa itsevarmuuden peloksi. Kaikki keikkuu rajalla aivan pinnan tuntumassa. Hienonen ravistus, ja tärinä saa rakennelmat sortumaan. Miten samanlaisia tunteet ovatkaan."

Cecelia Ahern: Suoraan sydämestä (2008)

Ajatustten ja oivallusten lisäks itse tarinakin oli lukemisen arvoinen (nainen saa tuntemattoman verta onnettomuuden jälkeen ja saa luovuttajan muistoja ja taitoja, ja kaikkea sellasta hienoa ja vähän hämärää, huumoriakin). Pitäis todellakin lukee enemmän tai ainakin useemmin, siitä saa niin järjettömästi energiaa. Pirjo Tuomisen romaaneja jaksan lukee uudelleen ja uudelleen, ne jotenki auttaa saamaan asiat oikeisiin suhteisiin ja tasapainottaa tätä hersyvää mieltä. Ja esimerkiks Sophie Kinsella viihdyttää nokkelalla huumorilla ja älyttömyyksillä. Mä en oo lukenut yhtäkään 'must read' -teosta, ei vaan kiinnosta lukee mitään buumin takia. Lapsellista kapinointia mut hälläväli. Kyllä mä vielä joskus luen ne Da Vinci -koodit ja Harry Potterit.

Anyways, tää päivä aikaansai kevyen aurinkoihottuman, josta ärsyyntymisen sijaan nautin täysin rinnoin. KESÄH!! Voi kun tää jatkuis aina vaan, lempee lämpö. Siitepölyä tosin on ilmassa ihan huolella, läppäriäkin sai käsitellä strutsinsulkaisella pölyhuiskalla ku kotiin pääsin. Vaikka ei mun tee mieli konetta millään huiskalla käsitellä, vaan esimerkiks lekalla tai pesismailalla.

Kiitti Photoshop, oikeesti mä halusinkin tehdä perjantaiyöllä mölkkyturnauksen jälkeen turhaan töitä ja lähtee la aamulla sen takia väsyneenä Helsinkiin. Nyt saa sit tehdä saman uusiks.. KIIIITTTTTIIIII!! Piirrän meidän esitteen tussilla ja vien Multiprinttiin kopioitavaks jollekki normi aaneloselle. Modernia ja tyylikästä, jollei peräti uskottavaa (etenkin B2B -bisnekseltä). Ainoo tekniikka mihin voi luottaa on meidän FirstView. Että sillee.

Aaaargh, tein sellasen reisilihastreenin äsken etten pyöräile enää ikinä. Ehkä parempi niin, koska matkalla töistä kotiin olin törmätä kahteen pyöräilijään ja sain mustelman nilkkaan viehkeellä laskeutumisellani matkan päätteeks. Ihme kouho.

Leevi & the Leavings - Raparperitaivas