IRC-Galleria

Ja hän tuli kyytiin vain pysäkin tytön jälkeen. Istuutui tyttöä vastapäähän. Hän asetteli laukkunsa vierelleen, nosti katseensa ja hänen vihreät ja selkeän lämpimät silmänsä porautuivat syvälle tytön pysähtyneeseen katseeseen. Ja tyttö tuijotti. Tuijotti ja tuijotti. Pojan huulet olivat kuin runokirjoissa kerrotaan, hänen hiuksiaan teki mieli käsin koskettaa, ja hymy täytti pimeän paikan tytön sydämmessä silkalla valolla. Tyttö heräsi huumastaan ja käänsi katseensa ulos. Hän ei tiennyt miten olisi tai minne katselisi, vaan silti silmät karkailivat tuohon lämpöä hehkuvaan ruumiillistumaan. Poika katseli tyttöä ja hymyili vain entistä kirkkaammin ja pian puri huultaan. Vaan silloin kuin tyttö huomasi pojan huulten pehmeät liikkeet, alkoi tasainen puna kohota hänen kasvoilleen. Hän nöyristi leukaansa alemmas ja sulki silmänsä. Ei auttanut yrittääkään olla punastelematta. Hän punastui, punaisemmaksi kuin koskaan ennen ja hymyili, hymyili pitkästä aikaa vilpittömästi, vaikka tiesi ettei näkisi poikaa koskaan enää.