IRC-Gallerian tietosuojakäytännöt päivittyvät 25.5.2018 vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia. Lue päivitetty Tietosuojaseloste. Lisäksi käyttöehdoissa on tarkennettu ikärajaa ja kohta 6.2 viittaa Suomen lain lisäksi Euroopan unionin lakiin.

IRC-Galleria

Quatermass

Quatermass

This is not a beak, my lovely child. It is a claw! For I am the finger!

Selaa blogimerkintöjä

Auringon lapsiPerjantai 30.01.2009 19:32

En ole lopetukseen ihan täydellisen tyytyväinen, tuntuu vähän töksähtävältä. Mutta hei, olen valvonut melkein vuorokauden ja alkaa jo vähän heittämään.

--

Lämpimän pimeyden keskellä herää jättiläinen unestaan
Raukeana nostaa päätään, venyttelee raajojaan
Kulmain alla älykkyyttä säteillen tummat silmät avautuvat
Katselevat paljasta vartaloaan, joka on kuin jäähtyvää metallia
Kolmisormiset kädet tunnustelevat lihasten muotoja
liukuen karhealla iholla joka hehkuu kultaisena ja mustana

Pimeyttä ympärillään tunnustelee, uteliaana ihmetellen
Käsillään kauhoen hän lähtee uimaan läpi mustuuden
Eteenpäin kohti tähtien valoa, ulos avaruuden kohdusta
Innokkaana elämään ja kokemaan, silmät täynnä riemua

Kultainen hahmo, suunnaton ja mahtava
Palanen aurinkoa miehen muotoon muovattuna
Sydämensä sykkii kefeidin lailla, siellä vety ja helium tanssivat
Se sydän on suurin koko maailmassa, ja täynnä rakkautta

Nyt lauluun avaa suuren suunsa, antaa äänensä kuulua
Ääni kantaa läpi universumin, nopeampi aikaa ja valoa
Se saa avaruuden lainehtimaan ja laittaa galaksit pyörimään
Ja kylmimmälläkin planeetalla saa elämän kipinän heräämään

Raskaat piirteet hymyyn sulavat, silmät tuikkivat ajatuksista
Niin paljon ihmeitä ja salaisuuksia, lukematon määrä tarinoita
Hän tulisi tuntemaan joka ikisen, näkemään maailman joka kolkan.
Vähän vanha uutinen jo, mutta pistetään nyt joka tapauksessa kun itsekin luin vasta äsken.
Teksti kokonaisuudessaan lainattu täältä: http://piraattiliitto.org/uutiset/2009/01/ruotsin-poliisi-haluaa-vapaan-paasyn-nettikayttajien-henkilotietoihin

Pe, 23/01/2009 - 17:02

Selvitysmies Stefan Reimer jätti tänään Ruotsin oikeusministerille Beatrice Askille osamietinnön (PDF) poliisin työmenetelmien uudistamista koskevasta selvitystyöstään. Selvitysmies ehdottaa, että poliisille annettaisiin käytännössä vapaa pääsy netistä poimittujen IP-osoitteiden takana olevien nettikäyttäjien henkilötietoihin. Aiemmin nettikäyttäjien yksityisyydensuojan murtaminen on edellyttänyt epäilystä sen verran vakavasta rikoksesta, että siitä voi olla seurauksena kahden vuoden vankeustuomio. Selvitysmies Reimer ehdottaa tämän yksityisyydensuojan 'turvarajan' poistamista, jolloin poliisi voisi vapaasti jäljittää kenen tahansa sähköistä viestintää epäillessään tätä esimerkiksi herjauksesta, näpistelystä, ajokortitta ajamisesta tai vaikkapa vähäpätöisestä tekijänoikeusrikkomuksesta.

Kiinnostavaa Reimerin mietinnössä on se, että hän käyttää Ruotsissa eduskuntakäsittelyssä olevaa IPRED-lakia perusteena nettikäyttäjien yksityisyydensuojan romuttamiseen. Reimerin logiikkana on se, että koska IPRED-lain myötä tekijänoikeusteollisuus on saamassa osittain pidemmälle meneviä oikeuksia nettikäyttäjien henkilötietojen saamiseksi kuin mitä poliisilla on, poliisin tulisi saada itselleen myös samat oikeudet.

