IRC-Galleria

Facebookista löytyy Intian reissukuvia.
En jaksa niitä tänne lisätä kun en jaksa pienentää tiedostokokoa.

Tein siis niinkin suuren synnin että lähdin lomalla ja NAUTIN ihan järjettömästi, ja siitä rangaistuksena oon ollut vatsataudissa viikon.

Kiitti letuista.

Elämä alkaa jo voittaa, viikonlopuks luksushirsimökille ja nakuna hankeen kierimään.
(Mihin hankeen? Parin hiutaleen ja kylmän kävyn keskelle lähinnä). Minttuviinakaakaotermari reppuun, uudet sukset suihkimaan ja makkara teleskooppitikun päähän.

Ui nam, elämä on kyllä aika lepposaa.

Tuulee niin että tukka lähtee. Tein päivimäisen sisääntulon toimistolle äsken tupakalla käydessäni, kun juutuin oviaukkoon. Tuulen syytä sekin, ei siis mun.

Nukuin kaks yötä ku vauva ja oon tuntenu itseni ku uudeks ihmiseks sen jälkeen. Ehkä se pitää paikkansa että uni ja ravinto on ihan oleellisia ihmiselle.

Illalla pakataan ja aamuyöstä lähtee lento kohti Goaa.
Pete kiipee palmuun ja mä meen pesee norsuja.

Että sillee.
Suomessa taas joskus loppukuusta.

Nauttikaa paskasäästä :) Kjäh kjäh! Sanon delfiineille terkkuja kaikilta.

Intiaan! Viikoks! Beibin kanssa! WUPTIDUU!

Oon niin mahdottoman rakastunu että en tiedä miten päin olisin. Kämpilläki vaan käyn aina sillon tällön, roudaan hiustenkuivaajaa mukanani.
Uusvuos meni duunissa. Niin menee tämä(kin) viikonloppu. Maanantaina uuteen työharjotteluun. Uus vuosi uudet kujeet. Rakkauden loppuvuosi 2007. Ja alkuvuosi 2008. Ja luultavasti kaikki vuodet tästä eteenpäin.

Joulupukki toi mulle monitoimikoneen. Mulla on kynnet ja oon laihtunu viis kiloo.
Päivi kuittaa.

Oho. Ennätys. En oo kirjottanu melkeen kuukauteen.
Ei vaan ehdi. Jaksa. Ehkä joskus mäkin tuun siihen pisteeseen ettei oo enää mitään sanottavaa (no joo varmaan..).

Tykkään joulusta vaikka tää onki tällasta valojen, tiptapbiisien, punasten pallojen ja pumpulin sekasta lahjapakettiteippikaaos -aikaa :)

Kaupungilla mainostettiin lämpösaunaa. Multa on varmaan menny jotain ohi, onko saunoja muunkinlaisia kun lämpimiä??

Taas uus maanantai.
Fiilis on hilpee, en mä nyt oikee tiedä miks, mut hyvä niin. Käyn läpi vaatekaappia ja testaan mitä vetäis päälle ens viikonlopun pikkujouluihin. Elänkö viikonloppuja varten? :DD Noh, täs on taas arki välissä, ja paljon asioita joita tehdä ja johon keskittyy. Kyllä ne tulee hoidettua, vaikka sovittelis kotelomekkoja ja sisäänajais uusia avokkaita. Aina mä hoidan tehtäväni, pakko kun on. Tai ei pakko mut halu.

Viikonloppu meni ohi taas melkosella ryminällä. Perjantaina en lähteny puhelimen pirinästä huolimatta mihinkään, ja olin pirteenä duunissa jo aamutuimaan. Duunin jälkee rullat päähän, lakat kynsiin, tuparilahjat kainaloon ja Raisioon. Bussitaksi, koska mun suuntavaisto on ihan perseestä. Bussissa joku laivalta tullu keski-ikänen yritti saada mua lonkerolle ja sillä oli vaahtoa suupielissä. Hyi helvetti. Vesikauhu? :)

Anyways, oli ihana nähdä vanhoja kavereita pitkästä aikaa. Meininki oli hulppee, ja jatku aamuseittemään asti, tosin loppuillasta vähän oudoissa ja yllättävissä merkeissä, terapeuttisesti ja terapeuttina jutellen.

Mä en ymmärrä miten taju kankaalla oon voinu olla eilen sen jälkeen ku aamuvarhain menin nukkuu. Puhelin oli soinu ja soinu, ja ihan korvanjuuressa mut mitään en tajunnu. Heräsin puol kolmelta edellisen illan meikeissä naama turvoksissa enkä tiedä vieläkään missä mun piilarit on. Rillit päähän, hammaspesu, nopee suihku, ja kaupan kautta kolmen bussilla duuniin. Oli tuore olo.

