IRC-Galleria

Quatermass

Quatermass

This is not a beak, my lovely child. It is a claw! For I am the finger!

Selaa blogimerkintöjä

Hitman: Blood MoneyKeskiviikko 28.07.2010 21:01

Eilen illalla pelattiin se Meerin kanssa läpi. Tuntuu että loppui ihan kesken, vaikka ei todellakaan hutiloitu ja kiiruhdettu, vaan käytettiin aikaa jokaiseen tehtävään. Nyt voisi etsiä Contractsin jostain, vaikka ei yhtä monimutkainen olekaan niin on ainakin komea.

Kertokaa jos keksitte jotain erityishauskaa tekemistä Blood Moneyssa. Laivakentässä(Death on the Missisippi) jo huvikseni tapoin kaikki ja heivasin laidan ylitse, hirveä urakka eikä olisi onnistunut ilman zombie modea.
Hotellikentässä tiputtelin suurimman osan seitsemännen ja kahdeksannen kerroksen asukkaista parvekkeelta alas. Voisin yrittää vielä parantaa tätä tulosta.

[Ei aihetta]Keskiviikko 28.07.2010 18:07

Nettisarjakuvacross-over: Dr. McNinja ja Axe Cop.

McNinja on vanha tuttu mutta Axe Copista en ollut kuullutkaan ennen tätä.(eikä ollut moni muukaan ilmeisesti, sivu oli vähän aikaa tukossa kun McNinjan lukijakunta syöksyi ihmettelemään)

Kuka tietää millaiset juopuneet huuruilut ovat johtaneet tuon idean syntymiseen, mutta odotan mielenkiinnolla mitä siitä tulee. Ja odotellessa luen vanhoja Axe Copeja joita on näköjään ehtinyt kertyä aika monta seikkailua. :)

[Ei aihetta]Tiistai 27.07.2010 18:17

Kayin kirjoitti asiaa.

[Ei aihetta]Sunnuntai 25.07.2010 08:53

Tykkään kun fiktiivisessä teoksessa pilkataan kliseitä: http://www.giantitp.com/comics/oots0736.html
Sekä: http://lfgcomic.com/page/374

Myös Pratchett harrastaa sitä jatkuvasti kirjoissaan.

[Ei aihetta]Maanantai 19.07.2010 04:32

Kaikki ovat kai jo nähneet tämän, mutta minä näin vasta nyt ja nauroin mahan kipeäksi. :(


http://www.youtube.com/watch?v=w2yv8aT0UFc

[Ei aihetta]Sunnuntai 18.07.2010 20:23

En yleensä tykkää spagettihirviöstä, vitsi vanheni noin toisella kertomiskerralla, mutta tässä sitä on käytetty erinomaisella tavalla. Huomatkaa miten kuva ja otsikko kertovat kaiken tarpeellisen eikä tarvitse vääntää rautalangasta.

http://howgoodisthat.wordpress.com/2010/04/24/no-no-no-no-no-this-is-an-outrage/

Pahuuden Armeija tiedottaaSunnuntai 18.07.2010 00:36

Tänään pidettiin Pahuuden Armeijan salainen kokous Helsingissä. Paikalla oli minun lisäkseni ihmiskokeista vastaava tiedeupseeri Ancesort. Olimme valeasuissa jotta kansalaiset eivät hätääntyisi.

Kokouksessa päätettiin mm. PA:n rivisotilaiden palkkarahastosta. Euroopan talouskriisistä johtuen katsoimme viisaimmaksi sijoittaa rahat upseerien rantahuvilaan, sen sijaan että olisimme päästäneet ne holtittomasti tuhlattaviksi. Kiitätte meitä vielä.

Tarkastimme myös omistamiamme kiinteistöjä, mm. muutama kahvila sekä koko Suomenlinnan alue. Ydinsukellusveneemme oli myös käyttökelpoisessa kunnossa, naamioituna rahvaan turistikohteeksi.

Vierailimme myös luonnontieteellisessä museossa, joka valitettavasti ei kuulu tällä hetkellä meidän omistukseemme, koska on supersankarien suojeluksessa. Mutta kaikki ajallaan. Museokäynti oli joka tapauksessa erittäin opettavainen.

Lopulta läsnäolomme kuitenkin huomattiin valeasuista huolimatta, ja hälytyskellot alkoivat soida. Meitä etsittiin koirien kanssa. Pääsimme pakoon käyttämällä hyväksi Helsingin monimutkaista raitiovaunuverkostoa, jota tulkitsimme herra Ancesortin kähveltämän kartan avulla.

