IRC-Gallerian tietosuojakäytännöt päivittyvät 25.5.2018 vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia. Lue päivitetty Tietosuojaseloste. Lisäksi käyttöehdoissa on tarkennettu ikärajaa ja kohta 6.2 viittaa Suomen lain lisäksi Euroopan unionin lakiin.

IRC-Galleria

KarkauspäiväPerjantai 29.02.2008 17:00

Joillekin se on iso juhlapäivä. Vuoden kiireisin kihlajaispäivä ja paljon häitä. Johtuuko se sitten siitä, ettei tarvi muistaa niitä merkkipäiviä kuin kerran neljässä vuodessa. En tiedä. Minulle se on normaali työpäivä, kuten useimmat päivät ja juhlapäivät. Jotenkin toivoisi että niitä osaisi arvostaa enemmän, varsinkin kun pelkään, että tulee vielä niitäkin jouluja ja vappuja ja juhannuksia, joina istun yksin kotona ja juon itseni ympärikänniin viskillä ja sanon työkavereille että vietin "rauhallista koti-iltaa".

Karkauspäivän piti olla tänä vuonna erityinen. Naiivia ajattelua. Erikoista on se, että ne ovat naiivit romantikot, joista tulee kyynisiä pessimistejä helpoiten, ei realistit. Ironista siinä on myös se että turhan usein ne ovat kyyniset pessimistit, jotka ovat lähimpänä totuutta. Tai ainakin siltä tuntuu. Ei ne vuoret kaadukaan, eikä mikään ole ikuista.

Kohta matkaan Janin luokse lanittelemaan ja juomaan lonkkua. Minä olen vähän turhan kotihiiri, pitäisi muistaa liikkua enemmän kun on vielä paikkoja joihin mennä. Kaiken voi menettää, eikä aina tarvitse edes yrittää oikein kovasti.

Ensi viikolla helsinkiin.

Päivän biisinä on ollut

Jope Ruonansuu - Enkeleitä toisillemme

Kritiikin peilikuvat. Torstai 28.02.2008 19:36

Mietin tuossa. Jos ihminen saa paljon kritiikkiä muualta, tuntuu että heiltä poistuu sen johdosta kokonaan itsekritiikki. Varmaankin se on tarpeellista ja kaippa sitä olettaakin muiden mielipiteitä peilatessa, ettei itse enää itseään tarvitse arvioida. Sen sijaan sitä kritiikkiä jakaa senkin edestä muille.

Minä itse olen elämäni saanut olla aika kritiikittä ja taputeltuna, minuun se taas toimii niin, että olen äärimmäisen ankara itseäni kohtaan. Ei se välttämättä saa minua ponnistelemaan kovemmin, mutta toisaalta punnitsen kuitenkin tekojani ankarasti ja löydän niistä usein moraalisia heikkouksia ja dilemmoja. Mutta koska minua ei ulkopuolisesti häiritä, olen todella suvaitsevainen muita kohtaan.

Aika jännä.

Phil Collins - Against the odds (take a look at me now) ... Hymyilyttää tää aina. :)

kihelmöiKeskiviikko 27.02.2008 23:28

Se on mukava tunne, kun pilkahtaa hieman. Eilen mua vitutti ja suututti. Se on toipumisen ensiaskel, tänään jo hymyilytti. Jotenkin se tuntuu kumman aikaiselta, aivan kuin se ei joka kerta olisi "ensimmäinen päivä" sen vatvomisen jälkeen. No, hymyilyn ja avoimen asenteen ansiosta tuli uusia tuttavuuksia ja se on kivaa. Kivaa. :)

[Ei aihetta]Tiistai 26.02.2008 17:13

se riippuu haavan laadusta ja haavoittuneesta, alkaako sen saatuaan parantuminen vai kuoleminen.

[Ei aihetta]Lauantai 23.02.2008 04:39

Onko olemassa sellaista sisäistä minää, jota ei teot määrittele? Voitko todella katsoa taaksepäin ja sanoa, tuo ei ollut minunlaistani, tai että tekisin sen toisin. Minä haluaisin uskoa niin, mutta loppujen lopuksi se on juuri teot, siis myös sanat, jotka meidät määrittelee. Se, miten vahvoja me ollaan eri tilanteissa, on todellakin se mittari, kuinka vahvoja ja hyviä me ollaan. Ei se, kuinka vahvoja me haluaisimme, tai olisimme halunneet olla.

Minä en usko kellon takaisin kääntämiseen, vaikka suuren osan pimeistä illoistani vietänkin miettien vääriä päätöksiäni. Minä voin muuttaa vain sen, mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Joskus aiemminkin sanoin, on niitä avainpäätöksiä, joita tehdessä on parempi olla oikeassa. Jospa seuraavan kerran tietäisin mikä se hetki on ja tietäisin mikä on oikea päätös. Ja pitäisin pääni selvänä.

Numero säilyy. Se muistuttaa minua enimmäkseen siitä, että lupasin sitä olla käyttämättä. Se muistuttaa siitä, että hyviä asioita voi tapahtua. Se muistuttaa myös monesta asiasta, joita muistellessa katsoo nopeasti taivaanrantaan ja haluaa miettiä muuta, vaikkei haluakaan.

Pitäisi olla vakavampi sen opiskelemaan lähdön suhteen. Se on loppujen lopuksi minulle tarpeellinen ja houkutteleva mahdollisuus. Tällä hetkellä vain se tuntuu niin katkeralta ajatukselta, koska olin ajatellut sen ajan niin erilaiseksi.

Menen suihkuun, pesen hampaat. Olen reipas.

Minä olen täällä, toivottavasti en aina.

Lainasin Remahlin lainauksen.Perjantai 22.02.2008 16:24


En tiedä miten sanoisin tämän, mutta vihaan sinua. luulen että ymmärsin sen kun kompastuin seesaminsiemeneen lentokoneessa ja näin sinut ärsyttämässä presidenttiä.

Olen varma että olet tarpeeksi masokistinen ymmärtämään että olen käynyt sukupuolileikkauksessa.

Lähetän sinulle takaisin sormuksesi, mutta pidän kuvasi muistona.

Haluan että tiedät että minä tulen aina vihaamaan ystävyyttämme.

Hukuta itsesi,

Arvi

[Ei aihetta]Perjantai 22.02.2008 16:10

Koirat on typeriä mut ihania. :)

arkiTorstai 21.02.2008 19:34

Herää, syö, pese pyykkiä, aja parta, tee töitä.

Ensin piti päästä surusta eroon juomalla. Nyt pitää päästä eroon juomisesta pelaamalla. Riippuvuuksien summa on vakio.

Kohta kainuuseen äitin luo. Äiti rokkaa.

Kampaa naamas apina.Perjantai 15.02.2008 12:27

Joutui kynittämään päänsä ja nyt on sitten koko ajan kylmä. Soittivat töihinkin jopa. Jeij.

LetkuTorstai 14.02.2008 21:57

Ei kyy pure vihasta. Se puree kun se tuntee olonsa uhatuksi. Kun ihmistä puree käärme, se polkaisee kyyn kuoliaaksi. Ei henkilökohtaista. Luonto vaan toimii niin.