IRC-Galleria

Painaa päänsä tyynyy, hiljaa sulkee silmänsä.
Elämäänsä tyytyy, vaikkei ole onnee sinänsä.
Miettii samoi asioit, tahtois vaa pois paeta,
ei tarvis enää valvoo öit, eikä itteensä muistoihi
kahlita.

Ne samat seinät ympäröi ja tyttö taas
niitä hetkiä ikävöi - hetkiä jolloin sanoi; Rakas
ethän lähde, ja jos meet niin tuutha viel takas.
Sydämensä antoi hän, niin henkensä kuin sielunsa
ja hetken myös kantoi hän, rakkauden ikuista tunnetta
aarteenansa myös unissa.

Kaikki kaunis katoo, niin sanotaa,
ja kun yksin kuiluun vajoo, kaiken tahtoo unohtaa.
Muistamaa, tulee hänkin usein niit päivii
tuntemaa kaipuut, vihaa, itsesäälii. Siltä ei voi
vältyy, ei ees siltä et sydämii särkyy, koita tyttö ymmärtää
se o vaa elämää.

Ehk nyt o voinu jo tyttö päästää irti, mut
muistoi se tulee ain säästämää silti. Arvet jää,
niinku aina, mut eteenpäi o valmis kulkemaa sydän
avoinna. Jos sattuu, sit sattuu kyl elämää muutenki kipuu
paljo mahtuu. Eli älä liikaa pelkää, vaa elä sun elämää ja
etsi onnee, muute ei mitää kätee jää.