Mut onneks oon duunissa paikassa, joka on ihan mahtava :) Tykkään hirveesti fiiliksestä ja ihmisistä Vesihiidessä. Elämä voitti batteryn ja lohileivän jälkeen, hotshotteja meni neljä tarjotinta ja ihmisiä oli yllättävässä määrin sunnuntaikeitolla.

Öinen Turku on aika mielenkiintonen kaveri. Sato vähän vettä, jalat sattu ja oli fyysisesti jyrätty olo. Mut täysin tyhjät kadut, yksinään vaihtuvat liikennevalot, pieni vesisade, kirpee ilma ja jokiranta rauhottaa monella tapaa. On mulla tosin puhelin taskussa koko ajan ja poliisin numero valmiina ku yksin kävelen kohti kaupunkia..

Facebookissa mua on 'compare friends' -applicationissa äänestetty 'toughest', 'best listener' ja 'most confident'. Tän viikonlopun perusteella pitänee kai paikkansa, mut toi toughest vähän yllätti. En mä haluu olla mikään kovis. En ees oo.
Facebookin noi kaikenmaailman applicationit on sekä rasittavia et mielenkiintosia. Ei mua mitkään vampire tai luau invitationit kiinnosta. Mut sit siellä on tällasia juttuja, joiden kautta pääsee ehkä näkemään itseensä vähän toisten silmin.
Ja SE jos joku on mielenkiintosta. Koska jokanen varmasti haluais tietää miten toiset sut määrittelee.

Luulen tuntevani itteni melko hyvin, ja jos mun pitäis kuvailla persoonaani ni ehkä tietäisin miten sen tekisin. Sen takia onkin niin erikoista huomata, miten muut sua määrittelee.
Virtuaalimaailma.. Samaan aikaan raa'an rehellinen ja suora, toisaalta niin pirun petollinen.

Ei herran tähden mitä hulluja tässä maailmassa..

Sillon viime sunnuntaina ku tapasin sen yhden norjassa asuvan suomalaisen kolmekutosen, ni mulla oli vielä luottoa ihmisiin. Eihän mua se siis kiinnostanu pätkääkään, oli ihan mukava kaveri noin niinku juttuseurana, tarjos juotavaa ja oli ihan nätisti. Kerto että hän oli 12-vuotta naimisissa, eros elokuussa ja hänellä on kaks lasta. Ja että rahaa on, firma on pyöriny norjassa neljä vuotta.

Nyt sitte sen avovaimo (!!), jonka kanssa se on ollu viimeset kolme vuotta, soittaa ääni muristen niinku naisilla, jotka etsii sitä narttua joka niiden mieheen on koskenu. Kysy että onko mulla ollu kolme kuukautta suhde tän tyypin kanssa. Että olin soittanu sille. Ja että sillä on yks lapsi, jota se ei saa nähdä, ja että se on korviaan myöten veloissa, pakoilee ulosottokarhuja, ollu vuoden norjassa jossain töissä, ja ryyppää ku hullu.

Ja vähän kaikenlaista muutakin valheen verkostoo.

Sekopäistä. Pelottavaa. Jotenki epätodellista. Miten mä aina joudun johonki ihme tilanteisiin? Miksen mä enää nykyään tapaa normaaleja ihmisiä? Miten tässä ihan helvetin sairaassa maailmassa voi luottaa kehenkään muuhun ku itteensä, ja niihin, jotka jo tuntee ja joiden kanssa on kasvanu?

Ei siinä mitään, juteltiin tän avovaimon kanssa aika kauan, enhän mä nyt mitenkään siis voi auttaa mut kerroin tasan suoraan mitä mä tiedän ja mikä tekijä mä tässä sotkussa olen: en mikään. Joku parikymppinen tyttö joka sattu olee viihteellä sunnuntaina, ja jonka ei todennäkösesti olis kannattanu antaa numeroa ihmiselle, joka vaikutti ihan normaalilta. Että istuin sen vieressä, ei mitään muuta koska mua ei todellakaan kiinnostanu.

Nyt on vaan jotenki pölähtäny olo. Mikään ei oo hyvin ikinä kenelläkään koskaan missään, Suomi on pimee ja outo maa, ihmissuhteet repeilee ja menee päin seiniä, talous vapisee, työmarkkinat on miten on, mihinkään ei voi luottaa, ei kehenkään.

