IRC-Galleria

Huoh.

Tekee aivan helvetin hyvää olla täällä landella nyt. Ehkä kuukauden päästä oon toista mieltä mut come ON, pyöräilen pitkin maanteitä duuniin ja takas, ei oo nälkä ku teen koko ajan jotain ulkona tai makaan katolla imemässä itteeni jokasen mahdollisen auringonsäteen joka on vielä inhimillisen lämmin bikineillä.
Korvaan katkeraa viime kesää. Enkä edes välitä siitä että reidet on pyöreet ja tissit ei pysy bikineissä. Mitä siitä, I'm curvy, and I like it! Niin että hellurei.

Luin Härkösen Heikosti positiivisen äsken, ja tarkotan siis oikeesti äsken, vajaa kaks tuntia, innostuin taas ahmimaan.

Täällä haisee ihan rehellinen paska (ei tässä koneella, tuolla ulkona), poskissa on tomua ja polvessa mustelma, oon terveen ja pirteen näkönen, kerranki. Siis fyysisesti terveen. En mä usko että musta tulee a) fiksumpaa, b) rauhallisempaa tai c) vähemmän hulvatonta ja sekopäistä millään määrällä aurinkoa, kissoja, koiria, paljaita varpaita tai haravointia.

Ja hmph, siinä taas joku pyörittelee silmiään että jeesus mikä varis, harakka, daiju ja farmari. Just det samma. Sitähän mä olen. Puoliurbaanicitylandepörrötukkatyttö.

Duunissa oon käyny läpi 100 vuotta vanhoja asiakirjoja, pöytäkirjoja sun muita. Niissä on ihan järjetöntä juttuja. Check this out, tosi ystävyydestä:
"ystävyys on kokonaan hyljättävä tapa, se kun suurimmaksi osaksi on pelkkää itsekkyyttä, imartelua, ja oman voiton pyyntöä, erityisesti poikien ystävyys tyttöjä kohtaan. Lausuttiin: että kun pyrkii ystävyyteen niin samalla toivoo toisesta hyötyvänsä"

Niin sitä pitää.

Ei mun taidakkaan käydä huonosti enkä oo enää edes sekasin.

En mä oo kyllä koskaan ollukkaan.
Mitä nyt.... joskus.
Välillä.

No en muute varmaan istu sisällä ku on tällänen ilma.
Bikinit, shortsit, huivi päässä ja varpaat ihan tomussa. Eli kesä. Finally.

Heittelin tossa äsken vähän käpyä ilmaan ja tein keppijumppaa haravalla.
Ai miten niin landetyttö?

Nyt meen katolle joogaamaan.
Kaupungissa on vähän tylsää ku ei siellä voi heilua tällee.
Uu mama, onkohan mun nassu ruskettunu vai tomunen..

Kusimurkku ainaki puri sääreen ku istuin tupakalla ja mä tapoin sen.

Voi apua.
Mun käy tällä kertaa kyllä vielä huonosti :D

Hyvä viikonloppu tähän asti.
Nyt on vähän hölmö olo johtuen kaikesta, ja vois tietty syödäkki ja voi helvetti siivoon huonetta typerä hymy naamalla!

heti jokirantaan ku saan asiat sisällä selviks.
Ja huomenna alkaa työharjottelu.

Voi apua, oon ihan sekasin :)
Ei yhtään huono.

Onnelasta tulin, sehän tarkottaa sitä että olen varmasti ihan hirveessä muusissa eikö niin?
Tietty baareissahan VOI käydä vetämättä bootya olalle, tiedättekös?

Suomalainen iskumentaliteetti on ihan älytön. Baarit on niitä pahimpia viidakkoja. Jos kattoo jotain silmiin ja sattuu kattomaan toisenki kerran, ni siinä sitä ollaan, pelataan jotain ihme geimejä mut sit ei kuitenkaan.
En mä kyllä niistä perseenlääppijöistäkään välitä.
Ja viime viikonloppuna tuli taas yliannostus tissiä.

Mikä niissäki viehättää, maitorauhaset ne on, sellaset löytyy joka toiselta. Kaikkien mutseillaki on sellaset, kelatkaapa kundit sitä..

Illan piristys oli aika krhm muodokas/isokokoinen ja mitä vaan leidi joka keikutti persettä HYVIN epäilyttävästi tanssilattian ulkopuolella ja yritti raiskata jotakuinki jokasen jätkän siinä ympärillä.
Ja kuka sano että miehet on päällekäyviä tai agressiivisia?

Mut se jos mikä nostaa agressiota että vesi maksaa monesti saman verran tai jopa enemmän ku siideri tai bisse. WHATTAFUCK?
Missä välissä niin pääs käymään...?

