IRC-Galleria

No nih. Kai sitä vois mennä nukkuu ennen ku tipahtaa tuolilta.

Ja mähän teen tänään jotakuinki kaikki duunit mitä on tekemättä.
Ainootakaan en jätä tekemättä, koska sit voin rauhassa lähtee maailmalle tietäen et mikään rapsa ja duuni ei oo roikkumassa.

Aamulla oli 10 kohtaa jotka listasin, puheluita ja tekstejä lähinnä.
Nyt on kuus. Jos teen tänään vielä pari ni oon voiton puolella.

Aamupäivällä kello 11 palaveriin ja voi jumalauta jos ne uskaltaa yrittää nakittaa mulle sieltä taas suut ja silmät täyteen.
Mua huvitti ja skitsotti, ku moneen kertaan sanoin että mul olis nyt tässä pari päivää kokonaan vapaata pitkästä aikaa, ettei olis mitään ja ihanaa, ni sit mulle sanottiin illan päätteeks ku pääsin palaverista pois että "eiks täs nyt tullu sulle sen verran duunia että ne riittää loppuviikoks?"
No vittu jee, tuli kyllä, mut se ei ollu tarkotus.

Kiitti letuista.

Okei nyt suraava tehtävä; julkishallinnon essee. Sen jälkeen loppurapsa erill. tuotantojen kokonaisuudesta. Sit varmaa jo nukkuu. Huomen on kuiteski kolme palaverii ja monta juttuu vielä jäljellä.

Teen ihan kiukulla ni onpahan sit tehty. Tarvi ainakaan kenenkään tulla määkimään et olis jotain jääny. Pelkään IHAN tosissani sitä et huomen ne yrittää taas nakittaa sielt muutaman jutun viikonlopun ratoks koska "eihän mulla varmaan muutakaan tekemistä oo". En tee. En. En en en.

Ihme angstia tää mun olemiseni ollu pari päivää. Tällast rasittunutta puhkumista.

Tiistaina 10.10 lento KF 831 Helsinki-Amsterdam lähtee kello 20:00 ja vie mut hittoon täältä.
Finally.

Tuntuu vähän hiton kevyeltä (henkisesti, fyysisesti oon aika pontus).

Ulkona sato ja mul on varmaan nyt joku allerginen erektio naamas. Ninaa vähän nauratti mun touhut ku tein itelleni muistitaulun. Ja sil on silmä ihan punanen ja mulla naama punanen ja molemmat on tosi epäterveitä :D Hauskaa.

Testasin sen tarot-kortteja tänään, ihan huvikseni sillee ku oon jossain leffois nähny. Et käännetään kolme korttii, menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus.

Käänsin itselleni Ajanjakson, Turhautuneisuuden ja Täyttymyksen. Freaky.
Miten voi osuu noin oikeeseen, nykyisyys esimerkiks...
Hui.

Itkin eilen katkeria kyyneleitä, lujaa, paljon ja kauan.
Enkä mä itke koskaan.

(äläkä nyt hanska ala vässyttää, mä en oo se sama vikisijä-ämmä ku olin 18-vuotiaana, ja märisin millon mistäki. Enää en pysty itkee vaikka haluisinki. Että oo hiljaa)

Miten mä olinki niin typerä et menin kuvittelemaan et mulla olis NELJÄ PÄIVÄÄ kokonaan vapaata?? Siis oikeesti vapaata.. ilman huonoo omaatuntoo siitä et jotain on tekemättä, tai ilman sitä et tietää jokasen vapaatunnin lisäävän duunin määrä ku se vapaa loppuu.
Typerä nainen.

Itkin koko matkan palaverista himaan, en nähny liikennevaloja enkä mitään. Olin niin vihanen, osaks itelleni, osaks vaan.. kaikesta.
Mä saan jonkun vitun vuosisadan raivokohtauksen kohta jos joku pyytää mult nyt jotain. Taas jotain. Pyydettiin kirkollisvaaleihin. Maata näkyvis -festareille duuniin. Hulluil päivil töihin. Sinne Åbo Diskotekkiin. Ei helvetti...