Piratpartietin puheenjohtaja Rick Falkvinge toteaa puolueen lehdistötiedotteessa: "Poliisilta ei ehdotuksen mukaan vaadittaisi edes tuomioistuimen päätöstä nettikäyttäjän henkilötietojen saamiseksi IP-osoitteen perusteella. Pelkkä yhteydenotto operaattoriin riittäisi. Tämä merkitsisi sitä, että sellaiset liikennöintitiedot, joiden avulla on mahdollista kattavasti kartoittaa henkilön yksityiselämä, jäisivät täysin vaille yksityisyydensuojaa." Falkvinge epäilee, että poliisi haluaa käyttää laajennettuja valtuuksiaan myös tiedostonjakajien jahtaamiseen. "On merkillepantavaa, kuinka perustavia kansalaisoikeuksia ollaan enenevässä määrin purkamassa vallanpitäjien pyrkiessä kääntämään kelloa taaksepäin aikaan, joka on jo kaukana takanapäin. Historia tuntee monia vallanpitäjiä, jotka ovat asettuneet vuorovettä vastaan ja vaatineet sitä pysähtymään 'lain nimissä'. Ainoa asia, missä he ovat onnistuneet, on kastua läpimäräksi ja saada itsensä näyttämään typeryksiltä."

MrhhKeskiviikko 28.01.2009 16:55

Useampikin ehti heittää minua tämmöisellä haasteella. Tämä yksi kuva kattaa ne kaikki koska olen laiska.

1. Avaa paint
2. Piirrä peikko, itsesi (prinsessana, keijuna tai haltijana), puu, lintu ja sateenkaari
3. Et saa kumittaa mitään!
4.Haasta neljä ihmistä

hmh.

1. Käytin Photofiltreä.
2. Unohdin sateenkaaren
3. En muistanut tuota joten kumitin aina välillä.
4. Enkä haasta

Universumin huoltomiesSunnuntai 25.01.2009 06:13

Kenelle jumalat soittavat kun viemäri on tukossa?

--

Viisaat tietävät sanoa
jokainen koneisto kaipaa joskus huoltoa
Mikään systeemi ei ole poikkeus
ei edes maailmankaikkeus

Toisinaan taivaan kattokin vuotaa
joskus tähdet suistuvat raiteiltaan
Ajan kellokoneistoon joutuu hiekkaa
Yö ja päivä vaihtavat paikkaa

Miten estää kaikkea käsiin hajoamasta
maailmaa kaaokseen vajoamasta
Ei hätää, apu on jo saapumassa
Huoltomies universumin on aina ajoissa

Pakissaan kantaa hän työkalua monenmoista
Tällaista huoltomiestä et olekaan nähnyt toista!

Vasaralla ja nauloilla taivas paikataan
On maanjäristyksen voima käsivarsissaan
Universumin reunasta ottaa tukea ja ponnistaa
ja näin sorkkaraudalla tähdet radalleen kampeaa

Vaan käydessään suurimman kellon eteen
On askeleensa keveämpi auringon säteen
Herkkää koneistoa tutkii, tarkkailee
Pakistaan maailman tarkimmat pinsetit valitsee

Rattaiden keskelle kätensä ojentaa, ongelmaa kohti kurkoittaa
Pelkkä hiekanjyvänen rattaissa ajan kulkua haittaa!
Pinsetit hienot ja käsivartensa pitkä kuin asteroidivyö
Kohta hiekanjyvänen on poissa, eikä päivä ole enää yö

Universumin huoltomiehen työpäivä ei pääty koskaan
Aina jossain on putki tukossa tai jokin paikka vuotaa
Vaan jos apu ei heti saavu, älä malttiasi menetä
Kahvitauolle on joskus jokaisen huoltomiehen päästävä

Herrasmiehet mustissa puvuissaanPerjantai 23.01.2009 00:30

((eli taas päiväni Jyväskylässä))

Tapahtui eräänä tammikuisena iltana Jyväskylässä, tuossa syntien kaupungissa. Luodinreikiä täynnä oleva bussi pysähtyi matkakeskukseen, ja ulos astui mustiin pukeutunut mies. Tämä käsittämättömän komea ja hienostunut herrasmies veti käsiinsä mustat nahkahansikkaat ja laittoi nenälleen tummat aurinkolasit.
Miehen nimi oli tietenkin Sam Karpalosuo, ja hän edusti Pahuuden Armeijan tiedusteluosastoa. Hän oli matkannut vaarojen kaupunkiin vaihtaakseen tiedustelutietoja toisen agentin, herra M. Santeri Kähmin kanssa.