Tiemme erkanivat Rautatieasemalla. Herra Ancesort matkusti takaisin laboratorioonsa odottamaan uutta koe-erää, ja minä vetäydyin väliaikaiseen piilopaikkaani sihteerini ja rakastettuni luona.

Eläköön Pahuuden Armeija!

TietohuoltoasemaTorstai 15.07.2010 04:45

Meeri neuvoi minulle erinomaisen kiinnostavan sivuston: Helsingin kaupunginkirjaston tietohuoltoasema.

Voit lähettää kysymyksen koskien mitä tahansa aihetta, ja kirjaston työntekijät etsivät vastausta internetistä, kirjastosta, ja asiantuntijoilta kissojen ja koirien kanssa, ja yrittävät sitten antaa mahdollisimman hyvän vastauksen. Palvelu on maksuton.

Ilahduin valtavasti saatuani tietää tuon palvelun olemassaolosta. :) Siitä huolimatta että kovin paljoa käyttöä minulla ei sille ole, kun Googlesta, IRCistä tai ystäviltäni kysymällä löydän yleensä vastauksen lähes mihin tahansa. Heitinpä kyllä yhden kiperän tehtävän heille, ja vastausta nyt odottelen.
Mutta hienointa on että tuo palvelu vain on olemassa, ja että se on ilmainen. Ja että työntekijät suhtautuvat siihen vakavasti ja antaumuksella. Hölmöltäkin kuulostaviin kysymyksiin vastataan asiallisesti.

Muutama poiminta:


K: Kumpi voittais? Rambo (siis siinä ensimmäisessä) vai macgyver?

V: Kumpi voittaisi minkä? Tappelun vai matemaattisen ongelman? Kun ei tiedä mistä kamppaillaan niin vaikea sanoa kuka voittaakaan.
Voin kuitenkin antaa pienen helpotuksen pulmaan oli "taistelun aiheena" mikä tahansa. Discovery Channelin ohjelmassa Mythbusters on ratkottu useammassakin ohjelmassa McGyverin nerouksia. Tähän mennessä yksikään testattu MacGyverin temppu ei ole onnistunut oikeassa elämässä. Jos voittamisessa on kyse elämästä ja kuolemasta (ei valkokankaalla vaan tässä elämässä) niin kyllä se Rambon veitsi tai M16 kerkeää MacGyverin hoidella ennen kuin ihmemiehen temppu onnistuisi.


K: Kuinka monta litran maitotölkkiä mahtuisi universumiin?

V: Kiitos kysymyksestä.

Vastaus on: hirvittävän monta.

Mutta vakavasti. Maailmankaikkeus laajenee koko ajan, joten vastaus muuttuu jatkuvasti. Näkyvän maailmankaikkeuden koko on noin luokkaa 14 miljardia valovuotta. Eli litroissa sen ykkösen perään saisi laittaa aika monta nollaa. Näkymättömissä olevan maailmankaikkeuden arvellaan olevan ehkä kymmenen kertaa vielä tätä suurempi.

Wiki kertoo maailmankaikkeudesta seuraavaa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Maailmankaikkeus
http://en.wikipedia.org/wiki/Observ...verse#Size


Muuta luettavaa:
http://www.ursa.fi/yhd/komeetta/esi...uhonen.htm
http://www.madore.org/~david/misc/o...s_mag.html


Toisaalta. Jos maailmankaikkeus olisi täynnänsä maitotölkkejä, niin missä olisi tilaa meille? Ehkä näin on parempi...


K: Hei! Oletetaan että ammutaan kiväärin luoti kohti taivasta siten että se jatkaa matkaansa suoraan samalla nopeudella äärettömän kauan. Millä todennäköisyydellä luoti törmää johonkin taivaankappaleeseen tai jatkaa matkaa äärettömän kauan?

V: Todennäköisyys 0 ellei Maata lasketa. Jos luoti ammutaan aivan pystysuoraan ilman ollessa mahdollisimman tyyni, tippuu luoti takaisin ampumispaikan läheisyyteen.

En valitettavasti löytänyt asiaan liittyvää tietoa juuri kiväärille, mutta käsiaseella ammuttu 9 mm luoti tippuu maahan noin 40 sekunnissa noustuaan ensin n. 1200 metriä ylöspäin. Kiväärin luoti voi selkeästi nousta korkeammalle (mahdollisesti yli 2 km) ja täten tippumiseen kuluu pidempi aika. Joka tapauksessa luoti tulee aina varmasti takaisin maan pinnalle.

