IRC-Galleria

Grrr... Oltiin Elisenvaaran koululla antamas palkinnot logokilpailun voittajalle ja yhdelle toiselle työlle (siis nää on näit Nuorisotiimijuttuja).

Pieni juttu, lapsellista edes ajatella asiaa mut nuorisosihteeri meni ja vei sanat mun suusta vaikka just oltiin sovittu että mä puhun. Eikä siinä mitään, en oo mikään esiintyjä ku punastun vaikkei edes jännittäis mut jumaliste kun se on MUN tiimini ja mä siinä toimin vetäjänä ja teen nuorisosihteerinki työn ni ei kenenkään tarvii sitä kunniaa ottaa multa pois ku en siitä mitään palkkaakaan saa. Hitto soikoon.. elämäs tulee kyllä tilanteita jolloin joku osaa ottaa kreditit sun tekemästäs työstä. Perkele. Aina on niitä jotka kuvittelee sen oikeudekseen. Joo, tiedän, säälittävää murista tällasesta mut murisenpa silti. Mua vaan ärsytti.

No mut hälläväli, ens kerral potkasen nilkkaan ja sanon että otappas askel taaksepäin ni täti näyttää mistä kana kusee.

Yritin vähän pakkailla eilen. Jostain syystä mun käsimatkatavarat painaa 7 kiloo jo nyt, ja rinkka vast 8 kiloo. Läppäri siit painost tietty suurimman osan tekee. Enkä mä edes tiedä mitä mun pitäs ottaa mukaan. Mistä mä tiedän mitä tarviin kolmen kuukauden aikana tai mitä voin jättää himaan ja ostaa sieltä ku en minä tiedä mitä siel on tai on olematta. Pyyhkeen ja tossut otan mukaan mut tiedän jo nyt et jätän ne sinne. Kuteitakaan en paljoo tarvii, parit lempparipaidat ja jotkut farkut. Passi, hammasharja, kamera, luottokortti ja musaa. Ne kai ne tärkeimmät on.

Toivottavast mitkään puhelinmyyjät ei yritä soittaa tai ketään muukaan ylimääränen, ku se maksaa mulle jos vastaanotan puheluita. Tekstarilla ja maililla mut saa kiinni mut muutoin en edes haluu olla mitenkään tavoitettavis. Oon vapaalla, omillani, uusissa kuvioissa ja tuun ehkä takas jos en rakastu maahan, kehenkään, mihinkään. Paluulennon ku voi aina peruuttaa.