Herra Karpalosuo kävi penkille istumaan. Kauaa ei kestänyt kun muuan tuulipukuun sonnustautunut muukalainen istahti hänen viereensä ja alkoi juttelemaan. Tämä ei näyttänyt agentilta, mutta herra Karpalosuo oli tunnettu päättöm.. päättelykyvystään, ja niinpä hän oivalsi miehen olevan valepuvussa vihollisten hämäämiseksi.Karpalosuo ei viivytellyt vaan selosti pikaisesti kaiken salaisen ja luottamuksellisen tiedon kumppanilleen. Tämä vaikutti hieman hämmentyneeltä mutta kuunteli silti kohteliaasti.
Kohta viereen istahti toinen mustiin pukeutunut mies, jolla oli puvun lisäksi vielä komea hattu. Hän rykäisi ja yritti kiinnittää herra Karpalosuon huomion.
-"Anteeksi, oletteko te herra Sam Karpalosuo?"
-"Kyllä olen, ja olen suorittamasssa salaista tehtävää. Kukas te olette?"
-"Kähmi. M. Santeri Kähmi." muukalainen sanoi ja kosketti hattunsa lieriä.

Herra Karpalosuo silmäili tulokasta, ja sitten äskeistä keskustelukumppaniaan. Sitten hän kirosi äänettömästi.
-"Onko jokin vialla?" kysyi herra Kähmi.
-"Olitte juuri kertomassa salaisen päämajan.." aloitti tuulipukuinen muukalainen.
-"Ääh! Ei mikään ole vialla!" sanoi herra Karpalosuo turhankin kovaan ääneen.
-"Pahoittelen, mutta minun täytyy jättää salaisesta majoneesireseptistä kertominen toiseen kertaan" Karpalosuo sanoi iskien rajusti silmää, mutta sitä ei tietenkään näkynyt aurinkolasien takaa.
Agentit nousivat lähteäkseen, mutta tuulipukuinen mies kysyi vielä olisiko heillä paria kolikkoa heittää bussia varten. Karpalosuo myöntyi tämän pienen summan lainaamaan jotta mies pysyisi hiljaa.

"Noniin, herra Karpalosuo. Uskon että teillä on tietoja minulle?" sanoi herra Kähmi.
Karpalosuo toisti kaiken mitä oli äsken kertonut tuulipukumiehelle. Sitten Kähmi paljasti vuorostaan omat tietonsa jotka oli hankkinut naamioituneena opiskelijaksi Viitaniemen ammattiopistossa. Jos Jyväskylä oli kaamea ja kaikennielevä hirviö, niin Viitaniemi oli sen sydän. Tai kenties maksa. Siellä koulutettiin pahamaineisia palkkasotilaita ja sosiaalityöntekijöitä, alhaisista alhaisimpia.

Raportti oli niin kauhistuttava että Karpalosuota alkoi vallan huimaamaan. Niinpä hän ehdottikin kahvikupillisen nauttimista, mikä sopi Kähmillekin mainiosti.
Karpalosuo muisti aiemmilta Jyväskylän vierailuiltaan erään mukavan kahvilan, joka oli kuin ihana keidas tässä raivoavien rautalohikäärmeiden kaupungissa.
Ravintola Reveera oli yksi niistä harvoista paikoista Jyväskylässä joita Pahuuden Armeija ei ollut onnistunut valtaamaan omistukseensa, muisteli agentti Karpalosuo astuessaan ovesta sisään. Salaa hän toivoi ettei PA ikinä onnistuisikaan valtaamaan Reveeraa, niin mukava paikka se oli.
Mustat puvut eivät hämänneet omistajaa, hän tunnisti oitis agentti Karpalosuon ja kysyi ovatko he juhliin menossa.
-"Kröhöm, ajattelimme vain lähteä puvut päällä kahville näin torstaipäivän kunniaksi" selitti Karpalosuo, ovelana kuin kettu.
Tapansa mukaan hän tilasi tuplaespresson ja croissantin. Hetken mietittyään agentti Kähmi otti myös tuplaespresson.
Kahvin ääressä agentit juttelivat niitä näitä, ja salakuuntelivat vaivihkaa naapuripöytien keskustelua. Kaikki informaatio on tärkeää, sen agentit tiesivät.