Jos unohdetaan painovoima ja ilmanvastus niin teoriassa luoti voisikin matkata avaruuteen ja törmätä lopulta johonkin taivaankappaleeseen. Tosin painovoiman puuttuminen romuttaisi koko tuntemamme maailmankaikkeuden eikä täten taivaankappaleita olisi olemassakaan saati sitten paikkaa mistä kiväärillä ampua.


http://kwc.org/mythbusters/2006/04/...up_vo.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Painovoima



Kaikkea voi siis kysyä. Alatyylisimmät perseilyt varmasti kyllä sensuroidaan, mutta kunhan muotoilee kysymyksen asiallisesti, saa vastauksen omituisiinkin asioihin. Tietohuoltoasema on vähän niinkuin se typerä Dr. Know elokuvasta A.I., sillä erotuksella että Helsingin kaupunginkirjasto olisi saattanut antaa Davidille järkevämmän vastauksen. (mutta ehkä joskus, joskus harvoin hölynpölyvastauksesta on enemmän apua.)

[Ei aihetta]Keskiviikko 14.07.2010 18:05

Miksi kukaan haluaisi syödä jäätelöä helteellä, en ymmärrä. En ymmärtänyt sitä edes pentuna, otin mieluummin limsaa tai vissyä, jäätelöstä tuli vain jano ja entistä huonompi olo.

Toisaalta kahvi kyllä maistuu, vaikka sekin on huono idea helteellä. Menenkin saman tien keittämään mutterillisen.

"Tee ite parempi."Perjantai 09.07.2010 04:07

Käytiin eilen Meerin kanssa Kiasmassa. Käytän Kiasmaa yleensä esimerkkinä jupistessani nykytaiteen(tai ihmisten taidekäsityksen) rappiotilasta, siitä huolimatta etten ollut sinne vielä jalallanikaan astunut aiemmin. Joten kaipa se oli korkea aika käydä.

Ennen kuin alan jupisemaan kunnolla, selitän pari seikkaa. Minä en inhoa nykytaidetta, vaikka monet läheiseni ovat luultavasti saaneet juuri sellaisen kuvan. Se johtunee siitä että minä en myöskään korota sitä millekään jalustalle vain sillä perusteella että joku nimittää sitä taiteeksi. Se on taidetta siinä vaiheessa kun se tuntuu minusta siltä.

Turvat kiinni ja antakaa jatkaa. Sekään ei vielä tee siitä muun maailman silmissä sen taiteellisempaa. Jokainen määrittelee itse mitä pitää taiteellisena elämyksenä ja mitä ei, ja siihen ei pitäisi vaikuttaa sen, onko kyseessä kankaalle räiskittyjä maalituhruja taidenäyttelyn juhlapaikalla, vai joku yksittäinen ruutu Aku Ankan taskukirjasta. Taiteelliselta arvoltaan nuo esimerkit ovat ihan samalla tasolla, molemmat voivat olla joillekin ihmisille taidetta.

Taiteellista arvoa ei pysty mittaamaan. Tietysti sen voisi yrittää laskea niin, että kuinka moni ihminen pitää teosta taiteena. Mutta useimmat ihmiset ovat valmiita pitämään taiteena mitä tahansa joka on laitettu esille näyttelyyn ja jota baskeripäiset taiteentuntijat ylistävät, tuollainen mittaus ei olisi kovin rehellinen.

Joten leikataanpa se Aku Ankan ruutu irti paperista, piirretään hahmolle kuulakärkikynällä sarvet päähän ja tuikataan Kiasman näyttelyyn. Vaikkapa niin että tuo pikkuinen ruutu on yksinään keskellä valkoista seinää. Voisin lyödä rahaa vetoa että ihmiset olisivat valmiita ylistämään sitä, ja löytämään siitä syvällistä tarkoitusta.

Tajuatteko?



Eteenpäin. Kiasma on kuitenkin hieno paikka. Siellä on eri ihmisten mielikuvituksista lähtöisin olevia teoksia, joten on luonnollista että välillä tulee jotain mistä minäkin pidän. Sellaista mistä pitäisin yhtä paljon vaikka se löytyisi jostain muualta, koska taide ei tarvitse ympärilleen taidemuseota erottuakseen.
Mutta siinä on taas kyse siitä mistä henkilökohtaisesti tykkään. Ne teokset ovat silloin taiteellisia ja hienoja minun silmissäni, mutta kaikki eivät ajattele samalla tavalla.

