IRC-Galleria

hymySunnuntai 16.03.2008 23:47

Se on ihmeellistä, miten naisen hymy vaikuttaa silloin kun tiedät, että se on tarkoitettu juuri sinulle, ja että sillä on merkitystä. Tänään on ollut hieno päivä. Ihanaa kun tuntee olevansa elossa.

Aurinko paistaa, Stellan viimeisen kerran mp3 soittimessa. Tupakkia ja kahvia ja heikot jäät lätäköiden päällä. Pisti tanssahtelemaan. Pieniä asioita. Suuria asioita. Hieno päivä. :) Kotia kun ajoin ja kuuntelin niitä särkyneiden sydänten lauluja, lauloin mukana hymyssä suin.

Gorillaz - Dare

VapaaTiistai 11.03.2008 20:42

on ollut syömmein ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Nyt se juoksee kuin hullu, ihastuu joka toiseen vastaantulijaan ja riemuitsee keväästä, jonka voi jo haistaa. Mahtava fiilis! Joo joo, kyllä minä tiedän että olen siinä "haavoittuvassa tilassa" ja että "pitää ottaa rauhallisesti... mutta en haluuuuuuuuuuuuuuuuuuuu!!

Tämän päivän musiikkia on ollut Avril, oi Avril.

Anything but ordinary.

olipas...Tiistai 11.03.2008 00:12

uskomattoman hieno viikonloppu, todennäköisesti paras moneen vuoteen! Iso kiitos vaan kaikille miittiin osallistuneille! Tuli kohellettua ja naurettua kyllä omiksi tarpeiksi ja vähän vaikka muillekkin jaettavaksi.

Ehkä silti paras hetki oli varhaiset hetket sunnuntai aamuna, kun parvekkeellä oli kylmä, mutta kivaa vaikka tupakitkin loppui. Sekä kuunteleminen että puhuminen oli tärkeää ja myös tuntui siltä.

Sainpa "kahvipöytäkeskustelussa" tarjouksen vakipaikkaan tuonne välivainion supermarkettiin. nice. :)

[Ei aihetta]Keskiviikko 05.03.2008 23:52

Se on sitten siististi nipussa ja paketissa ja poissa päiväjärjestyksestä. Minä en ollut saanut haluamaani yhteenvetoa ennen tätä. Loppujen lopuksi niin piti käydä - minä olen yhtälöiden laskija ja haluan = merkin taakse sen lukeman joka täsmää kaiken kanssa. Ensimmäisen kerran pitkään aikaan tuntuu, että jokin aikakausi todella on ohi nyt. On ollut kevyt ja huoleton olo koko päivän.

Kassapäivä on siitä hyvä, ettei tarvitse miettiä mitään, eikä ehdikään. Loppujen lopuksi ainoa henkinen toiminta on tunnetilojen muuttuminen musiikin mukaan. Jos multa kysytään yllättäen jotain asiaan kuulumatonta, ensimmäinen kysymys 99% varmuudella on "anteeksi mitä!?"

Huomenna helsinkiin riekkumaan. :)

[Ei aihetta]Tiistai 04.03.2008 16:56

Viikonloppu on takana. Oli mukava olla Janin luona ja vaan hengailla pelien merkeissä ja olla yleensäkin seurassa. Lyhyt dialogi tuli käytyä jopa siitäkin, miten menee oikeasti. Se on harvinaista se on. Erikoista, miten erilaisia miehet ja naiset loppujen lopuksi sosiaalisissa ympyröissään on. Jos mies mottaa toista turpaan vihastuksissaan, siitä murjotetaan hetki ja sitten sovitaan. Viimeistään sitten kun se toinen mottaa takasin. Jotenkin tuntuu, että jos naiselle sanoo päiväkodin tapaan että "oot tyhmä" siitä saa elinikäisen vihollisen.

Tänään oli tavallinen päivä, 5.45 ylös väkisin heti kellon soidessa, ettei vahingossa simahda otettuaan herätyksen pois. Suihku, 2 tupakkaa ja töihin. Kuormapäivä töissä. Tykkään niistä oikeastaan eniten ja vähiten. Kuormapäivinä saa olla koko päivän omien ajatustensa huonossa seurassa. Käydä niitä dialogeja itsensä kanssa tai kuviteltuja dialogeja muiden henkilöiden kanssa. Näiden päivien jälkeen on yleensä henkisesti todella uupunut ja yleensä vähän pahalla tuulellakin, mutta järjestään on myös viisaampi ja tietoisempi asioistaan ja tunteistaan.

Tänään kuuntelin enimmäkseen Kornia mutta se biisi joka jäi eniten päähän oli

Lene Marlin - Unforgivable sinner

KarkauspäiväPerjantai 29.02.2008 17:00

Joillekin se on iso juhlapäivä. Vuoden kiireisin kihlajaispäivä ja paljon häitä. Johtuuko se sitten siitä, ettei tarvi muistaa niitä merkkipäiviä kuin kerran neljässä vuodessa. En tiedä. Minulle se on normaali työpäivä, kuten useimmat päivät ja juhlapäivät. Jotenkin toivoisi että niitä osaisi arvostaa enemmän, varsinkin kun pelkään, että tulee vielä niitäkin jouluja ja vappuja ja juhannuksia, joina istun yksin kotona ja juon itseni ympärikänniin viskillä ja sanon työkavereille että vietin "rauhallista koti-iltaa".