Kahvilasta lähdön jälkeen oli vielä tunti ennenkuin Karpalosuon kuljetus saapuisi. Agentit päättivät käydä tarkistamassa valtiollisen viinakaupan toiminnan, se kun on yksi Pahuuden Armeijan tuottavimmista kohteista.
Viinakaupan edustalla agentit näkivät tuulipukuisen herran joka oli varmaankin eksynyt matkalla bussipysäkille. Toivottavasti hän ei ollut hukannut rahoja, tuumi Karpalosuo kun he astuivat Kähmin kanssa sisään liikkeeseen.
On tarkoin varjeltu salaisuus että Sam Karpalosuo on suuri rommin ystävä.(Kuten myös viskin, brandyn, konjakin ja viemärinpuhdistajan)
Niinpä hän otti mukaansa pullollisen Captain Morgan's black labelia. Jotkut tietämättömät sitä haukkuvat huonoksi rommiksi, mutta Karpalosuolla on äärimmäisen hienostunut makuaisti, tuhansien juomien hioma.
Pahuuden Armeijan edustajina hänen olisi kuulunut saada juoma maksutta, mutta liikkeessä oli muitakin asiakkaita, joten myyjä teeskenteli että agentit olivat tavallisia asiakkaita. Karpalosuo teeskenteli myös, tosin hampaitaan kiristellen, ja kevensi kukkaroaan pullon hinnan verran.

Päivä oli melkein pulkassa. Agentit lähtivät liikkumaan kohti matkakeskusta erittäin tärkeistä asioista keskustellen.
Kansalaiset katselivat ihaillen noita hyvin pukeutuneita herrasmiehiä, jotka eivät riisu mustia lasejaan edes talvella.

There is frost in every sunbeamTorstai 15.01.2009 14:53

Kylmä päivä. Ei tullut uni. Päätin lähteä Jyväskylään.
Piti käydä pankissa mutta se aukeaisi vasta tunnin päästä, joten kiertelin kauppoja. Osuin sattumalta luontaistuotekauppaan jota en ole ennen huomannutkaan, vaikka se on melkein pankkia vastapäätä. Päätin ostaa muskatellisalviaöljyä. Myyjä oli alakerrassa ja panin merkille että kaupasta olisi kammottavan helppo varastaa. Halusin huomauttaa tästä myyjälle, mutta pelkäsin että hän luulisi minun harkinneen varastamista.
Kävelin kirkkopuistoon ja pysähdyin istumaan kirkon portaille. Katselin ohi kulkevia ihmisiä ja hypistelin kanervan oksaa. Tuuli kantoi korviini laulua kaukaa menneisyydestä. Kuuntelin pitkän aikaa ja ikävöin.
Lähtiessäni laskin oksan portaille, tuntui tärkeältä tehdä niin.
Kävin myös Cafe Vocassa, ostin muutaman croissantin.