Tentti meni ehkä läpi, the essentials of marketing. Ehkä huom ehkä.
Eikä se sähkökipuhoito ollu niin paha ku luulin. Tuntu siltä ku olis painettu nuppineulamatolla selkää. Ei se mikään nautinnollinen kylpylähoito ollu, että en mä siihen rentoutuakseni menis ja sanotaanko näin että tiedän parikin muidua, ehkä jätkääkin jotka ei sitä kestäis MUTTA jotta en brassailis ni se johtuu vaan siitä että kipuun tottuu (mikä ei siis oo mitenkään positiivista ku on kakskytyks)
Ja akupunktiooki kokeiltiin. Hassua miten yks neula olkapäässä saa sormet sattumaan.
Perjantaina uudestaan sinne ja sit Helsinkiin.

Mut nyt nukkuu.

Nyt röökille.

En mä kyllä lääkäreihin enää usko.

Enkä oikeen mihinkään muuhunkaan.
Huomenna sinne kipusähköhoitoon mikälie, ja sen jälkeen ku todetaan että sekään ei auta (pessimismi kunniaan) ni jollekki jäsenvänkyttäjälle Yläneelle, kansanparantaja Jouko Holmalle Lahteen, Naprapaatti Ilkka Peltoselle tohon alakertaan ja Poriin mikä homeopaatti se sitte olikaan.

Ja hellurei, luultavasti mikään ei poista kipua.
Rahat kyllä menee ja järki.

Ei muuten tuu menemään huominen tentti läpi.
Eihän mulla oo hitto soikoon ees kynää.

On muuten ollu positiivinen olo tänään koko päivän.
Eiks sitä muka huomaa mun pirteistä ja iloisista runoiluistani?
Kipu kipu kipu.
Kipukipu.

Jos sais tunnin olla ilman kipua.
Mä en osaa edes kuvitella sitä onnellisuuden määrää minkä se tois.
Enemmän ku lottovoitto tai rakastuminen.

Voih. Toivossa on hyvä elää, odotanhan mä sitä lottovoittoa ja rakastumistaki tässä.
Sillä mennään, jepujee.

ja skitsottaa.
Turvaton olo.

Olis edes jonkun syli. Nyt tarviin sitä.
Yleensä en.

Voi vittu.

Mitä vittua, onks kaikki lääkärit jotain koulukiusattuja ja perheen pakottamana lukeneita vai mitä?!?!

Enemmän oli hyötyä siitä että juttelin odotushuoneessa yhden naisen kanssa. SE tiesi mistä mä puhun ku puhuin kivusta.
Se lääkäri sano keskimäärin kolme ja puol sana ja jumalauta mä maksan itteni kipeeks tästä nyt ja oon jotakuinki paniikkihäiriön tai hermoromahduksen partaalla tän asian kanssa.
Että mun tekis mieli potkii jotain.

Johonki kipusähköhoitoon se mut lähettää.
Mut mä haluan syyn, mä haluaisin hoitoaki mut jos se ei oo mahdollista että tää kipu ikinä katois enää ni mä haluan ainaki SYYN siihen miks mua on vittusaatana sattunu kolme vuotta putkeen, lujaa ja KOKO AJAN.

Että mä oon turhautunu ja vihanen. Tätä on niin vaikee edes puhuu kenenkään läheisen kanssa koska ei sitä voi tietää että mistä mä puhun jos ei ite tiedä mitä kipu on.
Ja nyt joku tulee sanoon että kyllä tiedetään mitä kipu on, kyllä JOKANEN tietää mitä kipu on, mut jos siirtäsin tän kivun määrän tästä yläselästä jollekki terveelle ihmiselle ni se varmaan huutais suoraa huutoa.

On siihen kuitenki jo tottunu ja turtunu, kipukynnys on kasvanu mut ei se tarkota etteikö se olis totta.
Mut en mä voi koko ajan vikistä ja kitistä että aiai ku sattuu, saisin tehdä sitä 24/7 enkä mä voi lamaantua koska elääkki pitäs.

Voihan helvetti...
Mä haluaisin ihan hirveesti nyt rikkoo tai potkii tai hakata jotain. Onneks oon yksin kotona. En tiedä, jos juoksis selkä edellä ihan jäätävän lujaa seinää päin tai antais jonkun potkii sitä ni loppuisko se?
Tuskin, muuttuis vaan vähän erilaiseks.

Vituttaa olla 21 ja sattuu koko ajan. Nyt mulla on viimestään lupa itkee.
Ei tästäkään ollu mitään hyötyä, ei mistään oo.
Rahaa, aikaa ja järki vaan menee.

En osaa tehdä nyt mitään. En tiedä mihin siirtyisin tästä tuolilta. Olis paljon tekemistä mut.. pää ei kestä. Pakko olla hetken aikaa ihan... turta.

Huh.

Ei muuta.