Karkauspäivän piti olla tänä vuonna erityinen. Naiivia ajattelua. Erikoista on se, että ne ovat naiivit romantikot, joista tulee kyynisiä pessimistejä helpoiten, ei realistit. Ironista siinä on myös se että turhan usein ne ovat kyyniset pessimistit, jotka ovat lähimpänä totuutta. Tai ainakin siltä tuntuu. Ei ne vuoret kaadukaan, eikä mikään ole ikuista.

Kohta matkaan Janin luokse lanittelemaan ja juomaan lonkkua. Minä olen vähän turhan kotihiiri, pitäisi muistaa liikkua enemmän kun on vielä paikkoja joihin mennä. Kaiken voi menettää, eikä aina tarvitse edes yrittää oikein kovasti.

Ensi viikolla helsinkiin.

Päivän biisinä on ollut

Jope Ruonansuu - Enkeleitä toisillemme

Kritiikin peilikuvat. Torstai 28.02.2008 19:36

Mietin tuossa. Jos ihminen saa paljon kritiikkiä muualta, tuntuu että heiltä poistuu sen johdosta kokonaan itsekritiikki. Varmaankin se on tarpeellista ja kaippa sitä olettaakin muiden mielipiteitä peilatessa, ettei itse enää itseään tarvitse arvioida. Sen sijaan sitä kritiikkiä jakaa senkin edestä muille.

Minä itse olen elämäni saanut olla aika kritiikittä ja taputeltuna, minuun se taas toimii niin, että olen äärimmäisen ankara itseäni kohtaan. Ei se välttämättä saa minua ponnistelemaan kovemmin, mutta toisaalta punnitsen kuitenkin tekojani ankarasti ja löydän niistä usein moraalisia heikkouksia ja dilemmoja. Mutta koska minua ei ulkopuolisesti häiritä, olen todella suvaitsevainen muita kohtaan.

Aika jännä.

Phil Collins - Against the odds (take a look at me now) ... Hymyilyttää tää aina. :)

kihelmöiKeskiviikko 27.02.2008 23:28

Se on mukava tunne, kun pilkahtaa hieman. Eilen mua vitutti ja suututti. Se on toipumisen ensiaskel, tänään jo hymyilytti. Jotenkin se tuntuu kumman aikaiselta, aivan kuin se ei joka kerta olisi "ensimmäinen päivä" sen vatvomisen jälkeen. No, hymyilyn ja avoimen asenteen ansiosta tuli uusia tuttavuuksia ja se on kivaa. Kivaa. :)

[Ei aihetta]Tiistai 26.02.2008 17:13

se riippuu haavan laadusta ja haavoittuneesta, alkaako sen saatuaan parantuminen vai kuoleminen.

[Ei aihetta]Lauantai 23.02.2008 04:39

Onko olemassa sellaista sisäistä minää, jota ei teot määrittele? Voitko todella katsoa taaksepäin ja sanoa, tuo ei ollut minunlaistani, tai että tekisin sen toisin. Minä haluaisin uskoa niin, mutta loppujen lopuksi se on juuri teot, siis myös sanat, jotka meidät määrittelee. Se, miten vahvoja me ollaan eri tilanteissa, on todellakin se mittari, kuinka vahvoja ja hyviä me ollaan. Ei se, kuinka vahvoja me haluaisimme, tai olisimme halunneet olla.

Minä en usko kellon takaisin kääntämiseen, vaikka suuren osan pimeistä illoistani vietänkin miettien vääriä päätöksiäni. Minä voin muuttaa vain sen, mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Joskus aiemminkin sanoin, on niitä avainpäätöksiä, joita tehdessä on parempi olla oikeassa. Jospa seuraavan kerran tietäisin mikä se hetki on ja tietäisin mikä on oikea päätös. Ja pitäisin pääni selvänä.

Numero säilyy. Se muistuttaa minua enimmäkseen siitä, että lupasin sitä olla käyttämättä. Se muistuttaa siitä, että hyviä asioita voi tapahtua. Se muistuttaa myös monesta asiasta, joita muistellessa katsoo nopeasti taivaanrantaan ja haluaa miettiä muuta, vaikkei haluakaan.

Pitäisi olla vakavampi sen opiskelemaan lähdön suhteen. Se on loppujen lopuksi minulle tarpeellinen ja houkutteleva mahdollisuus. Tällä hetkellä vain se tuntuu niin katkeralta ajatukselta, koska olin ajatellut sen ajan niin erilaiseksi.

Menen suihkuun, pesen hampaat. Olen reipas.

Minä olen täällä, toivottavasti en aina.