Lopulta seisoskelen pankin edessä odottaen ovien aukenemista. Muutamaa minuuttia ennen kymmentä joku pukumies astuu ovesta ulos. Lähestyn, mutta hän sanoo "ei me vielä aukaista" ja kävelee pois. Haluan sanoa hänelle "Vai niin!" mutta hän on jo poissa.
Lopulta toinen pukumies aukaisee oven. Hän on erittäin ystävällinen, ja pankkiasiani hoituukin parissa minuutissa.
Patongin tuoksu viekoittelee minua Subwayhin, mutta en halua tukea mokomaa ketjua. Sen sijaan suuntaan kohti Reveeraa.
Mummoni tulee vastaan kadulla! Hän on matkalla siskoni luokse. Juttelemme hetken aikaa, sitten jatkan matkaani.
Ravintola Reveeran kahvintuoksuinen lämpö ottaa minut vastaan kun astun ovesta sisään. Omistaja tervehtii aidon ystävällisesti, ja vaihdamme muutaman sanan. Tilaan croissantin ja tuplaespresson.
Pöydässä luen iltasanomat. Espresso on täynnä aromia ja lämpöä. Haluaisin ilmaista omistajalle kiitollisuuteni hyvästä palvelusta ja kahvista, mutta en löydä sanoja, joten vaikenen.
Suuntaan matkahuoltoon. Vanha ystäväni JokeriPokeri vilkuttaa minulle valojaan, joten ruokin arpajaisten jumalaa muutamalla eurolla.
R-kioskilla ei ole uusinta Aku Ankan taskukirjaa, mutta kalpiksella on. Istun penkille lukemaan sitä, ja nauran ääneen välillä.
Viereeni istuu kaunis tummatukkainen tyttö. Haluaisin sanoa hänelle jotain, mutta en tiedä mitä. Pian hän lähtee pois.
Siirryn ulos. Yksinäinen pulu pomppii kiveyksellä leivänmuruja etsien. Murran palan croissantista ja heittelen hänelle muruja. Alkaa tulla kylmä.
Pian linkki saapuukin. Murennan lopun palasen pululle ja lähden jonottamaan linkkiin.
Kotimatkalla kuuntelen Bruce Dickinsonia.
"Why are we running in this space race? Why are we acting like we own the place?"

hajottaaKeskiviikko 14.01.2009 12:40

pahasti

Oh no, he's using the touch of death!Maanantai 12.01.2009 09:37

Päätin juuri että aion päästä NetHackin läpi ainakin kerran tämän vuoden aikana.(jos joku sivistymätön ei tiedä mistä on kyse: http://en.wikipedia.org/wiki/NetHack)
Irkissä himohakkaajat puhuvat ascendaamisesta kuin kaupassa käymisestä, ja ottavat hulluja vapaaehtoisia haasteita tehdäkseen pelistä vaikeamman. Mainitsen tässä pari:

Vegan:
Et saa syödä mitään eläinperäistä koko pelin aikana. Jotkut limalöllöt lasketaan poikkeuksiksi. Munkit ovat hyviä hahmoja tähän haasteeseen, heikäläiset kun ovat muutenkin vegaaneja.(lihan syöminen on toki mahdollista)
Tämä on ehkä helpoin haaste, toisin kuin...

Foodless:
Et saa syödä YHTÄÄN MITÄÄN. Aivojen imeminen lasketaan myös syömiseksi. Periaatteessa tämä tarkoittaa sitä että laitat heti alussa sormeen ring of slow digestionin, ja sitten ascendaat ennenkuin ehtii tulla nälkä. Huh huh.

Pacifist:
Et saa tappaa ketään, tai tarkemmin sanoen et saa ansaita yhtään xp:tä tappamisesta. Epäsuorasti voi murhailla. Henkilökohtaisesti veikkaisin tämän olevan yksi vaikeimmista haasteista.

Näiden virallisten haasteiden(eli niiden joista NetHack pitää lukua) lisäksi on muutama epävirallinen.

Celibate:
Et saa koko pelin aikana harrastaa seksiä. Turha haaste, vielä helpompi kuin vegaani. Aivan järjetön sen sijaan on seuraava, eli...

Zen:
Koko pelin ajan täytyy olla silmät sidottuna!(hahmolla, pöljä, ei pelaajalla) Voin vain kuvitella kuinka turhauttavaa tämän yrittäminen mahtaa olla. Ja kuinka valtavan palkitsevaa siinä onnistuminen, minkä muutama henkilö ilmeisesti on tehnytkin.

Inventoryless:
Toinen järjettömän vaikea haaste. Et saa poimia mitään tavaroita koko pelin aikana, paitsi ne mitkä ovat ehdottoman välttämättömiä pelin kannalta.