Lähden viikon päästä Hollantiin. Enkä VITUSSA tule sieltä takas siks et pitäs olla lauantai-ilta duunissa. Mä en jaksa olla enää millään taval vastuuntuntonen aikuinen, mä haluun viskata kaikki duunit jonkun muun naamalle ja juosta helvetin lujaa karkuun.
Haluun ajaa tolppaan vaan jotta pääsisin sairaalaan lepäämään.
Haluun. Haluun. Haluun..

Enää en itke, en enää tänään. Teen kaikki nää eilen mulle kaadetut duunit vaikka henki menis. Teen koko ens yön, istun koneella, teen kunnes ne on tehty ja voi hyvä luoja jos joku pyytää multa jotain lauantaina. Mä tapan sen.

Mä toivoin jo eilen et joku äpärä olis yrittäny tulla raiskaamaan. Mä olisin potkinu sen, hakannu, tappanu, iskeny siihen kaiken turhautumiseni ja raivoni.

Jos kerran elämän tarkotus on se, et olis onnellinen, ni miks se tuntuu näin vaikeelta? Ja ennen kaikkee: miksen mä tee sille mitään? Jos teen enää mitään päätöksiä ni tuleeks siit vaan lisää? Niin se nyt on menny. Otan askeleen mihin tahansa suuntaan ni se tarkottaa enemmän.

Tulin kotiin, itkin, otin valkkaripullon jääkaapista ja itkin, kaadoin mulle ja Ninalle lasilliset, poltettiin helvetisti tupakkaa ja syötiin suklaata enkä mä itkeny enää.

öö..

Kai must nyt sit tuli Valoauringon tuottajan assari.

Ompelin muuten paidan tänään, se on musta ja punanen ja valkonen ja kukkanen.
Otin äsken muutaman kuvan hölmöyksissäni ku tulin tosta edisonista.

Ulkon sataa, I love it

Mä inhoon velvollisuuksia, INHOON, haluun olla taas kerhoiässä. Muistan ku leikittiin jotain prinssi-prinsessaleikkejä, pojat olis halunnu vaan taistella mut mä olin aina siellä niiden keskellä heilumassa ja pyörtyilin vähän väliä. Ja taistelinki tietysti. Marko ja Juuso varmaan muistais. Juuso aina pussaili mua kädelle.

Kuulin taas tänään et vaikutan vanhemmalta ku oon. Haluunko mä vaikuttaa vanhemmalta? Eiks oo parempi olla vielä lapsi? Ja oonko mä nyt henkisesti niin vanha ku selitän tässä taas ja otin hulivilikuvia äsken ja rapsutan poskea tekokynsillä ku se kutiaa? Enpä taida. En mä tiedä kyllä oikeestaan että osaanko mä sittenkään ajatella.
Niinku siis yks tyyppi töissä kommentoi että "sä osaat ajatella" ja oli ihan puulla päähän lyöty. Kaikkee sitä kuulee.

Mul on niin monta ajatusta että taidanpa syödä banaanin ja mennä nukkumaan.
Menipä taas myöhään, mut en valvonu turhaan.

Nyt on sitte aivan ketusti duunia.
Etenki ku ottaa huomioon et lähden Hollantiin puolentoist viikon pääst keskiviikkona, eli pitää siirtää tiimin kokous maanantaiks ja saada kaikki siihen mennes valmiiks.

Nii ja mul on varmaan keuhkoputkentulehdus.

Auts auts auts. Mitäs makasin koko päivän eilen...

Sinatra auttaa aina.

Katoin ton jonkun If only -leffan kans äsken. Ihan ok, ei mitään tajuntaa räjäyttävää.
Onkohan elämä kiinni valinnoist kokonaan vai onks jotain kohtaloita joit ei voi välttää?
Täh??

Sen ku tietäs.

Niin siis katoin tossa Dominon ja se nyt tietty oli täyttä tulitusta. Ei, en mä haluis olla Domino Harvey mut jotain actionia mä kaipaan. Särmää.
Mun elämä on niin lässynläätä. Mä oon.

