IRC-Galleria

Huomasi herääväni keskellä yötä. Huomasin että näin unta Tomista. Huomasin että olin tuntenut sen lähelläni. Olin nähnyt unta että nukun sen kainalossa. Tunsin sen hengityksen mun selkää vasten. Haluan siihen hetkeen takaisin. Tajusin... tajusin että taas itken. Tajusin että ketä yritän huijata? tarvitsen sitä poikaa. Ymmärrän etten saa sitä takaisin. Valehtelen. En ymmärrä sitä. En tajua. Mun on vaikee jaksaa eteenpäin. Mun on vaikee hengittää. Miksi kaiken pitää olla näin vaikeeta. miksi menetän aina sen jota rakastan... Oon taas sotkenut tän kirjan... Tällä kertaa mut on revitty liian pieniin palasiin. Don't turn away, a pray you've heard the words I've spoken... Huomaan ja yllätän itseni aina muistelemasta niitä yhteisiä aikoja tomin kans. Huomaan et se saa mut aina itkemään. Miksei sitä osaa elämästä vois vaa pyyhkiä kokonaa mielestä... sattuu liikaa.

Se poika oli kaikki mitä mulla oli. se oli mun päivänsäde. Pelastava suojelusenkeli. Rakkaus jota mulla ei ole koskaan ennen ollut. Ei niin arvokasta. Ei niin täydellistä ja murheetonta. Tuskaton rakkaus. Jonka vuoksi en ikinäjoutunut kärsimään. Ehkä en ollut ansainnut sitä onnea. Siksi se vietiin minulta pois. En halua elää näin.. muhun vaan sattuu.. kokoajan lisää ja lisää... Voimat hiipuu..

I think its time to bleed.. I'm gonna cut myself and watch a blood it the ground...

anteeksi...

---

Oon koulussa. Oon tehny kaiken tarvittavan ja vähän enemmänki... Koulu on ehkä ainut asia mikä mut pitää raiteilla tällä hetkellä. Musiikki myös... Jotain kappaleita ja levyjä nyt ei voi kuunnella koska tulee mieleen junamatkat kuopio-tikkurila väliä.. :\ Viimeyönä uni jäi vähälle. Nyt on vähän helpompi olo. Jotenki... puhtaampi olo. Pystyn taas vähän hengittämään. ehkä selviytyminen vaatii äärimmäisiä tekoja... teoilla on seurauksia. Seuraukset johtaa siihen että tajuaa missä mennään... Se pitää mut aisoissa. Pitää mut selvillä todellisuudesta. Saatat pitää mua vähän pimeenä. Outona.. ehkä myös pelottavana... mut.. pakko keksii joku keino selvitä... this seems to help me.

I kinda like that misery you put me trough...

---

tänään kirjoitettu teksti:

Sydämetön paska.
Eikai se niiden vika oo jos mua on satutettu ja jos joku mua on loukannu. En ees tajuu itteeni. Mikä mua vaivaa? kaks eri minää. Toisen tekis vaa mieli repii ja raadella kaikki kaunis, viaton ja hyvä. Toinen taas vaikenee sivussa ja katuu sen toisen puolesta. Aika siistii... Ja tajusin just et... Se mitä eniten pelkäsin että taas tapahtuisi on nyt parhaillaan tapahumassa. Se vaan alko niin pikkuhiljaa... Sillee ovelasti, mun huomaamattani.