Että niin. NetHackia pelanneet tietävät ettei läpipääsy ilman haasteitakaan ole ihan helppo juttu. Tai no ei minulle ainakaan.
Kun kuolet NetHackissa niin sitten tosiaan kuolet, peli päättyy siihen. Minulla on tällä hetkellä menossa lupaava peli(ks. kuva). Olen munkki, mutta rikoin jo vegaaniuden kerran.(wraithin ruumis oli liian houkutteleva)



"Cut your hair hippy."Sunnuntai 11.01.2009 10:56

Uusi video: http://www.youtube.com/watch?v=bJSInMbffmU&feature=channel_page
Nunchakua ja kepitystä. En edes yritä laittaa irc-galleriaan tällä kertaa, pätkii kuitenkin. Kuvasi Morthax.

Radiolähettimiä koulupukuihin?Sunnuntai 11.01.2009 01:23

Teksti kokonaisuudessaan lainattu täältä: http://blog.piraattipuolue.fi/2009/01/radiolahettimia-koulupukuihin/

--

Iso-Britannia on matkalla vuoteen 1984. Sormenjälkiskannerit ovat jo arkipäivää monissa brittikouluissa ja iirisskannereitakin on kokeiltu. Seuraavaksi käyttöön ovat tulossa kasvoskannerit ja koulupukuihin asennettavat radiolähettimet. Kouluilla on jo oikeus kerätä oppilaista biometrisiä näytteitä läsnäololistojen ylläpitoa, kouluruoasta maksamista ja koulun kirjaston käyttöä varten.

“Byrokratian vähentäminen” ja “turvallisuus” ovat tällä kertaa niitä uuskielen sanoja, joilla lasten ihmisarvoa poljetaan. Saavutetaanko näin rajuilla toimenpiteillä oikeasti kuitenkaan mitään etua nykyiseen verrattuna? Kaikkiin käyttötarkoituksiin voitaisiin käyttää yhtä hyvin myös sellaisia keinoja, joiden toteuttamiseksi ei tarvita biometrisiä näytteitä ihmisistä. Perinteiset maksu- ja kirjastokortit ajavat taatusti asiansa ja kulunvalvonta onnistuu työpaikoillakin “kellokortin” avulla.

Jotta tällaiset rajut keinot oppilaiden valvonnassa olisivat perusteltuja ja tietoturvariskin arvoisia, olisi niistä oltava jotain hyötyä oppilaillekin. Mitä oppilaat hyötyvät näistä keinoista? Pitääkö kouluilla olla oikeus tietää neliömetrin tarkkuudella oppilaan liikkeet? Ovatko lapset ja nuoret kategorisesti Britannian yhteiskunnalle terroristeihin verrattava turvallisuusriski?

Brittejä totutellaan nyt pienestä pitäen ajatukseen siitä, että jokaisen jokaista liikettä seurataan. Aiemman Wikipedia-sensuurin ja verkkosensuurin yleisemminkin tarkoituksena on totutella ihmiset ajatukseen, että viranomaiset tai viranomaisten määräämä yksityinen taho voi koska tahansa sensuroida ihmisten saatavilta tietoa. Vallanpitäjät, eli valvojat itse, eivät sen sijaan ole heittäytyneet aiempaa avoimemmiksi. Kehitys on yksipuolista ja siksi pienelle ihmiselle haitallista.

Oikeuksista on pidettävä koko ajan kiinni, muuten ne viedään. Oikeuksien vähittäinen kaventaminen on vaarallista. Ihmisten on osattava havaita tällaiset kehityskulut ja pysäytettävä ne, tai edes vaadittava jotain vastineeksi. Jos pannaankin opettajille radiolähettimet, jotta vanhemmat voivat valvoa ettei kansankynttilä vietä vapaa-aikaansa holtittomasti? Voidaan valita isoveli valvoo -yhteiskunta (vallanpitäjät valvovat kansalaisia), jokuveli valvoo -yhteiskunta (kaikki valvovat kaikkia) tai kukaan ei valvo -yhteiskunta (lieneekö nykytekniikan aikana enää realistista?).