Puhuttiin Paulan kans eilen muun muassa siitä, miten sokee ihminen on virheilleen. Mäki tuun luultavasti kasvattamaan lapseni (jos joskus sellasia haluan/saan) siten, että yritän tehdä niistä vähän itseni kaltasia.
Jokanen ihminen pitää itteään suht hyvänä. Omille huonoille puolilleen on suhteellisen sokee. Kyllä mäki tiedän et oon usein turhan lyhytjänteinen, tempperamenttinen, kynnysmatto, itsepäinen, rasittavan äänekäs ja tyhmä. Mut on varmasti monia piirteitä joista mä en tiedä tai joita en nää (oho, mulla on kuumetta).

Sit puhuttiin siitä, miten ystävyys on kakssuuntanen tie. Vaikkei aina siltä tunnu. Ei se voi olla pelkkää ottamista. Ja vaikka toisen asiat ei nyt maailman kiinnostavimpia oliskaan, esimerkiks ku hieron tätä sekopäistä sinkkuelämääni Paulan naamaan, ni kohteliaisuudesta, YSTÄVYYDESTÄ se kuuntelee. Haluu tietää vaan jotta pysyis mukana mun elämässä. Ja samalla tavalla mä sen. Ja sitä mä inhoon, että jos autan jotain frendiä, välillä jopa terveyteni ehdoilla tai varastaen aikaa jota ei ehkä olis, ni en saa vastalahjaks mitään. Ei mitään hyöty-hyöty -suhdetta tarvita, tarkotan siis sitä, että pitäs sit ainaki osata arvostaa sitä et toinen on tukena.
Enkä mä usein pyydä apua, mikä on välillä jopa lapsellista ja typerää, mut sit jos pyydän ni mulla on parikin frendiä jotka on jotenki aina että mitä helvettiä. Tosi nihkeitä.
Kavereiden kanssa on eri juttu, mut ystävyys on vähän enemmän.

Blabla.

Mä en tiedä mitä mä teen. tai mitä tahdon. Tai edes että mitä mun päässä liikkuu. Oon vihanen itelleni ku en tajuu itteäni en välillä niin mitenkään. Tai muita. Tai mitään.
Nyt oon jotenki niin tyhjä. Miks?

You say youÂ’re down on your luck
Hey baby ItÂ’s a long, long way up
Hold back now, hold back your fears
You say youÂ’re really down and out
And you feel like thereÂ’s no way out now
Let go now let go of your tears some more

How many times have you asked yourself?
Is this the hand of fate now that IÂ’ve been dealt?
YouÂ’re so disillusioned this canÂ’t be real
And you canÂ’t stand now the way you feel

I donÂ’t care about what they say
I wonÂ’t live or die that way
Tired of figuring out things on my own
AngelÂ’s wings wonÂ’t you carry me home?

And when youÂ’re down on your luck
Hey baby ItÂ’s a long, long way up
Hold back now, hold back your fears
And when youÂ’re really down and out
And you feel like thereÂ’s no way out now
Let go now, let go of your tears some more

I triumphed in the face of adversity
And I became the man I never thought IÂ’d be
And now my biggest challenge, a thing called love
I guess IÂ’m not as tough as I thought I was

I donÂ’t care about what they say
I wanna marry you some day
Gonna wake up, itÂ’s a brand new day
AngelÂ’s wings gonna carry you away
AngelÂ’s wings gonna carry me away
AngelÂ’s wings gonna carry us away

AngelÂ’s wings gonna carry you away
AngelÂ’s wings gonna carry me away
AngelÂ’s wings gonna carry us away

Social Distortion // Angel's wings

*huokaus*

Mun elämä on liian kesyä.

Eilinenki oli loppuenlopuks aika mitäänsanomaton.
Vaikka mitä tekemättä, töitä. Turhaa. Onks niistä mitään hyötyä, mitä ne muuttaa tai mitä ne antaa..?

Kaikki on niin tavallista, samaa ku kaikilla muillaki. Opiskelemista, opettelemista, eseitä, rapsoja, kokouksia, työtunteja.
Baari-iltoja, kännejä, kavereita, kuvia, tanssimista, mässäämistä, viihdettä, lisää baari-iltoja.
Ja mä oon pullukka tyttö joka tekee koko ajan kauheesti mut ei saa mitään aikaan.
Mitään merkittävää.

Miks darrassa on aina fiilikset vähän blue?