No ei nyt ehkä ihan noin negatiivisesti, mut oikeesti: ku seuraa tätä ympärillä olevaa maailmaa, ihmisiä joita tuntee ja niitä joita ei tunne, ni tulee sellanen olo et huhhuh, enpä tosiaan taida ryhtyy parisuhteeseen koskaan, se on liian vaikeeta. Nykymaailmassa käsitteet 'ikuinen rakkaus' tai 'ehdoton rakkaus' ei pidä paikkaansa.
Onks ihan oikeesti näin?

Kusettaaks kaikki? Eiks oo mitään varmaa?

Onneks ei tarvii polkee tossa ihmissuhteiden suossa, onneks oon irti siitä, riippumaton kenestäkään. Parempi niin. Poljen näitä opiskelu- ja duunijuttuja paljon mieluummin, koska ne on vaan musta itestä riippuvaisia. Toisen pään sisään kun ei pääse vaikka haluais, ihmissuhdesuossa polkee paikallaan, jumittuu ja lopulta uppoo.

Juon maitoo ja opiskelen ruotsin perusteita. Oon jotain 10-vuotias.
Viime yö meni ihan liskoille.

Jos lähettäis työhakemuksen ku yhteen ohjelmatoimistoon haetaan tapahtumakoordinaattorii. En kyllä tiedä pääsenkö mut yrittänyttä ei laiteta (laiteta mihin, kuka tänki sanonnan on keksiny??).

Siihen opinnäytetyöhönki pitäs varmaan taas tarttua. Oon ollu sen suhteen niin saamaton koska en saa siitä kiinni. Jostain syystä. Se on 80% valmis, ja ne parikyt prossaa on nyt jääny roikkumaan. Tarviin sanotaan vapaat neljä päivää, puhelin kiinni ja kalenteri tyhjäks, ja painan vaikka yötä päivää ni se olis valmis mut ei.. Ehkä sit joulukuussa. Jos ei tuu muuta. Ei saa tulla.
MUTKU AINA TULEE JOTAIN!

Voi herraisä mikä viikonvaihde. Alko perjantai-iltapäivällä ja käytännössä jatku tähän asti. Nyt oon viimeinki menossa mahdollisesti nukkumaan ja huomenna elämä alkaa taas alusta.

Oli aivan järjettömän hauskaa Paulan kaa.

Tiivistettynä viikonloppu piti sisällään muun muassa tanssimista Onnelan suomirokissa kahtena iltana niin että ranne melkein murtus ja molemmissa käsissä on vesikellot, Paula nukkumassa pesukoneen vieressä huuhteluainepullon kanssa perjantaina aamuyöllä, biliksen pelaamista, lautapelejä, nachoja, karaokee, katkenneen rintsikan olkaimen, tequilashotteja, iskun yhden kundin kylkeen, pussailua sisilialaisen kanssa, flirttailua sähkömiehen kanssa, norjassa asuvan suomalaisen lähes neljäkymppisen joka haluais viedä mut risteilylle, paljon simpsoneita, kehiteltyjä drinkkejä, safkaa ja meikkaamista, videon kuvaamista, kiharoita, kännikuvia, puheluja baarin vessasta, ostettuja drinkkejä, tarjottuja drinkkejä, saatuja drinkkejä ja erityisesti juotuja drinkkejä, vastapäisen talon kundin treenaamisen tirkistelyä, soittoja vanhoille kavereille... ja niin edelleen. Kolme iltaa putkeen, kaupunkiloma Turussa, irtiotto arjesta johon on auttamatta palattava täydellä teholla huomenna.

Mut tän viikonlopun avulla jaksaa taas mitä vaan. Ensin pitää vähän nukkua että saa voimat takas. Pankkitili taitaa olla tyhjä ja kiloja on tullu varmaan joku satamiljoonaa.

Loving life, so

Freakin' Facebook.
Kyseisen sivuston kohdalla on tapahtunu sama lumipallovyöry -efekti ku gallerian kohdalla joskus aikoinaan.

Viimesen kuukauden aikana miliboksi on täyttyny facebookin requesteista, ja siellä on tullu tehtyä ties mitä vertailuja ja "know me well?" -juttuja.
Tein profiilin sinne heinäkuussa, ja nyt, neljä kuukautta myöhemmin siel on tuttuja, frendejä, tutun tuttuja ja vanhoja tapauksia. Kaikkia.

Herttinen.

Elääks suomalaiset nuoret tosiaan netissä? Ei oikeessa elämässä? Pimee maa, monella tapaa.

Hirvee hedari, meen nukkuu ku lapsi kymmeneltä. Sitä ennen tsekkaan bosnian videoklipit. En ottanu siellä paljoo kuvia enkä jaksanu edes kantaa kameraa messissä. Rakastan kuvia mut vielä enemmän muistoja. Enkä edes haluais et kaikkia hetkiä olis tallennettu mihinkään muualle ku mun mieleen... :)