Käsittelen nyt vain niitä teoksia joista tykkäsin. Jotkut toiset olivat ihan kivoja, joistakin taas on pelkkää huonoa sanottavaa. Ne eivät puhutelleet minua, mutta varmasti jotakuta toista.

Ensimmäinen kohde joka pysäytti ihailemaan oli Jussi Kiven kokoelma Fire & Rescue Museum, väestönsuojeluaiheinen kokoelma vanhoja julisteita, palosammuttimia ja muuta hienoa krääsää. Sellaisesta minä pidän, enkä voinut olla ajattelematta että tuo kokoelma oli niin kaukana nykytaiteesta kuin voi olla. Kyllä, siitäkin huolimatta että joku haluaisi nimittää sitä tilataideteokseksi. Esineiden järjestys tai asettelu ei kiinnostanut, vaan jokainen esine itsessään oli minulle kuin taideteos.

Tylsät kohteet ovat haihtuneet muistista, seuraavaksi muistan lapsenomaisen riemun kun tulimme Jacob Dahlgrenin hullun nauhateoksen luo. Katosta roikkui tiheään värikkäitä nauhoja joiden sekaan saattoi sukeltaa ja kadota. Teos herätti oitis ninjavaistoni, ja pidin itseäni näkymättömänä kun vilistin nauhojen seassa ja yritin yllättää Meerin, mutta hän onnistuikin hiippailemaan minun taakseni joka kerta. Ninjan ylpeyteni kärsi.
Tosi kiva teos siis, vaikka ei minulle ollutkaan mitenkään taiteellinen.

Mutta tämän jälkeen tuli ensimmäinen teos josta todella tykkäsin, nimittäin Johanna Lecklinin Story Café.
"Story Café on kahvila, jossa kupin kahvia saa kertomalla taiteilijalle tarinan. Johanna Lecklin on pitänyt kahvilaa ja taltioinut asiakkaidensa kertomuksia useissa Euroopan kaupungeissa."

Ah! Itse teos koostui sohvista ja vanhanaikaisista televisioista joissa pyöri kahvin ääressä haastateltujen ihmisten kertomuksia. Katsoimme yhden television annin loppuun.
Idea teoksen takana on minusta paljon kiinnostavampi kuin itse toteutus. Toivoisin että tuollaisia tarinakahvilatempauksia järjestettäisiin enemmän. Kuka tietää, ehkä itse joskus järjestän sellaisen, ja kiitos siitä kuuluu Lecklinin teokselle. Tällä tavalla taide vaikuttaa ja saa aikaan asioita.

En löytänyt Kiasman sivuilta tietoa Rauha-salin teoksesta, enkä muista taiteilijan nimeä. Siellä oli ikkunaruutuja peittävistä paperiarkeista koostuva teos johon vierailijat saivat osallistua. Haluamastaan kohdasta sai ottaa paperiarkin ja muodostaa siihen kuvan reikiä tökkämällä.
Tämänkaltaisesta taiteesta minä pidän. Aloin tekemään keijua ikkunan vasempaan laitaan, mutta en osaa yhtään, joten se luultavasti näyttää rumalta pirulta.

Joten. Koko Kiasman näyttelystä löytyi siis peräti neljä kohdetta joista pidin. Erityisesti Fire & Rescue Museum ja Story Café olivat vielä inspiroivia.
En tiedä mitä kriitikot ja taiteentuntijat näistä tykkäävät, eikä kiinnostakaan. Itse en löydä niistä mitään sellaista miksi kaikkien täytyisi ehdottomasti tykätä niistä ja julistaa taiteeksi, tiedän vain että itse pidän. Se riittää.

Mutta taideilmapiiri haisee silti ummehtuneelle. Edelleen liian moni määrittelee taiteen sen mukaan mitä "asiantuntijat" sanovat, tai mikä on sattunut pääsemään näyttelyyn. Vaan eiköhän se riitä aikaa myöten raikastu, kun nuoret taiteilijat kyseenalaistavat yhä enemmän, ja jotkut harvat siinä kaiken kyseenalaistamisen lomassa harjoittavat ajatteluakin.

Sillä välin minä etsin edelleen taide-elämyksiä museoiden lisäksi myös viihdemediasta, kadulta, luonnosta, internetin kuvalaudoilta, ja kaikista muista mahdollisista paikoista.